LÄHTÖKOHTANA IHMINEN SYNTYY KASVAA ITSENÄISTYY SOLMII PARISUHTEITA TUOTTAA/HANKKII JÄLKELÄISIÄ ENNAKOI PARISUHTEIDEN PÄÄTTYMISTÄ LOPETTAA PARISUHTEITA.

LÄHTÖKOHTANA IHMINEN SYNTYY KASVAA ITSENÄISTYY SOLMII PARISUHTEITA TUOTTAA/HANKKII JÄLKELÄISIÄ ENNAKOI PARISUHTEIDEN PÄÄTTYMISTÄ LOPETTAA PARISUHTEITA IKÄÄNTYY ENNAKOI KUOLEMAA KUOLEE

Persoonallisuus- oikeus Perheoikeus Jäämistö- oikeus Persoonallisuus, perhe- ja jäämistöoikeus on ihmiskäsitysten ja ihmisen elinkaaren oikeutta, missä taloudella eri muodoissaan on myös näkyvä osuus

- osa yksityisoikeutta - osa siviilioikeutta - osa esineoikeutta -osa sosiaalioikeutta -osa potilasoikeutta -osa julkisoikeutta -osa oikeusinformatiikkaa -osa vero-oikeutta -osa kv. yksityisoikeutta -osa oikeusvertailua -osa prosessioikeutta ??

ULOTTUVUUKSIA VÄESTÖPOLITIIKKA PERHEPOLITIIKKA PARISUHDEPOLITIIKKA TALOUSPOLITIIKKA IHMISKÄSITYS VANHUSPOLITIIKKA TERVEYDENHUOLLON KEHITYS SUKUPOLVENVAIHDOKSET VEROTUS OIKEUSKULTTUURIEN YHTEENSOVITUS IHMISOIKEUDET

SISÄLTÖÄ JOHDANTOTAPAUS I JÄÄMISTÖOIKEUDEN PERUSASIOITA JOHDANTOTAPAUS II PARISUHDEOIKEUDEN PERUSASIOITA JOHDANTOTAPAUS III LAPSIOIKEUDEN PERUSASIOITA

Johdantotapaus I

KKO:2009:91 Perintökaari - Pesänselvitys - Pesänselvittäjä Asiavaltuus Perustuslaki - Kodin suoja Diaarinumero:S2009/88Esittelypäivä:8.9.2009Antopäivä:15.12.2009 Taltio:2562 Kuolinpesän osakkailla ensin ja sittemmin oikeudenkäynnin aikana kuolinpesään määrätyllä pesänselvittäjällä (sekä leskellä) oli oikeus ajaa yhtä kuolinpesän osakasta vastaan kannetta, jossa vaadittiin perittävän ja lesken omistaman kiinteistön luovuttamista kuolinpesän ja lesken yhteishallintaan sekä mainitun osakkaan muuttamista pois kiinteistöltä. Kysymys myös kanteen hyväksymisen edellytyksistä. Ks. KKO:1979-II-130 KKO:1987:46 KKO:2005:45 KKO:2008:108 Vrt. KKO:1973-II-22 PK 18 luku 2 § PK 19 luku 12 § 1 mom PK 19 luku 13 § PL 10 §

LÄHTÖTILANNE Kalle E:n kuolinpesän osakkaat, leski Kirsti E sekä rintaperilliset Marja N, Alli M ja Aila P vaativat kanteessaan, että kuolinpesän osakas Matti E velvoitetaan muuttamaan välittömästi kuolinpesän ja lesken yhteisessä omistuksessa olevalta, Kiimingissä sijaitsevalta tilalta ja luovuttamaan tila kuolinpesän ja lesken yhteishallintaan. Kiinteistö muodosti kuolinpesän pääasiallisen omaisuuden ja kiinteistöllä oli säilytettävänä kaikki kuolinpesän irtaimisto. Matti E oli omavaltaisesti ottanut kuolinpesän omaisuuden yksinomaiseen käyttöönsä ja rikkonut siten kuolinpesän yhteishallintoa. Matti E:n hallintaoikeus ei perustunut myöskään mihinkään vuokrasopimukseen. Matti E oli suostunut vastaamaan vain käyttämästään vedestä ja sähköstä, eivätkä kuolinpesän rahavarat riittäneet kiinteistön hoito- ja ylläpitokustannusten kattamiseen. Lisäksi Matti E oli käytöksellään antanut aiheen uskoa, että kuolinpesän omaisuuden arvon säilyminen oli vaarassa.

KUOLEMASTA SE ALKAA….

Pesänselvityksen ensi toimet Omaisuuden haltuunotto/huolenpidon järjestäminen (PK 18:2-4) Henkilösuhteiden alustava selvittäminen Hautaukseen varautuminen Hallinnon käynnistäminen Henkilörekisterin perustaminen –Rekisterin määrittely –Rekisteriselosteen laatiminen

KUOLEMASTA SE ALKAA…. OSAKKUUDEN SYNTY JÄLKILUOPUMISEN MAHDOLLISUUS SAANTOON RYHTYMISEN VANHENTUMISAIKA KUOLINPESÄN KÄYNNISTYMINEN VAIKUTUS ERILLISHALLINTOON MAHDOLLISUUS HAKEA SELVITTÄJÄÄ PERUNKIRJOITUSVELVOLLISUUS TESTAMENTIN TOIMEENPANO LESKEN SUOJA AVIO-OIKEUDELLINEN VÄLITILA ………..

PK 18:1 1 § Kuolinpesän osakkaita ovat perilliset ja yleisjälkisäädöksen saajat sekä eloonjäänyt puoliso. Milloin ositus on toimitettu tai puolisolla ei ole avio-oikeutta toisen puolison omaisuuteen, ei eloonjäänyt puoliso ole osakas, ellei hän ole perillinen tai yleisjälkisäädöksen saaja. Se, jolla on oikeus saada perintö tai testamentti vasta toisen perillisen tai yleisjälkisäädöksen saajan kuoltua, on tämän vaan ei perittävän kuolinpesän osakas. Perillisen ja yleisjälkisäädöksen saajan katsotaan olevan osakkaita silloinkin, kun heidän oikeutensa on riidanalainen.

PK 18:2 Osakasten tulee, milloin ei, sen mukaan kuin tässä laissa säädetään, ole järjestetty erityistä kuolinpesän hallintoa, pesän selvittämistä varten yhteisesti hallita pesän omaisuutta. He edustavat tällöin kuolinpesää kolmatta henkilöä vastaan sekä kantavat ja vastaavat pesää koskevissa asioissa. Toimenpide, joka ei siedä viivytystä, voidaan suorittaa, vaikkei kaikkien osakasten suostumusta saada hankituksi. Osakkaalla on oikeus ajaa kannetta pesän hyväksi; haastattakoon kuitenkin muut osakkaat asiassa kuultaviksi. Hänellä on oikeus saada pesästä korvaus kuluistaan, mikäli oikeudenkäynnillä pesään saadut varat tähän riittävät tai se muutoin harkitaan kohtuulliseksi

Oulun käräjäoikeus Käräjäoikeus katsoi, että kuolinpesän muut osakkaat olivat voineet ajaa kannetta kuolinpesän hyväksi Matti E:tä vastaan. Käräjäoikeus totesi asiassa olleen kysymys siitä, oliko Matti E:llä oikeus pitää hallussaan tilaa, jonka omistivat toisaalta Kalle E:n kuolinpesä ja toisaalta leski Kirsti E. Perusteena hallinnalle oli esitetty Kalle E:n suullinen ilmoitus, että hän olisi vastaisuudessakin sallinut Matti E:n asumisoikeuden. Riippumatta siitä, oliko tällainen lausuma annettu, Matti E:n puolelta oli myönnetty, että kysymys oli toistaiseksi voimassa olevasta eli irtisanottavissa olevasta oikeudesta. Kun asiassa oli nostettu kanne, jossa oli vaadittu tilan luovuttamista, oli tällaisen irtisanomisen katsottava tapahtuneen. Matti E:n puolelta ei ollut vedottu eikä asiassa ollut muutoinkaan viitteitä siitä, että jokin muu oikeusjärjestyksen hyväksymä peruste oikeuttaisi Matti E:n pitämään yksin hallussaan kuolinpesälle ja Kirsti E:lle kuuluvaa kiinteistöä. Käräjäoikeus velvoitti Matti E:n välittömästi muuttamaan tilalta ja luovuttamaan omaisuus kuolinpesän ja Kirsti E:n yhteishallintaan.

Rovaniemen HO Myös Matti E:llä oli kuolinpesän osakkuuteen perustuva oikeus käyttää kuolinpesän omaisuutta yhdessä muiden osakkaiden kanssa. Tähän nähden hänellä oli lähtökohtaisesti oikeus edelleen asua tilalla, jossa hänen kotinsa oli ollut yli 45 vuoden ajan. Joka tapauksessa häätö kodista merkitsi puuttumista perusoikeuksiin ja edellytti riidattoman tai näytetyn laillisen häätöperusteen. Kun kuolinpesä oli luovutettu pesänselvittäjän hallintoon, yhteishallintasuhteen palauttaminen ei enää ollut mahdollista. Käräjäoikeus ei ollut ottanut asiassa näyttöä vastaan siltä osin kuin oli väitetty Matti E:n estävän Kirsti E:tä ja muita osakkaita käyttämästä kuolinpesän ja Kirsti E:n vielä osittamatonta omaisuutta tai aiheuttavan vakavan vaaran omaisuudelle tai sen arvon säilymiselle. Mainitut seikat olivat asiassa riidanalaisia eikä käräjäoikeus ollut käsitellyt häätövaatimuksen asiallisia edellytyksiä mainituilta osin. Asia oli tämän vuoksi palautettava käräjäoikeuteen.

