SATEET

Sateen synty: Vesihöyry haihtuu ensin maanpinnalta ilmakehään. Ilman täytyy olla vesihöyryn kyllästämä, että vesipisaroita pystyisi muodostua, eli suhteellisen ilmankosteuden täytyy olla kohonnut sataan prosenttiin. Kun ilmankosteus kohoaa yli kyllästyskosteuden, voi vesihöyry alkaa tiivistymään vesipisaroiksi. Koska kylmä ilma voi sisältää vähemmän vesihöyryä kuin lämmin ilma, alkaa vesihöyry tiivistymään nesteeksi. Lämpötilaa, jossa tiivistyminen alkaa, kutsutaan kastepistelämpötilaksi eli kastepisteeksi. Vesipisara tarvitsee muodostuakseen itselleen tiivistymisytimen tai -pinnan, johon vesimolekyylit voivat tiivistyä (esim. tuulen ilmaan nostamat pöly-, tuhka- ja suolakidehiukkaset). Tiivistyneet pienet vesipisarat törmäilevät toisiinsa ja sulautuvat yhteen suuremmiksi vesipisaroiksi. Riittävän suuret pisarat putoavat painovoiman ansiosta maahan. Usein muodostuu myös jääkiteitä, sillä pilvissä on hyvin kylmä. Kun vesihöyryä härmistyy jääkiteiden ympärille, ne kasvavat lumikiteiksi ja siitä lumihiutaleiksi. Jääkiteistä voi myös muodostua lumi- ja jäärakeita.

Sadetyypit Rintamasade Konvektiosade Orografinen sade Lämmin ja kylmä ilmamassa kohtaavat, jolloin ilma kohoaa. Lämpimämpi ilma kohoaa kylmemmän päälle, sillä se on kevyempää. Erilaisten ilmamassojen rajapintaa kutsutaan rintamaksi. Esiintyy lauhkeilla alueilla polaaririntamassa. Konvektiosade Kun aurinko lämmittää maanpintaa epätasaisesti, kuumimmissa kohdissa lämpöä siirtyy maanpinnan yläpuolella olevaan kosteaan ilmamassaan, joka lämmetessään kevenee ja kohoaa. Riittävän korkealla ilmamassa jäähtyy ja tiivistyy vesipisaroiksi. Lyhytaikaien, korkeintaan pari tuntia kestävä ukkoskuuro. Subtrooppisilla ja lauhkeilla alueilla yleensä kesäisin. Trooppisilla alueilla ympäri vuoden. Orografinen sade Mereltä nousee kosteaa ilmaa. Kostea ilma joutuu pakotettuun nousuliikkeeseen kohdatessaan vuoren. Tuulenpuoleiselle rinteelle syntyy orografinen sade. Suojapuolella esiintyy kuivia ja lämpimiä laskutuulia, sillä kaikki kosteus on satanut vuoren toiselle puolelle. Esiintyy rannikkovuoristoilla.

Sadetyypit

Maapallon sateet Tuuli- ja ilmanpainevyöhykkeet, merivirrat, vuoristojen sijainti ja etäisyys merestä vaikuttavat alueen sateisuuteen. Maapallon sateisimmat alueet sijaitsevat päiväntasaajan alueella, sillä lämmin ilma voi sitoa vettä paremmin kuin kylmä, ja siitä voi myös vapautua enemmän vettä sateenta. Kauempana päiväntasaajasta vuosittaiset sademäärät pienenevät ja sateet ilmenevät sadekausina, kesäsateina. Kaikista vähäsateisimmat alueet ovat napa-alueiden ja hepoasteiden korkeapainealueilla, joille kuivaa ilmaa laskeutuu troposfäärin kylmästä yläosasta. Sateettomia alueita syntyy myös vuoristojen taakse, mantereiden keskiosiin ja rannikoille, jotka sijaitsevat lähellä kylmää merivirtaa. Nämä sateettomat alueet ovat aavikoita. Lämpimät merivirrat tuovat sateita ja kylmät merivirrat kuivattavat mantereiden rannikkoja. Vähäsateisimpia alueita ovat pysyvien korkeapaineiden ja kylmien merivirtojen alueet, kun taas sateisimpia alueita ovat konvektiosateiden alueet, lämpimien merivirtojen alueet ja monsuunialueet.