Sellaiseksi on Suomen historia kirjoitettu  Prof. Seppo Hentilä http://www.valt.helsinki.fi/blogs/shentila/ Yhteiskuntahistorian luentosarja kl 2011 to klo 16.15–17.45 U 35 ls alkaen to 20.1., kertaustentti 14.4. Korvaavuus: *3 op (luennot ja tentti tai oppimispäiväkirja) *5 op (edellisten lisäksi esseetehtävä 2 op). Voidaan käyttää kohtiin 6 (sivuaineopiskelijat) 10.2a, 10.2b, 11.1, 11.3 tai 14. Käy varaamassa 15.2.-28.2. itsellesi esseen aihe osoitteesta: <http://www.valt.helsinki.fi/blogs/shentila/post-77.htm>

Sodan uhrien lukumääräongelman tarkka selvittäminen Heikki Ylikangas sai pääministeri Lipposen pitämään joulukuussa 1996 aihetta käsittelevän puheen Valtion rahoittama ”SOTASURMAT 1914-1922” miljoonaprojekti, valmistui 2004 Kaikki vuosina 1914-22 sodissa ja niiden seurauksena surmansa saaneet suomalaiset ja ulkomaalaiset – maailmansota (jääkärit ja suomalaiset, jotka taistelivat Venäjän armeijassa), sisällissota 1918, heimosodat, Viron vapaussota, jne. Edelleen on lopullisesti selvittämättä valkoisten vastuu laittomista punaisten teloituksista Erityisen herkkä on kysymys ylipäällikkö Mannerheimin vastuusta

Kuolintapa Punaiset Valkoiset Muut Kaikki Teloitettu, ammuttu, murhattu 7 370 1 424 926 9 720 Kuollut vankileireillä 11 652 4 1 790 13 446 Kuollut vankileiriltä päästyään 607 - 6 613 Kadonnut 1 767 46 380 2 193 Muut kuolintavat 443 291 531 1 265 Kaikki yhteensä 27 038 5 179 4 423 36 640

Onko vuoden 1918 sisällissodan muisto suomalaisille vielä trauma, ja kenelle se sitä mahdollisesti on? Neljännen sukupolven sääntö: suhtautuminen ei enää tarkoita henkilökohtaista puolen ottamista (punainen tai valkoinen) vaan väkivaltaisuuksia kauhistellaan niiden julmuuden takia (rikoksina ihmisyyttä vastaan) Sirkka Ahonen: Historiaton sukupolvi, 1998. - Haastattelututkimus, joka luotaili 15-16-vuotiaiden ysiluokkalaisten historiakäsityksiä eri paikkakunnilla Suhtautumisesta vuoden 1918 väkivaltaisuuksiin on tulossa yhä enemmän koko kansan yhteinen murhenäytelmä – vrt . Yhdysvaltain sisällissota 1860-luvulla

Uusia sävyjä vuoden 1918 kuvassa Huomion kiinnittäminen sodan raadolliseen puoleen ja väkivaltaisuuteen ’Asianosaisuuden’ väistyminen akselilla ’punikki’ – ’lahtari’ Jyrki Auer - Mika Vuolle: ’Sisällissota’ – romaani, jossa vaihdetaan puolta Tero Jartin elokuva ”Aapo” – kuvaus kiltintyhmästä renkipojasta, josta tulee tilaisuuden tullen julma kostaja ja murhamies (1994) Aku Louhimiehen elokuva ”Käsky” – nuori jääkäri kieltäytyy ampumasta punaisia naisvankeja ja kuljettaa heistä yhden oikeuteen ja liukuu lopulta vangitun puolelle (2008)

Ensimmäinen tasavalta – Suomi ääripäiden välissä Luento_ 5. 17.2. Ensimmäinen tasavalta – Suomi ääripäiden välissä