KKO: Perintökaaren 18 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan kuolinpesän osakkaalla on oikeus ajaa kannetta pesän hyväksi. Säännöksestä ei ilmene, tarkoitetaanko siinä vain muuta kuin kuolinpesän osakasta vastaan ajettavaa kannetta vai koskeeko säännös myös tilannetta, jossa kuolinpesän osakas ajaa kannetta toista osakasta vastaan. 4. Mainittu säännös on poikkeus perintökaaren 18 luvun 2 §:n 1 momentista ilmenevästä periaatteesta, jonka mukaan kuolinpesä kuuluu ennen perinnönjakoa osakkaiden yhteishallintoon. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 1973 II 22 katsonut, että kuolinpesän muut osakkaat eivät voineet ajaa osakkaana myös ollutta leskeä vastaan kannetta, jossa vaadittiin tämän velvoittamista muuttamaan kuolinpesään kuuluvasta rakennuksesta. Myöhemmässä ratkaisussaan KKO 1987:46 Korkein oikeus on kuitenkin katsonut, että kuolinpesän osakkaalla oli perintökaaren 18 luvun 2 §:n 2 momentin nojalla oikeus ajaa vahingonkorvauskannetta pesän hyväksi toista osakasta vastaan.

PK 18:2 Osakasten tulee, milloin ei, sen mukaan kuin tässä laissa säädetään, ole järjestetty erityistä kuolinpesän hallintoa, pesän selvittämistä varten yhteisesti hallita pesän omaisuutta. He edustavat tällöin kuolinpesää kolmatta henkilöä vastaan sekä kantavat ja vastaavat pesää koskevissa asioissa. Toimenpide, joka ei siedä viivytystä, voidaan suorittaa, vaikkei kaikkien osakasten suostumusta saada hankituksi. Osakkaalla on oikeus ajaa kannetta pesän hyväksi; haastattakoon kuitenkin muut osakkaat asiassa kuultaviksi. Hänellä on oikeus saada pesästä korvaus kuluistaan, mikäli oikeudenkäynnillä pesään saadut varat tähän riittävät tai se muutoin harkitaan kohtuulliseksi.

KKO: 5. Kun kuolinpesän omaisuus luovutetaan pesänselvittäjän hallintoon, pesän selvittämistä koskeva päätöksenteko siirtyy pesänselvittäjälle. Pesänselvittäjän tehtävänä on perintökaaren 19 luvun 12 §:n 1 momentin mukaan ryhtyä kaikkiin pesän selvittämiseksi tarpeellisiin toimenpiteisiin. Pesänselvittäjällä on mainitun luvun 13 §:stä ilmenevä kanneoikeus pesää koskevissa asioissa. Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että pesänselvittäjällä on oikeus ajaa esimerkiksi velkomus- tai häätökannetta myös kuolinpesän osakasta vastaan (KKO 1979 II 130, KKO 2005:45 ja KKO 2008:108). 6. Korkein oikeus katsoo, että kuolinpesän osakkaan ja pesänselvittäjän oikeutta ajaa kannetta pesän hyväksi on perusteltua arvioida samalla tavoin. Näin ollen pesän osakkaalla on kuolinpesän yhteishallinnon kestäessä samanlainen oikeus ajaa kannetta omissa nimissään pesän hyväksi kuin pesänselvittäjälläkin on sen jälkeen, kun pesän omaisuus on luovutettu pesänselvittäjän hallintoon. Mahdollisuutta esittää hallinnan palauttamista koskeva vaatimus myös yksittäistä kuolinpesän osakasta vastaan puoltaa sekin, että oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 3 §:n mukainen turvaamistoimikin voidaan vastaavassa tilanteessa antaa tällaista osakasta

KKO: 12. Korkein oikeus toteaa, että kuolinpesän osakkaalla ei ole pesän ollessa osakkaiden yhteishallinnossa oikeutta yksin omaksi edukseen käyttää kuolinpesään kuuluvaa omaisuutta, elleivät muut osakkaat ole tätä nimenomaisesti tai tosiasiallisesti hyväksyneet. Osakkaiden yhteisomistus on luonteeltaan jaotonta ja yhteishallinnossa osakkaat päättävät yhdessä pesän omaisuuden käyttämisestä. 13. Jos kuolinpesän omaisuus luovutetaan pesänselvittäjän hallintoon, pesänselvittäjälle siirtyy oikeus päättää kuolinpesään kuuluvan omaisuuden käyttämisestä. Pesänselvittäjä voi myös tarvittaessa ajaa häätökannetta jäämistöön kuuluvan rakennuksen tai huoneiston saamiseksi kuolinpesän hallintaan henkilöltä, joka pitää sitä oikeudettomasti hallussaan, mikäli pesänselvittäjä katsoo pesän selvittämisen sitä edellyttävän (KKO 2008:108, kohta 3). Toisaalta pesänselvittäjä voi sopia tai sallia, että joku osakkaista voi perinnönjakoon saakka käyttää kiinteistöä tai kuolinpesän muuta omaisuutta. Kuolinpesään kuuluvan rakennuksen tai huoneiston käyttö ei yleensä olekaan esteenä pesän selvittämiselle ja jäämistön jakokuntoon saattamiselle.

KKO: 14. Kotia ja kotirauhaa perus- ja ihmisoikeutena turvataan perustuslain 10 §:n yksityiselämän suojaa koskevalla säännöksellä ja Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 8 artiklalla, jonka 1 kohdan mukaan jokaisella on oikeus nauttia muun muassa kotiinsa kohdistuvaa kunnioitusta. Artiklan 2 kohdan mukaan viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi silloin kun laki sen sallii ja se on välttämätöntä esimerkiksi muiden henkilöiden oikeuksien turvaamiseksi. Toisaalta myös omistusoikeus on turvattu perustuslain 15 §:n säännöksen ja ihmisoikeussopimuksen ensimmäisen lisäpöytäkirjan 1 artiklan mukaisesti. 15. Kodin suojaa koskevista säännöksistä ja määräyksistä johtuu, että kodissa asumiseen voidaan puuttua vain lailla säädetyin perustein silloin, kun se on välttämätöntä esimerkiksi toisen omistus- tai muun oikeuden suojelemiseksi. Lisäksi kodin suojaan kohdistuvan päätöksentekomenettelyn täytyy turvata suojaan kohdistuvien vaatimusten perusteiden asianmukainen selvittäminen. Korkein oikeus katsoo, ottaen huomioon myös kodin suojasta johtuvat rajoitukset, kanteen hyväksymisen edellyttävän joko selvitystä kanteen perusteeksi esitetyistä seikoista tai pesänselvittäjän perusteltua ilmoitusta, jonka mukaan Matti E:n häätäminen on tarpeen pesän selvittämiseksi

KKO: 16. Tässä tapauksessa pesänselvittäjä on ainoastaan ilmoittanut jatkavansa kanteen ajamista kantajina alun perin olleiden osakkaiden esittämillä perusteilla. Pesänselvittäjä ei ole vedonnut siihen, että Matti E:n asuminen kiinteistöllä olisi esteenä pesän selvittämiselle. 17. Asia on käräjäoikeudessa ollut riitainen siltä osin, onko Matti E estänyt Kirsti E:tä ja kuolinpesän muita osakkaita käyttämästä kiinteistöä tai onko Matti E:n menettely ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa kuolinpesän omaisuudelle tai sen arvon säilymiselle. Näistä riitaisista seikoista esitettäväksi tarjottua näyttöä ei ole käräjäoikeudessa otettu vastaan. 18. Asian käsittelyä on näin ollen hovioikeuden päätöksestä ilmenevin tavoin jatkettava käräjäoikeudessa.

KKO:2009:91 - opetuksia Kuolinpesän merkitys Osakkuuden merkitys Osakkaiden keskinäiset suhteet Pesänselvittäjän tehtävät Perusoikeuksien tulkintavaikutus Käytön suhde arvoon?

PK 19:12 12 § (20.8.2004/783)(20.8.2004/783) Pesänselvittäjän tulee noudattaen, mitä jäljempänä säädetään, ryhtyä kaikkiin pesän selvittämiseksi tarvittaviin toimiin. Pesänselvittäjän on hoidettava tehtävänsä joutuisasti. Pesänselvittäjän on, jos se hankaluudetta käy päinsä, tiedusteltava osakkaiden mielipidettä, kun on kysymys perittävän harjoittaman liikkeen selvittämisestä, 12 a §:ssä tarkoitetun sopimuksen tai päätöksen tekemisestä tai sellaisen omaisuuden myymisestä, jolla on osakkaille erityistä arvoa, taikka muista osakkaille tärkeistä asioista.

