1. vastausteksti: Palaute Tero Kartastenpään kolumni Tapat mitä syöt (Trendi 12/2011)

Vastauksen rakenne Aloita esittelemällä pohjatekstin kirjoittaja ja tekstilaji (Tero Kartastenpää, Trendi 12/2011, kolumni) PIDÄ HUOLI, ETTÄ KIRJOITAT TIEDOT OIKEIN! Esittele tekstin teesi: Mitä kirjoittaja haluaa sanoa, mitä mieltä hän on aiheesta? (Pelkkä aiheen nimeäminen ei riitä, kun on kyse mielipidetekstistä.)

Vastauksen rakenne Erittele argumentointitapoja, joilla kirjoittaja perustelee teesiään! Rakenna argumenttien yhteys teesiin ja tekstin sanomaan läpi vastaustekstisi! Vastauksesi tulee olla eheä, itsenäinen teksti, ei luettelo piirteistä, joita tehtävänannossa mainitaan. Selosta aineiston sisältöä vastauksessasi. Tee suoria ja epäsuoria lainauksia. Pidä suorat lainaukset kuitenkin lyhyinä.

Vastauksen rakenne Lopetukset olivat yleisesti ottaen hallussa! Voit hyvin kerrata vielä pohjatekstin teesin/sanoman viimeisessä tekstikappaleessa sekä heittää arvion kirjoittajan argumentaation onnistumisesta.

Oikeita vastauksia Kolumnin teesi: Jokaiselle tekisi hyvää hieman pohtia ruuan alkuperää. Esimerkiksi lihan hankkiminen ja tappaminen omin käsin selkeyttää näkemystä omista ruokavalinnoista. Lihansyönti ei ole puhtaasti väärin, jos on tietoinen lihan alkuperästä ja kunnioittaa eläintä. Siksi itse nälkään pyydetty liha on eettisesti parempi vaihtoehto kuin silmätön lihajaloste.

Argumentteja Kirjoittaja vetoaa omaan kokemukseen: kalan tappaminen omin käsin selkeytti hänen ajatustaan lihan alkuperän kunnioittamisesta ja ruokavalinnoista. Kirjoittaja vetoaa arvoihin: Ihmisen tulisi kunnioittaa eläintä ja sen elämää. Ihmiset sokeutuvat eläinten kärsimykselle ”silmättömän ruuan” edessä. Ihmisten tulisi kiinnittää enemmän huomiota ravintoonsa.

Argumentteja Kirjoittaja vetoaa moraaliin: Tappaminen on aina väärin. Periaatteessa kaikki elämä on arvokasta, mutta eläinten arvoa voi mitata niiden älykkyyden tasolla. Tappaminen on kuitenkin sallittua, jos ihminen syö tappamansa eläimen nälkäänsä. Kirjoittaja vetoaa tarpeisiin: Ihminen voi tappaa ja syödä lihaa nälkäänsä. Niin luontokin toimii.

Argumentteja Kirjoittaja vetoaa haittaan: Lihajalostus kuluttaa luonnonvaroja ja pilaa luontoa. Kirjoittaja vetoaa tunteisiin: Sananvalinnat ovat hyvin huomiota ja tunteita herättäviä ja ne syyllistävät ihmisen raakaa toimintaa: ”surmatyö”, ”teurastin”, ”raadoilla”, ”viattoman järvenasukin”, ”kauhusta”.  Särjen tappaminen vastaa ihmisen tappamista. Se on raakalaismaista ja lopettaa viattoman, perheellisen eläimen hengen. Kirjoittaja haluaa saada lukijan ajattelemaan eläintä vertaisenaan luontokappaleena.

Argumentteja Kirjoittaja vetoaa tunteisiin: Eläimet inhimillistetään (särjen kuolema ja suku, sian ihmisenkaltaisuus), jolloin niiden tappaminen saa suuremmat mittasuhteet. Kirjoittaja vetoaa tunteisiin: Metaforinen ilmaus lihateollisuuden tappajajoukosta kuvaa ihmisen raakalaismaisuutta lihajalostuksessa. Tämä korostaa eläimen elämän arvottomuutta.  Kirjoittaja ravistelee lukijaa pohtimaan ruokansa alkuperää.

Argumentteja Kirjoittaja vetoaa yleisyyteen, yleistää: Hän samaistaa itsensä muihin länsimaalaisiin ja samalla syyllistää lukijaa hänen valinnoistaan: ”Ihmismielemme liikkuvat yhteisissä aalloissa, ja minä kuljen ajatteluvirrassa suuren massan mukana. Olen onnekas länsimaalaissurkimus - - ”.  Syyllistävällä yleistyksellä kirjoittaja herättelee lukijaa pohtimaan omia valintojaan.

Vastanäkemyksen huomioiminen, myönnytys Kirjoittaja ottaa myös vastanäkemyksen huomioon ja antaa tälle myönnytyksen: ”Miksi minun pitää esittää itselleni tällaista ärsyttävän vastuullista luontoihmistä?” ”Olen kuolemantapauksen jälkeen ostanut tiskistä jopa kampelaa - -.”

Retorisia keinoja Kirjoittaja käyttää tekstissään erilaisia retorisia tyylikeinoja, joilla hän vahvistaa sanomaansa ja tekee tekstistään huomiota herättävän. Näitä ovat mm. Sanonnat ja kielellä leikittely: Tapat mitä syöt, Tekisin pahaa kärpäsellekin Vastakkainasettelu ja vertailu: kirjoittaja vertailee eläimiä niiden älykkyyden perusteella. Vastakkainasettelu: omatunto vastaan nälkä, välittäminen vastaan välinpitämättömyys, omin käsin tapettu kala vastaan teollisuuden tappajajoukko

Lainaamisesta Lainaus ei yksinään voi olla virke. Laita suoran lainauksen yhteyteen aina johtolause: Kartastenpää toteaa: ” Tapahtuma on kovin arkinen, mutta minua särki jäi jäytämään - - .” Jos lainaat vain osan virkkeestä, merkitse puuttuva osa kahdella ajatusviivalla ( - -). Älä ota kahden virkkeen pituista suoraa lainausta (LIIAN PITKÄ!), katko lainaus mieluummin osiin.

Lainaamisesta Jos lainauksessasi on virkkeenloppuinen piste, älä merkitse sitä lainaukseen, jos OMA VIRKKEESI JATKUU: ”Ajattelen myös, ettei kaikkien eliöiden kipu ole samanarvoista”, Kartastenpää tunnustaa. ”Sian kipu on arvokkaampaa kuin - - lehmän, lehmän arvokkaampaa kuin - - kanan. - - [V]apaana eläviä kaloja voi napsia huolettomimmin”, kirjoittaja listaa.