Hirvi Alces alces On hirvieläinten heimoon kuuluva suurikokoinen nisäkäslaji, joka elää pohjoisella havumetsävyöhykkeellä Euroopassa ja läntisessä Aasiassa. Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa Jenisein itäpuolella elävä Alces americanus on nykykäsityksen mukaan eri laji.

Koko ja ulkonäkö Hirvi on pohjoisiin oloihin sopeutunut eläinlaji, jonka ontot karvat suojaavat sitä pakkaselta. Pitkien vahvojen raajojensa avulla se pystyy kulkemaan hyvin lumessa, soilla ja ryteiköissä. Hirven turkin väri on tummanruskeanharmahtava. Jalat ja jalkoväli ovat luonnonvalkoiset. Päävärityksessä esiintyy myös yksilöllisiä sävyeroja. Muun muassa Etelä- ja Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa on tavattu myös lähes täysin valkoisia hirviä, joita pidetään albiinoeläinten kaltaisina. Hirvisonneilla on täysiluiset hanko- tai lapiosarvet, jotka uusiutuvat vuosittain vanhojen pudotessa talven aikana. Leveitä lapiosarvia on eniten pohjoisilla alueilla. Uudet sarvet kasvavat touko- kesäkuussa samettimaisen nahan alla lopullisiin mittoihinsa elo- syyskuuksi, jolloin sarvien kasvukudos kuolee ja hirvi keloo sarvensa hankaamalla niitä puiden runkoihin ja oksistoihin. Näistä sarviluu saa myös pintaansa usein tummanruskeaa väritystä.

Levinneisyys Hirvi elää pohjoisessa Euraasiassa.Sen levinneisyys ulottuu lännessä Skandinaviaan ja Suomeen, Puolaan ja Etelä-Tšekkiin, etelässä Ukrainaan, Pohjois-Kazakstaniin, Pohjois-Kiinaan ja mahdollisesti Mongoliaan sekä idässä Venäjällä Siperian Jenisei-joelle. Lajia on tavattu satunnaisesti myös Saksassa, Kroatiassa, Unkarissa ja Romaniassa. Pohjois-Itävallassa aiemmin elänyt eristynyt populaatio on todennäköisesti hävinnyt. Laajan levinneisyyden ja runsaslukuisuuden ansiosta hirvi on IUCN:n uhanalaisuusluokituksessa arvioitu lajina elinvoimaiseksi.

Elinympäristö Hirvi elää mielellään yhtenäisissä nuorissa havu- ja sekametsissä. Hirvi voi myös asua suhteellisen lähellä harvaa asutusta. Hirvi vaihtaa elinalueitaan vuodenajan, lämpötilan ja sään mukaan. Ilmojen kylmetessä hirvi muuttaa rannikolta ja saaristosta sisämaahan päin, missä pakkasen purevuus on alkutalvesta pienempi. Tietynlaiset talvikelit ja vuodenajat vaikuttavat hirven viihtymiseen sekä korkeilla kallioisilla, että alavilla alueilla tai taimikoissa ja suojaisemmissa metsiköissä. Myös kiima-ajan tarpeet vaikuttavat oleskelualueisiin, joita suositaan usein kausittain.

Ravinto Hirvi on märehtijä. Suurin osa sen ajasta kuluu syömiseen. Talven aikana hirven painosta on hävinnyt 10-20% tai jopa enemmän. Varsinkin alkukesällä hirvi saattaa laiduntaa vuorokaudet ympäri. Keväällä ja kesällä se syö haavan ja pajujen ym. lehtipuiden ja -pensaiden lehtiä ja versoja, mutta myös maitohorsmaa, mesiangervoja ja muita ruohovartisia kasveja. Se napsaisee versot siististi poikki tai riipii lehdet suuhunsa. Myös vesikasvit ovat hirven suosiossa. Erityisesti hirville maittavat raate, kortteet, lumpeet ja rentukat. Vesikasvien ravintoarvo vähäisempi kuin maakasvien, mutta ne sisältävät hirven kasvulle ja lisääntymiselle tärkeitä natriummineraaleja. Kesällä hirvi syö helposti sulavaa ravintoa jopa 40 kg vuorokaudessa. Lähteet: Wikipedia