Eräitä käsitteitä, menettelyitä ja ongelmia Osakkuus ja sen tutkiminen; PK 18.1 Lesken asema; säännöskokonaisuus Perunkirjoitus; tärkeä toimitus Tasajaon periaate; ei puolittamisperiaate Pesänselvittäjä ja pesänjakaja; erilaiset tehtävät Velkavastuujärjestelmä; niukka vastuu Pesäosuuden ulosmittaus Lakiosa ja sen toteuttaminen; ilmoitus, vaatimus, toteutus, täydennys Testamentin tulkinta; tulkintasääntö ja tulkintaohjeet

KKO:2007:99 Perittävän tekemään yleistestamenttiin vedoten A haki pesänselvittäjän ja -jakajan määräämistä kuolinpesään. Perittävän leski vastusti hakemusta väittäen, että perittävä oli peruuttanut testamentin, koska alkuperäistä testamenttia ei ollut löytynyt hänen jälkeensä. Koska yleisjälkisäädöksen saaja katsotaan kuolinpesän osakkaaksi, vaikka hänen oikeutensa on riidanalainen, ja koska ei ollut selvää, ettei A:lla ollut väittämäänsä oikeutta, hakemus hyväksyttiin. PK 18 luku 1 § 2 mom

KKO:2007:99 PK 18:1.2 koskee nimenomaisesti hallintoa Voidaan soveltaa myös pesänjakajan määräämiseen (KKO:1979 II 67) Osakkuuden tutkiminen ei pääsääntöisesti kuulu tuomioistuimen tehtäviin pesänjakajan hakemista koskevissa asioissa Koska kulut pesän varoista, pääsäännöstä aihetta poiketa, jos on selvää, että hakijalla ei väittämäänsä oikeutta tai kysymys on oikeuden väärinkäytöstä

Lesken jäämistöoikeudellinen asema; keskeiset säännökset 1. Pesän osakkuus avio-oikeuden, yleistestamentin tai perillisaseman perusteella (PK 18:1) 2. Leski perillisenä rintaperillisten jälkeen (PK 3:1) 3. Jakamattomuussuoja, mikä väistyy jakovaateen tieltä (PK 3:1.a) 4. Yhteisen asunnon asunto-irtaimiston suoja (PK 3:1.a) 5. Asumissuoja ellei omaa asunnoksi sopivaa asuntoa (PK 3:1a) 6. Avustus pesänselvityksessä ( PK 18:6.2) 7. Avustussuoja ellei muu suoja toteudu (PK 8:2.2) 8. Avustussuoja toimeentuloon erityistilanteissa (PK 8:2.1) 9. Etusija tilanpidonjatkajaksi jo osituksessa (PK 25:9) 10. Testamentin tulkinta lesken hyväksi (PK 12:1)

Lesken jäämistöoikeudellinen asema; keskeiset säännökset 11. Oikeus pesänselvittäjän hakemiseen avustuksen saamiseksi (PK 19:1.2) 12. Toissijainen perunkirjoituksen toimituttamisvelvollisuus (PK 20:2) 13. Varojen maininta ensiksi kuolleen perukirjassa (PK 20:4.2) 14.Tiedonantovelvollisuus perunkirjoituksessa (PK 20:6.2) 15. Oikeus hakea perukirjan vahvistamista (PK 20:9a) 16. Julkisen haasteen hakija ja kohde (PK 21:5) 17. Oikeus ajaa kannetta tarkoitemääräyksen toteuttamiseksi (PK 23:7) 18. Oikeus hakea pesänjakajaa lesken suojan toteuttamiseksi (PK 23.12) 19. Uusi avioliitto lakkauttaa jakamattomuussopimuksen (PK 24:4) 20. Omistuksen vaikutus maatilaperimykseen (PK 25:1.b)

PERUNKIRJOITUS Halvan muodollisuuden traditio Uskottavuudesta poikkeamisen traditio Vahva sanktiouhka Uusittu velkavastuujärjestelmä Määräajat ja määräaikaolettamat Kaksipolvisuusvaikutus Verottajan olettamat

Tasajaon periaate Oikeudenmukaisuusperiaate perimysjärjestyksessä Oikeudenmukaisuusperiaate perinnönjaossa Suojaperiaate perintöosien laskemisessa Suojaperiaate lakiosien laskemisessa Suojaperiaate lakiosien toteuttamisessa Vertailukohta sopimusjaossa Toissijainen ohje toimitusjaossa

PESÄNSELVITTÄJÄ JA PESÄNJAKAJA; yleistä Luotettavuus, nopeus, halpuus, yksityisyys Valinnaisuus yhteistoiminnan kanssa Rajoitettu järjestelmäpakko Toimivaltojen kaksijako Suhde osakkaiden toimivaltaan Suhde osakkaiden odotuksiin Jakokunto ymmärtämisen ongelmana Jako ymmärtämisen ongelmana

KKO:2004:1 Perintökaaren 23 luvun 8 §:n 2 momentissa tarkoitettua lupaa kuolinpesän omaisuuden myymiseksi ei voitu antaa perinnönjakokustannusten maksamista varten. PK 23 luku 8 §

Perintökaaren 23 luvun 8 §:n 1 momentissa säädetään siitä, miten pesänjakajan on suoritettava jako silloin, kun jakoa ei toimiteta osakasten sopimuksen mukaisesti. Pääsäännön mukaan pesänjakajan on suoritettava jako siten, että kullekin osakkaalle annetaan osa kaikenlaatuisesta omaisuudesta. Kuitenkin on omaisuus, jota ei voida sopivasti jakaa osiin tai erotella, mikäli mahdollista, pantava samaan osaan. Jollei jakoa saada muutoin toimitetuksi, voi mainitun pykälän 2 momentin mukaan oikeus pesänjakajan esityksestä määrätä, että tietty omaisuus tai tarvittaessa koko pesän omaisuus on pesänjakajan toimesta myytävä. KKO

Perintökaaren 23 luvun 4 §:n mukaan pesänjakajalla on puolestaan oikeus saada pesän varoista pesän laatuun ja laajuuteen sekä tehtävän suorittamiseen käytettyyn työhön katsoen kohtuullinen palkkio sekä korvaus kuluistaan. Perinnönjakokustannukset ovat pesän velkaa ja pesänjakaja on palkkio- ja kulukorvausvaateensa osalta pesään nähden velkojan asemassa. KKO:

VELKAVASTUU Aikaisemmin valinnainen järjestelmä Uusi niukan vastuun ja etiikan järjestelmä Perunkirjoituksen laiminlyönnin tulkinnat Vastuusta vahingon korvaamiseen Pesänselvittäjä velkojan asialla Julkisen haasteen ulottuvuus

PK 19:2 Pesän omaisuus voidaan myös 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla luovuttaa pesänselvittäjän hallintoon pesän tai vainajan velkojan taikka pesän tai vainajan velasta vastuussa olevan hakemuksesta. Pesää ei kuitenkaan voida luovuttaa pesänselvittäjän hallintoon, jos hakijalla on saatavastaan maksun turvaava takaus tai muu vakuus tai osakkaat tarjoavat hänelle sellaisen vakuuden. Velkojan on ennen hakemuksen tekemistä esitettävä kuolinpesälle maksuvaatimus ja varattava sille kohtuullinen aika maksaa velka tai esittää selvitys kuolinpesän taloudellisesta tilanteesta, jollei tästä aiheudu huomattavaa viivästystä hakemuksen käsittelylle. (20.8.2004/783)(20.8.2004/783) Hakemuksen voi tehdä myös ulosottomies, jos velallisen velasta on ulosmitattu hänen osuutensa kuolinpesään. (8.6.2006/471)(8.6.2006/471)

KUOLINPESÄN AVAUTUMINEN Suljettuisuuden traditio Lesken asema Edunvalvonnan informaatiotarpeet Ulosoton uudistus Velkojan rinnastus osakkaaseen Yksityisyys ja ulosotto

PK 23:3 Osakkaat saavat toimittaa perinnönjaon sopimallaan tavalla. Jos osakas on vajaavaltainen tai jos edunvalvoja muutoin edustaa häntä perinnönjaossa, on kuitenkin noudatettava, mitä holhoustoimesta annetun lain 34 §:n 1 momentin 9 kohdassa säädetään. (1.4.1999/463) Jako on pesänjakajan toimitettava, jos osakas sitä vaatii tai jonkun osakkaan osuus pesästä on ulosmitattu. Jos velkoja, jonka oikeutta jako koskee, siihen suostuu, ulosottomies saa antaa osakkaille tai pesänjakajalle luvan toimittaa jaon osakkaiden sopimalla tavalla. (8.6.2006/471) (1.4.1999/463) (8.6.2006/471)

Lakiosa Rintaperillisen oikeus lakiosaan Lakiosa on puolet perintöosasta Lähtökohtana lakiosan vaatiminen perinnönjaossa Suojana ennakkoluovutusten huomioon otto lakiosaa laskettaessa Testamentinsaajaa kohtaan lakiosailmoitus Testamentti muuttaa lakiosan rahamääräiseksi ei toisin määrätty Varaventtiilinä määräaikaan sidottu lakiosan täydennys kanteella

Testamentti -tulkintasääntö Lähtökohtana viestin sitovuus – objektiivinen tulkinta Oletetun tahdon toissijaisuus – subjektiivinen tulkinta Täydentäminen sallittua – permutaatio? Tahto ja lainsäädäntö – tietoisuus laista

Johdantotapaus II

KKO:2009:93 Avioliitto - Omaisuuden erottelu - Pesänjakaja Diaarinumero:S2008/908 Esittelypäivä:22.10.2009 Antopäivä:16.12.2009 Taltio:2591 Avioeroasian vireillä ollessa puoliso A haki pesänjakajan määräämistä toimittamaan omaisuuden erottelu ja yhteisen omaisuuden jako puolisoiden välillä. A nimesi eroteltavaksi ja jaettavaksi yhteiseksi omaisuudeksi muun muassa puoliso B:n omistamalle maapohjalle puolisoiden yhteiseksi kodiksi avioliiton aikana rakennetun ja siihen tarkoitukseen käytetyn asuinrakennuksen. B vastusti A:n hakemusta lausuen, että puolisot olivat jo kirjallisesti sopineet yhteisen omaisuutensa erottelusta ja että koska asuinrakennus kuului B:n kiinteistöön sen ainesosana ja siten B:n omistukseen, sen omistussuhteiden ratkaiseminen ei kuulunut pesänjakajan toimivaltaan. Se seikka, että puolisot olivat jo sopineet eräiden yhteisten irtainten esineiden jakamisesta, ei ollut merkinnyt lopullisen omaisuuden erottelun toimittamista. Kysymys asuinrakennuksen omistusoikeudesta oli riitainen ja kuului pesänjakajan ratkaistavaksi. Pesänjakaja määrättiin. Ks. KKO:2001:56

KKO: asian tausta Harri ja Sari R oli 16.3.2007 vireille tulleesta hakemuksesta tuomittu avioeroon 15.10.2007. Puolisoilla oli 30.1.2005 tehty avioehto, jonka mukaan kummallakaan ei ollut avio-oikeutta toisen omaisuuteen. Avioliiton aikana Sari R oli saanut perintönä yhdessä sisarensa kanssa erään tilan Nurmijärven kunnan Lepsämän kylässä. Tila oli ollut tuolloin rakentamaton. Lainhuuto tilaan oli Sari R:llä ja hänen sisarellaan puoliksi kummallakin. Avioliiton aikana puolisot olivat yhdessä rakentaneet mainitulle Sari R:n hallinnanjakosopimuksin omistamalle tilalle omakotitalon puolisoiden yhteiseksi kodiksi.

