Suomen sota 1808 – 1809: Ruotsi oli ollut vielä 1700 – alussa voimakas sotilasmahti Itämeren alueella. 1800 – luvun alussa se oli kuitenkin jo B-sarjan valtio. Hattujen sodassa 1740 – 1741 ja Kustaan sodassa 1788 – 1790 oli tullut pahasti takkiin Varsinkin Suomen puolustus oli puutteellisesti hoidettu. Yksi harvoista positiivisista poikkeuksista oli Viaporin linnoitus (Suomenlinna), joka oli aikanaan erittäin moderni ja taitavasti rakennettu Vaikka Ruotsin armeijalla oli yksikköjä Suomessa, oli Suomen puolustus kuitenkin lähes yksinomaan suomalaisten harteilla

Suomen Sota 1808 – 1809: Aleksanteri ei itse asiassa ollut kovin kiinnostunut Suomen valtaamisesta, mutta taipui Napoleonin painostuksen alla hyökkäämään. Myös Ruotsin kuninkaan Kustaa IV:n taipumattomuus kärjisti tilannetta. Kustaa IV piti Napoleonia ilmestyskirjan petona eikä halunnut suostua mihinkään yhteistyöhön

Sotatapahtumat: Venäjän armeijaa komensi kenraali Buxhoevden. Suunnitelmana oli hyökätä kolmesta kohtaa divisioonan kokoisilla osastoilla. Rannikkoa pitkin, Salpausselän korkeudelta ja Savossa. Yhteensä Venäjältä hyökkäsi n. 20000 – 25000 sotilasta. Ruotsin armeijalla oli kolme prikaatia, eli vain noin 10000 sotilasta Suomessa. Lisäksi Suomenlinnassa olleet sotilaat. Kenraali Klercker johti aluksi Suomessa olevia joukkoja kunnes komentaja W.M. Klingspor palasi Tukholmasta.

Wilhelm M. Klingspor oli enemmänkin seurapiirimies kuin taitava johtaja. Hän oli ylivarovainen, karttoi riskinottoa. Näin monia mahdollisuuksia vastaiskuihin yms. operaatioihin menetettiin. Lopulta Klingspor menetti kuningas Kustaa IV:n luottamuksen

Sotatapahtumat: Venäläisten tavoite oli hyökätä talvella ja saada operaatio päätökseen ennekuin meret sulaisivat ja apua voitaisiin tuoda Ruotsista Ruotsin armeija pyrki passiiviseen puolustustaisteluun, strategiseen perääntymiseen Pohjanmaalle ja osin sissitaktiikkaan

Kuvassa näkyy venäläisten kolme hyökkäyskärkeä sekä suomalaisten perääntyminen Pohjanmaalle

Sotatoimet… Klingsporin myötävaikutuksella joukot perääntyivät venäläisten hyökätessä, lopulta vetäydyttiin kevääseen mennessä Oulun seudulle. Taistelukosketuksia saatiin vähän. Ensimmäinen iso taistelu Pyhäjoella pääsiäisenä, kun kaksi reilun 1000 miehen rykmenttiä otti yhteen. Ruotsille voitto vonDöbelnin johdolla. Siikajoella venäläiset yrittivät saartaa perääntyvät suomalaiset. Eversti Adlercreuzin tarmokas vastahyökkäys kuitenkin aiheutti venäläisille kirvelevän tappion. Klingsporia ei etulinjassa nähty, hän oli määrännyt (taas) perääntymisen. Näin voittoa ei voitu hyödyntää suurempana vastahyökkäysoperaationa Myös Revonlahdella venäläiset saivat tappion (650 miestä menetettiin). Kevät 1808 osoitti, että Suomen lyöminen sotilaallisesti oli oletettua vaikeampaa. Kesä 1808 oli suomalaisten vastahyökkäysten aikaa. Venäjä alkoikin hankkia täydennyksiä. Suomen armeijan täydentäminen Ruotsista käsin ei onnistunut

Sota kääntyy tappioon… Viapori antautui lyhyen piirityksen ja venäläisten juonen avulla 3.5. Tämä vaikutti mielialoihin musertavasti Suomessa. Venäläiset olivat myös saaneet neuvottelukosketuksen suomalaisten säätyjen kanssa, ja poliittisesti mielialat olivat Suomessa paikoin hyvinkin myönteisiä Venäjän suhteen Kesän ja syksyn aikana tehtiin useita onnistuneita operaatioita. Venäläiset saivat kuitenkin täydennyksiä ja heidän lukumääränsä kohosi n. 50000:een. Ruotsilla oli n. 12000 sotilasta eikä täydennyksiä annettu. Kuningas ei tajunnut Suomen tilannetta!

Suomenlinna oli aikansa sotilaallista huipputeknologiaa Suomenlinna oli aikansa sotilaallista huipputeknologiaa. Linnoituksen sakaramuurit mahdollistivat hyökkäävän vihollisen tulittamisen usealta suunnalta. Monen metrin paksuiset maavallit muurien yhteydessä ottivat vauhdit pois kanuunan kuulilta. Linnoituksessa oli myös oma palokunta sekä telakka. Joukkoja harjoitettiin hyvin. Tykkejä oli useita satoja, ammuksia ja muonaa kuukausiksi.

Sota päättyy: Aselepo solmittiin Olkijoella 19.11. 1808 kun Suomea ei voitu enää puolustaa tehokkaasti huollon ja täydennysten puutteen vuoksi. Myös poliittinen ilmapiiri ei tukenut sodan jatkamista Lopullinen rauha tehtiin vasta 17.9.1809 Haminassa