AL II OSA PUOLISOIDEN OIKEUSSUHTEET 1 LUKU Yleisiä säännöksiä 33 § Avioliitto ei rajoita puolison oikeutta tehdä sopimuksia, mikäli 2 luvussa ei toisin säädetä, eikä myöskään hänen oikeuttaan esiintyä kantajana ja vastaajana. Puolisot saavat tehdä sopimuksia myöskin keskenään, kuitenkin ottaen huomioon, mitä 3 luvussa sanotaan. 2 LUKU Puolisoiden omaisuus 34 § Se omaisuus, mikä puolisolla on avioliittoon mennessään, kuuluu edelleen hänelle. Niin ikään on hänen omaisuuttaan, mitä hän avioliiton aikana saa

AVIOLIITTO VÄLITILA PÄTÖ- HARKINTA AVIO-OIKEUSJÄRJESTELMÄN AIKASEKTORIT LÄHEIS- SOPIMUKSET OSITUSTILA

OSITUKSEN TOIMITTAMISEN ASKELPOLKU 1. OSITUSPERUSTEEN TUNNISTAMINEN 2. VIREILLEPANO 3. KÄYNNISTYS 4. ASIANOSAISTEN JA HEIDÄN EDUSTAJIENSA INFORMOINTI 5. AVIO-OIKEUDEN LAAJUUDEN SELVITTÄMINEN 6. OSITUKSEEN VAIKUTTAVAN VARALLISUUDEN SELVITTÄMINEN 7. KATKAISUVAIKUTUKSEN MERKITYKSEN ARVIOINTI 8. OSITETTAVAN OMAISUUDEN ALUSTAVA ARVOSTUS

OSITUKSEN TOIMITTAMISEN ASKELPOLKU 9. KORJAUSJÄRJESTELMÄN KÄYTTÖ 10. OSITUSLASKELMA 11. ALUSTAVA TASINGON VALINTA 12. SOVITTELUN KÄYNNISTYS 13. SOVITTELUPÄÄTÖS 14. ARVOSTUKSEN TARKISTUS 15. TASINGON VALINTA 16. RAHATASINGON MAKSUAJAN MÄÄRITYS 17. YHTEISEN OMAISUUDEN JAKO 18. ALLEKIRJOITUS 19. TOIMITUS ASIANOSAISILLE

AL 107 § 107 § (4.2.2005/58)(4.2.2005/58) Jos kummallakaan puolisoista ei ole avio- oikeutta toistensa omaisuuteen, on omaisuuden erottelussa soveltuvin osin noudatettava, mitä 89, 98, 101, 102, 103 b, 104 ja 106 §:ssä säädetään.

Hakemus ja vastaus Harri R vaati käräjäoikeuteen 6.7.2007 saapuneessa hakemuksessaan, että käräjäoikeus määrää pesänjakajan toimittamaan omaisuuden erottelun ja yhteisen omaisuuden jaon hänen ja Sari R:n välillä. Erottelun ja jaon kohteeksi hakemuksessa oli mainittu muun ohella kiinteistön osa ja omakotitalo. Puolisot olivat 9.7.2007 allekirjoittaneet sopimuksen, jolla he olivat keskenään jakaneet eräitä omaisuusesineitä. Harri R on, luovuttuaan hakemuksestaan käräjäoikeuden istunnossa 15.8.2007, käräjäoikeuteen 11.9.2007 saapuneessa hakemuksessaan uudelleen vaatinut pesänjakajan määräämistä lausuen, että avioliiton aikana puolisoiden yhteiseksi kodiksi yhdessä rakennettu asuinrakennus ja sen pihapiiri olivat puolisoiden yhteistä omaisuutta. Sari R vastusti hakemusta. Sari R lausui, että puolisot olivat jo 9.7.2007 tehneet yhteisen omaisuutensa erottelua koskevan sopimuksen. Mainittu asuinrakennus pihapiireineen kuului kiinteistön ainesosana kiinteästi maapohjaan ja siten yksin Sari R:n omistukseen. Mitään jaettavaa puolisoiden välillä ei enää ollut

Käräjäoikeus Käräjäoikeus totesi, että puolisot eivät olleet päässeet sopimukseen omaisuutensa erottelusta ja yhteisen omaisuutensa jaosta. Esineiden ja kiinteistön omistusoikeuden ratkaiseminen ei tässä vaiheessa kuulunut tuomioistuimen toimivaltaan, vaan se oli pesänjakajan tehtävänä. Käräjäoikeus määräsi pesänjakajan suorittamaan omaisuuden erottelun ja yhteisen omaisuuden jaon Harri R:n ja Sari R:n välillä.

Kouvolan HO Sari R valitti hovioikeuteen vaatien Harri R:n hakemuksen hylkäämistä. Sari R lausui muun ohella, että kyseinen hänen omistamalleen maapohjalle rakennettu asuinrakennus kuului kiinteistön ainesosana kiinteästi maapohjaan ja siten yksin hänen omistukseensa. Asuinrakennuksen omistuksen ratkaiseminen ei siksi kuulunut pesänjakajan toimivaltaan. Hovioikeus totesi, että asianosaiset olivat yksimielisiä siitä, että muuta yhteiseksi väitettyä omaisuutta ei enää ollut kuin Sari R:n yhdessä sisarensa kanssa omistamalle tilalle rakennettu omakotitalo ja sen pihapiiri, jotka nyt olivat Sari R:n hallinnassa. Koska puolisot olivat tehneet avio-oikeuden kokonaan poissulkevan avioehdon, jako määräytyi yleisten siviilioikeudellisten sääntöjen mukaan.

HO (2-1): ei määrätä Hovioikeus katsoi, että Harri R:n esille tuomat seikat eli rakennushankkeen rahoitus, työvoiman ja rakennustarvikkeiden tilaamiseksi tehdyt toimenpiteet, verotusratkaisut tai muut sen kaltaiset seikat eivät osoittaneet, että puolisot olivat tarkoittaneet omakotitalon omistuksen tulevan heille yhteiseksi. Hovioikeus totesi olevan tavanomaista, että sopimukset ja laskut kirjoitettiin sen nimiin, joka oli tavaran tai palvelun tilannut. Tavaran tilaaminen tai esimerkiksi rakennusta koskevien tilaussopimusten sopijakumppanina oleminen eivät osoittaneet sitä, kenen omistukseen itse rakennuskohde oli tarkoitettu. Hovioikeus piti selvänä, ettei Harri R:lle voinut syntyä omistusoikeutta maapohjaan sillä perusteella, että hän oli tehnyt työtä ja mahdollisesti sijoittanut rahaa pihapiirin rakentamiseen. Hovioikeus totesi vielä, että koska maapohja kuului Sari R:lle ja hänen sisarelleen, Harri R:lla ei olisi mitään keinoa itsenäisesti hyödyntää omistustaan rakennukseen. Pesänjakajalla ei olisi mitään keinoa saada väitettyä yhteisomistusta puretuksi ja erottelua tehdyksi, jos Sari R ja hänen sisarensa vastustaisivat kiinteistön myymistä. Mahdollisen perusteetonta etua koskevan korvauksen määrääminen ei kuulunut pesänjakajan toimivaltaan.

KKO 5. Asianosaiset ovat yksimielisiä siitä, että muuta yhteiseksi väitettyä omaisuutta ei enää ole kuin mainittu asuinrakennus pihapiireineen. Asuinrakennus sijaitsee Sari R:n avioliiton aikana perintönä yhdessä sisarensa kanssa saamalla tilalla. Tila on ollut tuolloin rakentamaton. Lainhuuto tilaan on Sari R:llä ja hänen sisarellaan puoliksi kummallakin. Asuinrakennus ja sen pihapiiri ovat nyt Sari R:n hallinnassa. 6. Asiassa on kysymys siitä, kuuluuko omistussuhteiden ratkaiseminen pesänjakajan toimivaltaan ja onko tässä tilanteessa muutoinkin edellytykset määrätä pesänjakaja.

KKO 7. Pääperiaatteen mukaan puolisoiden välisiä taloudellisia asioita ei avioliiton purkauduttua selvitetä ja ratkaista tuomioistuimessa, vaan osituksessa tai erottelussa, jota toimittamaan määrätään vaadittaessa pesänjakaja. Pesänjakajan tehtävänä on ratkaista myös aviovarallisuussuhteen purkamiseen liittyvät riitaiset kysymykset, kuten se, kumman puolison omaisuutta tietty esine on tai onko se yhteistä omaisuutta. Mainitunlaisia riitaisia kysymyksiä ei pääsääntöisesti tule tutkia tuomioistuimessa pesänjakajan määräämistä haettaessa. 8. Ratkaisusta KKO 2001:56 ilmenevin tavoin käytännössä voi kuitenkin esiintyä tilanteita, joissa on selvää, ettei hakijalla ole enää ositusvaadetta tai että hän toimii ilmeisessä oikeuden väärinkäyttötarkoituksessa. Tällöin on mainitun ratkaisun sisältämän oikeusohjeen mukaisesti aiheellista poiketa yllä mainitusta pääsäännöstä.

KKO 9. Korkein oikeus on ratkaisussaan 2008:23 todennut, että kun toinen puoliso oli vedonnut sopimusosituskirjaan, jonka mukaan lopullinen ositus oli jo toimitettu, eikä osituskirjaa ollut pidettävä ilmeisen pätemättömänä, lähtökohtana on, että sopimus on koskenut kaikkea puolisoiden omaisuutta ja että sopimus sitoo puolisoita. Vasta sitten, jos eri oikeudenkäynnissä on vahvistettu, että sopimus ei koske kaikkea puolisoiden omaisuutta, toimitus voidaan aloittaa uudelleen. Toimitusta ei siis voida käynnistää uudelleen pesänjakajan määräämistä hakemalla siinä tarkoituksessa, että kysymys siitä, mitä omaisuutta toimitettu ositus on koskenut, tutkittaisiin jakajan määräämistä koskevan hakemusasian yhteydessä tai että jakaja tutkisi sen toimituksessa.

KKO 10. Esillä olevassa tapauksessa Harri R:n väite, että puolisot omistavat Sari R:n omistamalle maapohjalle yhdessä yhteiseksi kodiksi rakennetun ja siihen tarkoitukseen avioliiton aikana käytetyn asuinrakennuksen yhdessä, on riitainen ja kuuluu pesänjakajan ratkaistavaksi. Sari R on väittänyt, että asuinrakennus kuuluu kiinteistön ainesosana kiinteästi maapohjaan ja siten yksin hänen omistukseensa. Lisäksi Sari R on lausunut, että vaikkakaan hän ei kiistä alkuperäistä yhteisomistustarkoitusta, puolisot ovat useita vuosia asuinrakennuksen valmistumisen jälkeen sopineet avio-oikeuden poissulkemisesta avioehtosopimuksella 30.1.2005. Näiden Sari R:n vetoamien seikkojen merkityksen arvioiminen kuuluu edellä sanotun mukaisesti pesänjakajalle.

KKO: pesänjakaja määrätään 11. Harri R:n pesänjakajan määräämistä koskevista hakemuksista on pääteltävissä, että hän on alusta alkaen mieltänyt eroteltavan ja jaettavan yhteisen omaisuuden käsittävän myös asuinrakennuksen. Puolisoiden 9.7.2007 allekirjoittamasta erottelukirjasta ei ilmene, että heidän välillään olisi toimitettu lopullinen omaisuuden erottelu tai että kaikki yhteinen omaisuus olisi tullut jaetuksi. Tilanne on siten lähtökohtaisesti erilainen kuin ratkaisussa KKO 2008:23. Asiassa ei ole aihetta päätellä, että allekirjoittaessaan mainitun erottelukirjan, joka on sanamuotonsakin mukaan koskenut vain henkilöautoja, peräkärryjä ja moottorivenettä eli asuinrakennukseen verrattuna huomattavasti vähempiarvoista omaisuutta, Harri R olisi luopunut erotteluvaatimuksestaan asuinrakennuksen osalta. 12. Mikään asiassa ei ole viitannut siihen, että Harri R olisi toiminut asiassa oikeuden väärinkäyttötarkoituksessa

KKO:2009:93 - opetuksia Ei enää maapohjan ja rakennuksen omistusoikeudellista sidonnaisuutta Pesänjakajan laaja toimivalta sekä osituksessa että erottelussa Pääsääntönä sopimuksen sitovuus ja kattavuus Tutkimiskynnys väärinkäyttöepäilyissä

PARISUHDEOIKEUS AVIOLIITOT REKISTERÖIDYT PARISUHTEET SUKUPUOLENVAIHDOS JA PARISUHDE AVOLIITTOJEN TUNNISTAMINEN JA SÄÄNTELY ELATUS VARALLISUUDENSIIRROT PUOLISOIDEN KESKEN PARISUHTEEN PÄÄTTYMINEN PUOLISOT JA KOLMAS AVIOLIITTOLAIN UUDISTUS?

KKO:2010:3 Avioliitto - Puolison elatus Diaarinumero:S2008/774 Esittelypäivä:15.10.2009 Antopäivä:13.1.2010 Taltio:8 Kysymys ulkomaalaissyntyisen, heikon suomen kielen taidon omaavan ja ammattikoulutusta vailla olevan puolison oikeudesta elatusapuun noin kymmenen vuotta kestäneen avioliiton päättymisen jälkeen. (Ään.) AL 48 § 1 mom

AL 48 § Kun tuomitaan avioeroon ja puolison katsotaan tarvitsevan elatusapua, tuomioistuin voi velvoittaa toisen puolison suorittamaan elatusapua sen mukaan kuin hänen kykyynsä ja muihin seikkoihin nähden harkitaan kohtuulliseksi. Elatusapu voidaan vahvistaa suoritettavaksi joko toistaiseksi tai siten, että elatusavun suorittaminen lakkaa päätöksessä asetetun määräajan kuluttua. Elatusapu voidaan kuitenkin vahvistaa suoritettavaksi kertakaikkisena, jos elatusvelvollisen varallisuusolot ja muut seikat antavat siihen aihetta. Määräajoin maksettavaksi vahvistetun elatusavun suorittamisvelvollisuus raukeaa, jos elatusapuun oikeutettu menee uuteen avioliittoon.

taustaa Thaimaan kansalainen JH (synt. 1956) ja Pertti H (synt. 1940) olivat solmineet avioliiton 2.12.1994 ja asuneet Suomessa. Heille oli syntynyt kolme lasta vuosina 1995, 1996 ja 1999. Pertti H oli 6.9.2004 pannut vireille avioerohakemuksen. Harkinta-aika oli alkanut 14.9.2004, ja puolisot oli tuomittu avioeroon 1.6.2005. JH vaati, että Pertti H velvoitetaan suorittamaan JH:lle elatusapua 500 euroa kuukaudessa 21.10.2004 lukien toistaiseksi.

Puolisoiden näkökannat JH lausui olevansa elatusavun tarpeessa seuraavilla perusteilla: JH oli muuttanut Suomeen avioliiton perusteella ja hän oli hoitanut kotona lapsia 10 vuotta. Tuona aikana hänellä ei ollut ollut palkkatuloja. JH oli työskennellyt vuodesta 2003 puolisoiden yhteisessä ravintolassa, jonka toiminnan aloittamista varten hän oli saanut starttirahaa, mutta josta hän ei ollut saanut palkkaa. Nyt ravintolan liiketoiminta oli lopetettu. JH ei ilmeisesti tullut saamaan osituksessa mitään avioehdon vuoksi. Hän oli ollut taloudellisesti riippuvainen Pertti H:sta, mahdollistanut tämän omaisuuden karttumisen ja uhrannut perheen eduksi omat taloudelliset etunsa. Hän oli jäänyt toimeentulotuen varaan ja hänen työllistymisensä maahanmuuttajana tuli olemaan vaikeaa. Hänelle ei ollut kertynyt työkokemusta eikä eläkettä. Pertti H vastusti elatusapuvaatimusta. Hänellä ei ollut elatuskykyä, eikä JH ollut elatusavun tarpeessa. Pertti H oli jäänyt eläkkeelle vuoden 2006 alusta lukien. Hänen tulonsa olivat 2 400 euroa kuukaudessa nettona, asumiskulut olivat 507 euroa kuukaudessa ja lasten päivähoitomaksut 196,20 euroa kuukaudessa. Ravintolatoiminnasta hänellä oli velkaa vielä noin 90 000 euroa. JH:lla oli Thaimaassa huomattava omaisuus.

Käräjäoikeus Käräjäoikeus, joka katsoi JH:n olleen elatusavun tarpeessa avioeron harkinta-aikana, lausui avioeroon tuomitsemisen jälkeisen ajan osalta pääsäännön olevan, että avioeron yhteydessä avioliiton aikaansaama taloudellinen yhteys lakkasi ja puolison elatusvelvollisuus päättyi. Puolison elatusapu avioliiton päättymisen jälkeen oli kohtuullista ja tuli yleensä kysymykseen vain silloin, kun toinen puoliso oli jäänyt vaille itsenäistä elatuskykyä avioliitosta johtuen. Avioero sellaisenaan ei ollut peruste elatusavun saamiselle. JH oli ravintola-alalla. Hän oli työkykyinen eikä hänen ikänsä kohtuuttomasti vaikeuttanut uuden työn saantia. Hänen olisi tullut jo avioeron tultua voimaan hakeutua työhön. Hän sai nyt ilmoittauduttuaan työttömäksi työnhakijaksi työttömyyskorvausta. Käräjäoikeus katsoi, ettei asiassa ollut perusteita poiketa avioliittolain mukaisesta pääsäännöstä, jonka mukaan puolison elatusvelvollisuus päättyi avioeron yhteydessä. Käräjäoikeus velvoitti Pertti H:n suorittamaan JH:lle elatusapua 1.11.2004 ja 31.5.2005 väliseltä ajalta 300 euroa kuukaudessa, mutta hylkäsi JH:n elatusapuvaatimuksen avioliiton päättymisen jälkeiseltä ajalta.

KKO: käsittelyratkaisu Pertti H on Korkeimmassa oikeudessa esittänyt uusina todisteina Keskinäisen Eläkevakuutusyhtiö Tapiolan 18.12.2008 päivätyn ilmoituksen hänelle maksetuista ja maksettavista eläkkeistä, Kansaneläkelaitoksen tositteen 5.1.2009 Pertti H:lle vuonna 2008 maksetusta eläkkeestä ja tammikuun 2009 eläkkeen määrästä, veroilmoituksen osakehuoneistojen vuokratuloista vuonna 2008, verotustodistukset vuosilta 2004 - 2007, laskelman luovutusvoitosta tai -tappiosta vuonna 2006 ja 15.9.2006 päivätyn toimituskirjan omaisuuden osituksesta JH:n ja Pertti H:n välillä. Koska todisteiden esittäminen on ollut tarpeen niiden Pertti H:n tuloja koskevien ilmoitusten johdosta, jotka JH on Korkeimmassa oikeudessa esittänyt, Korkein oikeus ottaa huomioon nämä uudet todisteet.

KKO: 2. Avioliittolain 48 §:n 1 momentin mukaan, kun tuomitaan avioeroon ja puolison katsotaan tarvitsevan elatusapua, tuomioistuin voi velvoittaa toisen puolison suorittamaan elatusapua sen mukaan kuin hänen kykyynsä ja muihin seikkoihin nähden harkitaan kohtuulliseksi. 3. Arvioitaessa mainitun säännöksen perusteella puolison velvollisuutta suorittaa toiselle puolisolle elatusapua avioliiton päättymisen jälkeen on lähtökohtana se, että toinen puoliso on elatusavun tarpeessa. Jos elatusavun tarvetta ei ole, ei puolisolla ole elatusvelvollisuutta, vaikka hän taloudellisen asemansa perusteella kykenisikin elatusta suorittamaan. Toiseksi asiassa on arvioitava puolison elatuskykyä. Vielä on harkittava, liittyykö käsiteltävänä olevaan asiaan muita syitä, joiden johdosta elatusavun suoritusvelvollisuutta voidaan pitää kohtuullisena. 4. Niin kuin Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksessä KKO 2004:104 on lausuttu (kohta 10), pääsääntö kuitenkin on, että avioeron yhteydessä avioliiton aikaansaama puolisoiden taloudellinen yhteys lakkaa ja toisen puolison elatusvelvollisuus päättyy. Puolison velvollisuus suorittaa elatusapua avioliiton päättymisen jälkeen on kohtuullista ja tulee yleensä kysymykseen vain silloin, kun toinen puoliso on jäänyt vaille itsenäistä elatuskykyä avioliiton takia. Avioero sellaisenaan ei ole peruste elatusavun saamiselle.

KKO: 12. JH:n olosuhteita koskevan selvityksen perusteella on pääteltävissä, että hänellä ei ole ollut avioliiton päättymisen jälkeen lainkaan ansiotuloja, tai ne ovat olleet joka tapauksessa niin vähäiset, että hän aivan ilmeisesti on jäänyt vaille itsenäistä elatuskykyä. Tällaisen tilanteen syntymiseen on vaikuttanut hänen asemansa Suomessa kotia ja lapsia hoitaneena perheenemäntänä lähes koko kymmenen vuotta kestäneen avioliiton ajan ja ainakin osaltaan tästä johtunut vähäinen suomen kielen taito sekä jääminen vaille minkäänlaista ammatillista koulutusta. Vaikka hänellä onkin Thaimaassa omaisuutta, ei voida pitää todennäköisenä, että hän olisi voinut avioliiton päätyttyä omaisuudesta saatavilla tuloilla tai omaisuutta realisoimalla parantaa taloudellista tilannettaan. Hän ei ole myöskään osituksessa saanut lainkaan omaisuutta.

KKO: 13. Mainittujen seikkojen perusteella Korkein oikeus katsoo, että JH on avioliiton päättymisen jälkeen jäänyt vaille itsenäistä elatuskykyä nimenomaan avioliiton takia. Hänen elatuksen tarpeensa puoltaa elatusavun suorittamisvelvollisuutta. Toisaalta on otettava huomioon, että hän on oikeutettu saamaan yhteiskunnalta turvaa toimeentuloonsa ja asumiseensa, mikä osaltaan vähentää elatusavun suorittamisen tarvetta. JH on myös työkykyinen, joten on kohtuullista edellyttää, että hän esimerkiksi kouluttautumalla pyrkii hakeutumaan työelämään ja siten vastaamaan omasta elatuksestaan. Nämä seikat huomioon ottaen ei voida lähteä siitä, että hän olisi elatusavun tarpeessa määräämättömän ajan, vaan on perusteltua katsoa, että hän tarvitsee elatusapua vain tietyn ajan, jonka kuluessa hänen voidaan edellyttää saattavan asiansa sellaiseen tilaan, että hän kykenee vastaamaan itse elatuksestaan. Tässä tapauksessa Korkein oikeus pitää tällaisena sopeutumisaikana välttämättömän kielitaidon ja koulutuksen hankkimiseksi kolmea vuotta avioliiton päättymisestä.

AVIOLIITTO-OIKEUS Viranomaisvahvisteinen sopimuksen solmiminen Inter partes velvoitteet, erityisesti elatus Sopimusvapaus, erillisomistus ja erillisvelat varallisuusjärjestelmän peruspilareina Avio-oikeus huolenpito, tasaus- ja jakojärjestelmänä Ositus avio-oikeuden toteuttamismenettelynä Avioehto erityissopimuksena Määrämuotoinen erojärjestelmä

Eriävä mielipide - Raulos Suomen perustuslain 19 §:n 1 momentin mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Saman pykälän 2 momentin mukaan lailla taataan jokaiselle oikeus perustoimeentulon turvaan muun muassa työttömyyden aikana. Suomen oikeusjärjestys takaa siis jokaiselle täällä asuvalle perusoikeutena oikeuden perustoimeentuloon. Mainittu yhteiskunnan tarjoama sosiaaliturva on avioeron jälkeen ensisijainen suhteessa entisen puolison elatusvelvollisuuteen. Sen vuoksi ja kun entisen aviopuolison elatusvelvollisuutta koskevien säännösten tarkoituksena ei ole taata avioliiton aikaisen elintason säilymistä, puolison velvollisuus avioeron jälkeen täydentää yhteiskunnan takaamaa toimeentuloa voi mielestäni tulla kysymykseen vain poikkeuksellisesti. JH on työkykyinen ja työikäinen. Hän on myös käytännön toiminnallaan yrittäjänä ja ammatinharjoittajana osoittanut kykenevänsä työskentelemään suomalaisessa yhteiskunnassa. On tosin luonnollista, että heikko suomen kielen taito, ammattikoulutuksen puuttuminen ja vieras kulttuuritausta ovat omiaan heikentämään hänen mahdollisuuksiaan sijoittua työmarkkinoilla. Tämän johdosta totean ensiksikin, että JH on asunut Suomessa vuodesta 1994 lähtien. Hän on valinnut kotityön ja hoitanut perheen kolmea lasta. On kuitenkin ilmeistä, etteivät lapset nykyisen päivähoitojärjestelmän vallitessa tai kotityö ole voineet estää häntä hankkimasta suomen kielen taitoa ja ammattia. Mainitut puutteet eivät siten johdu avioliitosta. Toiseksi tältä osin on kysymys seikoista, jotka yleisemminkin haittaavat maahanmuuttajien integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan ja työelämään. Näiden esteiden poistamiseen vaaditaan kuitenkin yhteiskunnan tehokkaita toimenpiteitä, joita ei voida eikä ole syytä korvata yksityisillä sosiaalisilla velvoitteilla

Rajoitettu omistusinterventio (toissijainen lykätty omistusoikeus) Ei yhteistä pesää Ei yhteisomistusta Ei avio-oikeuteen liittyviä vallintarajoituksia Ei yleensä yhteisomistuksen perustamista Ei vaihtoa osituksessa Ei yleensä lunastusta osituksessa Tasingon luovuttajan valintaoikeus

Johdantotapaus III

LAPSIOIKEUS STATUS TUNNISTETIEDOT HUOLTO JA TAPAAMISOIKEUS ELATUS JA ELATUSTURVA ITSEMÄÄRÄÄMISOIKEUS LAPSI POTILAANA LASTENSUOJELU

KKO:2009:11 Perusteettoman edun palautus Lapsen elatus Diaarinumero:S2007/891 Esittelypäivä:25.9.2008 Antopäivä:11.2.2009 Taltio:230 A:n ja B:n omaisuuden osituksessa oli kertakaikkisena suorituksena kuitattu maksetuksi B:n maksettavaksi sovitut puolisoiden yhteiselle lapselle tulevat kuukausittaiset elatusavut. B kuoli lapsen ollessa vielä alaikäinen. Lapselle maksettiin B:n kuoleman jälkeen sekä työeläkelakien että kansaneläkelain mukaisia eläkkeitä, joiden yhteismäärä oli lähes nelinkertainen verrattuna osituksessa maksetuksi sovittuun kuukausittaiseen elatusapuun. B:n kuolinpesän muut osakkaat katsoivat elatusavun kertamaksun perusteettomaksi siltä osin kuin suoritus koski B:n kuoleman jälkeistä aikaa ja vaativat suorituksen palauttamista. Kanne hylättiin, koska eloonjääneen puolison A:n ei katsottu saaneen kuolinpesän kustannuksella perusteetonta etua. (Ään.)

LAPSEN ELATUS ELATUSVASTUU (ANKAROITETTU VASTUU) ELATUKSEN TASO ELATUSTURVA ELATUSAVUN MITTAAMINEN ELATUSAVUN MUUTTAMINEN KERTAKAIKKISET AVUT PERUSTEETON ETU

Laki lapsen elatuksesta 1 LUKU Oikeus elatukseen ja elatusvastuu 1 § Lapsella on oikeus riittävään elatukseen. Se käsittää lapsen kehitystason mukaisten aineellisten ja henkisten tarpeiden tyydyttämisen, lapsen tarvitseman hoidon ja koulutuksen sekä tästä aiheutuvat kustannukset.

Laki lapsen elatuksesta 1 LUKU Oikeus elatukseen ja elatusvastuu 2 §. Vanhemmat vastaavat lapsen elatuksesta kykynsä mukaan. Vanhempien elatuskykyä arvioitaessa otetaan huomioon heidän ikänsä, työkykynsä ja mahdollisuutensa osallistua ansiotyöhön, käytettävissä olevien varojen määrä sekä heidän lakiin perustuva muu elatusvastuunsa. Vanhempien elatusvastuun laajuutta arvioitaessa otetaan huomioon myös lapsen kyky ja mahdollisuudet itse vastata elatuksestaan sekä seikat, joiden johdosta vanhemmille ei aiheudu lapsen elatuksesta kustannuksia tai ne ovat vähäiset.

Lähtökohdat Tuomo ja Onerva S olivat 3.11.2003 tehdyillä ja lastenvalvojan samana päivänä vahvistamilla sopimuksilla sopineet siitä, että heidän yhteinen lapsensa, 2.6.1993 syntynyt Janne S asuu äitinsä luona ja että isä maksaa lapselle elatusapua 150 euroa kuukaudessa kuukausittain etukäteen siihen saakka, kunnes Janne S täyttää 18 vuotta. Lisäksi isä oli sitoutunut maksamaan Janne S:n harrastusmenot ja harrastusvälineet. Tuomo ja Onerva S oli tuomittu avioeroon 16.4.2004. He olivat 22.3.2004 sopineet omaisuutensa osituksesta. Osituksessa oli kertakaikkisena suorituksena kuitattu maksetuksi Tuomo S:n maksettavaksi sovitut elatusmaksut 87 kuukaudelta à 175 euroa yhteismäärältään 15 225 euroa. Samalla Onerva S oli saanut yksin omistukseensa 90 000 euron arvoiseksi katsotun kiinteistön, jolla oli sijainnut puolisoiden omakotitalo. Onerva S oli maksanut Tuomo S:lle osituksessa hänen velakseen jääneet 9 295 euroa sen jälkeen, kun hän oli 6.5.2005 myynyt kiinteistön 135 000 euron kauppahinnasta. Ositus oli lainvoimainen

Jutun käynnistyminen Tuomo S oli kuollut 29.7.2005. Hänen kuolinpesänsä osakkaina olivat Janne S:n lisäksi tyttäret Cia ja Mia S hänen edellisestä avioliitostaan. Janne S:lle oli 14.9.2005 myönnetty isänsä jälkeen työeläkelakien mukaista perhe-eläkettä 620,77 euroa kuukaudessa ajalle 1.8.2005 - 30.6.2011 siten, että eläkkeen määrä tarkistetaan vuosittain sosiaali- ja terveysministeriön vahvistaman indeksiluvun mukaan. Lisäksi Kansaneläkelaitos maksaa Janne S:lle lapseneläkettä 30.6.2011 saakka. Lapseneläkkeeseen kuuluu lapsen tuloista riippumatta perusmäärä, joka vuonna 2007 oli 50,26 euroa kuukaudessa. Eläkkeet ovat Janne S:n verotettavaa tuloa. Cia ja Mia S vaativat Tuomo S:n kuolinpesän osakkaina, että Onerva S velvoitetaan palauttamaan kuolinpesälle saamastaan ja perusteettomaksi muodostuneesta kertaluonteisesta elatusavusta 12 425 euroa korkoineen. Vaatimuksensa perusteluina he lausuivat, että osituksessa kuitattu elatusapu oli tarkoitettu käsittämään ajan 1.4.2004 - 30.6.2011. Tuomo S:n elatusvelvollisuus oli kuitenkin lakannut hänen kuollessaan 29.7.2005. Näin ollen osituksessa kuitattu elatusapu oli muuttunut perusteettomaksi kuolinpäivästä lukien. Onerva S oli saanut perusteettoman kertasuorituksen ajalta 1.8.2005 - 30.6.2011 eli 71 kuukaudelta á 175 euroa yhteismäärältään 12 425 euroa. Onerva S:n saaman hyödyn ja kuolinpesän tappion välillä oli syy- yhteys.

Käräjäoikeus Vanhempien välisissä elatusvastuun jakautumissopimuksissa oli otettava huomioon, että ne olivat ehdollisia niin kauan, kunnes elatusvastuu oli lopullisesti päättynyt lapsen täysi-ikäistymiseen, adoptioon taikka elatusvelvollisen tai lapsen kuolemaan. Tähän saakka myös tulevaan aikaan kohdistuvat kertakaikkiset suoritukset olivat epävarmoja. Tuomo S:n kuolema oli lopullisesti lakkauttanut hänen elatusvelvollisuutensa. Tuomo S:n kuoltua hänen kuolinpesänsä ei ollut elatusvelvollinen tulevaa aikaa ajatellen. Tuomo S:n Onerva S:lle maksama kertasuoritus oli kokonaan menettänyt perusteensa siltä osin kuin kysymys oli Tuomo S:n kuoleman jälkeisestä ajasta.

Käräjäoikeus Tuomo S:n kuoltua Janne S oli siirtynyt eläkejärjestelmien piiriin, ja niillä oli korvattu kuolleelta vanhemmalta saamatta jäävä elatus. Tuomo S:n kuoltua tilanne oli taloudellisesti muuttunut Janne S:n kannalta myönteiseen suuntaan siten, että aiempi Onerva S:lle siirretty 175 euron suuruinen kuukausierä oli korvautunut yhteensä yli 670 euron määräisillä bruttokuukausieläkkeillä. Samalla Onerva S:n konkreettinen kuukausittainen elatusvastuu oli pienentynyt, sillä Janne S:lle maksettavat eläkevarat olivat hänen eivätkä Onerva S:n varoja, ja niitä käytettiin ensisijaisesti Janne S:n elatukseen. Tällöin vastaavasti se määrä, jonka Onerva S oli saanut hyväkseen puolisoiden omaisuuden osituksessa sitä vastaan, että hän oli ottanut vastattavakseen Janne S:n elatuksesta, oli lapsen elatuksesta annetun lain kannalta käynyt perusteettomaksi Tuomo S:n kuoleman jälkeiseltä ajalta, koska Tuomo S ei ollut maksanut etuutta Janne S:lle, vaan Onerva S:lle käytettäväksi Janne S:n elatukseen Tuomo S:n vastuuosuutena Janne S:n tarpeista. Kun tuo elatustarve nyt tuli tyydytetyksi eläkejärjestelmien kautta, käyttämättä jäänyt summa oli palautettava Tuomo S:n kuolinpesään perillisten kesken jaettavaksi, koska muussa tapauksessa Onerva S sai Tuomo S:n oikeudenomistajien kustannuksella sellaista etua, jolla ei ollut oikeudellista perustetta.

KKO 4. Tuomo ja Onerva S ovat osituksen yhteydessä edellä selostetulla tavalla sopineet keskinäisen elatusvastuunsa jakautumisesta. Ositus on tullut lainvoimaiseksi ja lähtökohta on, että sopimus kaikilta osiltaan sitoo osapuolia, jotka eivät myöhemmin muuttuneiden olosuhteidenkaan perusteella voi vaatia muutosta jo täytettyyn sopimukseen. Vastuu lapsen elatuksesta määräytyy kuitenkin sitä koskevan lain mukaan. Elatusavun kertamaksuun sitoutunut ja suorituksen tehnyt osapuoli ei siten aina lopullisesti vapaudu elatusvastuustaan lastaan kohtaan, vaan hänet voidaan velvoittaa myöhemmin maksamaan lisää esimerkiksi toisen elatusvelvollisen tai lapsen olosuhteiden olennaisen muuttumisen vuoksi. Tämä käy ilmi myös muun muassa ratkaisusta KKO 1983 II 158, joskaan tuossa tapauksessa olosuhteiden ei katsottu muuttuneen siten olennaisesti, että elatusavun korottamiselle olisi ollut perusteita.

KKO 5. Toisaalta kertamaksuna suoritettua elatusapua ei myöskään yleensä voida määrätä palautettavaksi sillä perusteella, että lapsen tai toisen elatusvelvollisen olosuhteet sittemmin ovat muuttuneet niin, että maksettua elatusapua voidaan ehkä pitää liian suurena. Tämä johtuu lapsen elatuksesta annetun lain 12 §:n 1 momentista, jonka mukaan elatusavut voidaan lapsen elatustarpeen loppumiseen perustuvan elatusavun lakkaamisenkin yhteydessä määrätä palautettavaksi vain siltä osin kuin kyse on kanteen vireille panon jälkeen suoritetuista maksuista. Myös lapsen elatuksesta annetun lain 12 §:n 2 momentista ilmenee, että jo maksettujen elatusapujen palauttamisvelvollisuuteen on suhtauduttu pidättyvästi jopa niissä tilanteissa, joissa elatusperuste on kokonaan rauennut isyyden kumoamisen perusteella. Jo maksettujen elatusapujen palauttaminen edellyttää tällöin maksun saaneen puolison tietoisuutta maksun perusteettomuudesta ja lisäksi sitä, että palautusvastuuta voidaan pitää kohtuullisena asianosaisten olosuhteisiin nähden (ks. KKO 2008:109).

Elatuslaki 12 § Määrätessään, että sopimuksella tai tuomiolla aikaisemmin vahvistettu velvollisuus suorittaa elatusapua on lakkaava tai että elatusavun määrää on alennettava, on tuomioistuimen samalla harkittava, onko kanteen vireille panon jälkeen suoritetut elatusavut tai osa niistä palautettava. Kun isyyden kumoamista koskeva kanne on lainvoimaisella tuomiolla hyväksytty, isyyden tunnustaminen todettu mitättömäksi tai isyyden vahvistamista koskeva lainvoimainen tuomio purettu, voi tuomioistuin velvoittaa lapsen 5 §:n 1 momentissa tarkoitetun edustajan palauttamaan suoritetut elatusavut tai osan niistä, jos lapsen edustaja elatusapua vahvistettaessa tai elatusapuja vastaanottaessaan on tiennyt, että mies ei ole lapsen isä, ja palauttamista on lapsen, lapsen edustajan sekä elatusapua suorittaneen miehen olosuhteet huomioon ottaen pidettävä kohtuullisena.

KKO 6. Korkein oikeus on ratkaisuissaan KKO 1995:195, 1996:29 ja 2005:60 kuitenkin katsonut, että elatusavun kertamaksun osituksessa saanut puoliso on saanut perusteetonta etua siltä ajalta, jonka lapsi sopimuksen tekemisen jälkeen on vakiintuneesti asunut elatusavun kertamaksulla suorittaneen vanhemman luona. Ratkaisuissa maksun saanut puoliso on velvoitettu palauttamaan rahamäärä, joka on vastannut sanotulta ajalta maksettavia elatusapueriä. Nämä ratkaisut perustuvat siihen näkökohtaan, että kertamaksun jo suorittanut elatusvelvollinen on sittemmin täyttänyt elatusvastuunsa myös pitämällä lasta luonaan ja huolehtimalla tällöin hänen elatuksen tarpeestaan. Ilman kertamaksuna suoritetun elatusavun palautusta hän siten olisi joutunut täyttämään elatusvastuunsa luonapitonsa ajalta kahteen kertaan, mikä ei olisi ollut oikeassa suhteessa lakiin perustuvan elatusvelvollisuuden kanssa.

KKO 7. Onerva ja Tuomo S:n osituksen yhteydessä tekemä, edellä kerrottu sopimus kuukausittain maksettavien elatusapujen kertakaikkisesta kuittaamisesta on ollut pätevä. Maksulla, joka on kattanut Tuomo S:n elatusvelvollisuuden siihen saakka, kunnes Janne S täyttää 18 vuotta, ja sillä, että Onerva S on yksin ottanut vastatakseen Janne S:n elatuksesta sopimuksessa mainitulta ajalta, on ollut asianmukainen oikeusperuste. Tulevaan aikaan kohdistunut elatusavun kertamaksu ei ole muuttunut perusteettomaksi tai menettänyt tarkoitustaan pelkästään Tuomo S:n kuoleman vuoksi. Onerva S on edelleenkin velvollinen käyttämään Janne S:n elatusta varten saamansa varat sanottuun tarkoitukseen.

KKO 8. Toisin kuin edellä kohdassa 6 selostetuissa Korkeimman oikeuden ratkaisuissa asiassa ei ole kysymys siitä, että elatusavut kertamaksuna jo suorittanut Tuomo S joutuisi täyttämään elatusvelvollisuutensa uudelleen. Tuomo S:n kuoleman seurauksena Onerva S:n elatusvelvollisuus Janne S:ää kohtaan sinänsä pienenee Janne S:n saamien eläkkeiden vuoksi. Tämä Onerva S:n elatusvelvollisuuden keveneminen ei kuitenkaan tapahdu Tuomo S:n perillisten kustannuksella, joilla ei myöskään ole lakiin perustuvaa elatusvastuuta Janne S:ää kohtaan. 9. Kun lisäksi otetaan huomioon se lähtökohta, ettei elatusavun kertamaksun palauttaminen edellä kohdassa 5 selostetuista syistä yleensä tule kysymykseen, Korkein oikeus katsoo, että Onerva S ei ole saanut Tuomo S:n perillisten kustannuksella perusteetonta etua, jonka hän olisi velvollinen palauttamaan Tuomo S:n kuolinpesään perillisten kesken jaettavaksi.

Eriävä - Tulokas Onerva S on hänen ja Tuomo S:n omaisuuden osituksessa saamaansa kertasuoritusta vastaan ottanut yksin vastatakseen puolisoiden alaikäisen lapsen Janne S:n elatuksesta. Tuomo S:n kuoltua runsas vuosi osituksen jälkeen kantajat ovat kuolinpesän lukuun vaatineet Onerva S:ltä perusteettoman edun palautuksena sitä laskelmallista osuutta kertakaikkisesta elatusavusta, joka kohdistui Tuomo S:n kuoleman jälkeiseen aikaan. Kantajat ovat viitanneet Janne S:lle isänsä kuoleman johdosta maksettaviin eläke- etuihin. Hylkään kanteen perusteettomana. Janne S:n oikeus elatukseen Onerva S:ltä, jolle vanhempien elatusvelvollisuus oli kerrotun sopimuksen johdosta kokonaan siirtynyt, ei ole lakannut eikä kertamaksukaan ole siten muuttunut perusteettomaksi. Se seikka, että Tuomo S:n työeläkevakuutuksen ja kansaneläkkeen perusteella on ryhdytty maksamaan etuuksia Janne S:lle, ei synnytä kuolinpesän osakkaille eikä pesälle perusteettoman edun palautusvaadetta Onerva S:ltä.

Lapsioikeudesta Lapsioikeus on ihmisoikeusperusteinen lapsen etua korostava oikeudenala. Ihmisoikeustuomioistuimelta onkin valitettava usein tullut negatiivisia terveisiä Suomelle Lapsen etu muuttuu helposti hokemaksi ellei muisteta sitä systematiikkaa, minkä puitteissa lapsen etuja toteutetaan Myös vanhemmuus on merkittävä lapsioikeudellinen oikeusperiaate. Uusperheissä biologisen vanhemmuuden kanssa kilpailee joskus sosiaalinen vanhemmuus Lapsen yksilöllinen oikeus riittävään elatukseen vaarantuu menettelyjen kaavamaistuessa

Lapsioikeudesta Elatusapujen yksioikoinen kertakaikkinen kuittaaminen merkitsee usein vaaran lähteen avaamista Lapsioikeudellisissa asioissa lapsi on päämies. Siksi esimerkiksi hänellä on oikeus tavata vanhempaansa, ei vanhemmalla. Lapsen itsemääräämisoikeus on vähitellen kehittyvä. Lähtökohtana on yleensä lapsen mielipiteen selvittäminen. Siitä edetään lapsen kuulemisen tuomioistuimessa ja viimein lapsen mielipiteen välittömään vaikutukseen Sosiaaliviranomaisilla on kontrolliperusteinen kannevalta myös monissa siviilioikeudellisissa lapsia koskevissa asioissa Lapsen mielipiteiden manipuloiminen on valitettava lieveilmiö vanhempien riidoissa Lapsioikeus on korkean oikeudellisen ammattitaidon oikeudenala: ei mitään liikaa ei mitään liian vähän

LÄHTÖKOHTANA IHMINEN SYNTYY KASVAA ITSENÄISTYY SOLMII PARISUHTEITA TUOTTAA/HANKKII JÄLKELÄISIÄ ENNAKOI PARISUHTEIDEN PÄÄTTYMISTÄ LOPETTAA PARISUHTEITA.

Samankaltaiset esitykset

Esitys aiheesta: "LÄHTÖKOHTANA IHMINEN SYNTYY KASVAA ITSENÄISTYY SOLMII PARISUHTEITA TUOTTAA/HANKKII JÄLKELÄISIÄ ENNAKOI PARISUHTEIDEN PÄÄTTYMISTÄ LOPETTAA PARISUHTEITA."— Esityksen transkriptio:

Samankaltaiset esitykset

Projektista

Palaute

Kirjaudu sisään

Kirjaudu sisään sosiaaliverkostojen kautta:

LÄHTÖKOHTANA IHMINEN SYNTYY KASVAA ITSENÄISTYY SOLMII PARISUHTEITA TUOTTAA/HANKKII JÄLKELÄISIÄ ENNAKOI PARISUHTEIDEN PÄÄTTYMISTÄ LOPETTAA PARISUHTEITA.

Samankaltaiset esitykset

Esitys aiheesta: "LÄHTÖKOHTANA IHMINEN SYNTYY KASVAA ITSENÄISTYY SOLMII PARISUHTEITA TUOTTAA/HANKKII JÄLKELÄISIÄ ENNAKOI PARISUHTEIDEN PÄÄTTYMISTÄ LOPETTAA PARISUHTEITA."— Esityksen transkriptio:

Samankaltaiset esitykset

Projektista

Palaute