Suomen geopoliittisesta sijainnista 1917-1944 Rajalla, reunalla vai välissä? Lännen etuvartija, idän etupiiri? Väli-Eurooppa – Zwischeneuropa Maailmansodan tuloksena syntyneiden valtioiden kohtalonyhteys Lähes kaikista tuli erityyppisiä agraarisävytteisiä oikeistodiktatuureja Saksan vaikutuksessa Suomi ja Tshekkoslovakia poikkesivat muista, säilyivät demokratiana Joka tapauksessa Suomi oli 1930 luvulle saakka enemmän Baltian maa kuin Pohjoismaa

Vähän nimityksistä ensimmäinen ja toinen tasavalta Jotta ”ensimmäisestä” voitaisiin puhua, on oletettava, että on ollut myös ”toinen”; vrt. ensimmäinen ja toinen maailmansota Mikä sitten olisi erottanut toisen ensimmäisestä (näin päin on kysyttävä) Idänpoliittinen asema, kommunismin laittomuus vs. laillisuus Perustuslaki oli sama - vuoden 1919 hallitusmuoto Suomen poliittisessa kehityksessä oli viime vuosisadalla enemmän jatkuvuutta kuin useimpien muiden Euroopan maiden

Suomen ns. ensimmäisen tasavallan poliittista historiaa olisi mahdotonta syvällisesti ymmärtää ilman vuoden 1918 kipeitä kokemuksia, kansakunnan kahtiajakoa ja sen eheytymistä sotavuosina

Valkoisten voittajien näkökulma vuoden 1918 jälkeen Punaisten petos, nousu laillista esivaltaa vastaan Jaloksi ja hyväksi luultu ’yhteinen kansa’ olikin osoittautunut rikolliseksi Fennomaanien myyttinen käsitys ’yhtenäisestä kalevalaisesta kansasta’ oli romahtanut Suunnitelmat äänioikeuden rajoittamiseksi, lujan hallitusvallan kaipuu, monarkismi Rangaistusten oltava kovia

Voittajat eivät kuitenkaan olleet lähimainkaan yksimielisiä siitä, miten punaisia tulisi rangaista; jakolinja kulki tässäkin aika pitkälle vuoden 1918 monarkistien ja tasavaltalaisten välissä Kovimpia rangaistuksia ja kansakunnan eheyttämistä, tarpeen tullen vaikka pakolla, vaati kokoomuslainen oikeisto – hallitusvallasta oli rakennettava mahdollisimman luja Edistysmieliset ja osa maalaisliiton ja ruotsalaisen kansanpuolueen johtavista poliitikoista halusi eheyttää kansakunnan tarjoamalla yhteistyötä maltilliselle työväenliikkeelle = tannerilaisille sosialidemokraateille Ero näkyi selvästi suhtautumisessa punavankien armahduskysymykseen

Sosiaalidemokraatit: Kansanvalta, pohjoismaisen demokratian esikuva ”Pääideologi” Väinö Tanner Työväestön oikeutus tasa-arvoiseen kansalaisuuteen Linnoittautuminen oman poliittisen työväenkulttuurin suojiin Puolueen johtotasolla punaisten muistoa ei isommin vaalittu (vasta 1960-luvulla tilanne muuttui) --- siihen saakka aktiivinen unohtaminen

Kommunistit: Luokkasotalegenda, jälkeenpäin rakennettu tulkinta ’oikeasta leniniläisestä’ vallankumouksesta Punaisella tulkinnalla ei juuri mitään sijaa suomalaisessa julkisuudessa ennen vuotta 1944 Kommunistista luokkasotakirjallisuutta ilmestyi Neuvosto-Karjalassa ja Pohjois-Amerikassa suomalaiskommunistien toimesta ’Virallinen’ akateeminen historiankirjoitus oli täysin vapaussotatulkinnan dominoima - sellaisena aina 1950-luvun lopulle saakka

Saksan tappio maailmansodassa merkitsi sitä, että Suomen sisällissodan todelliset voittajat joutuivat hyvin nopeasti sivuun vallan kahvasta Suomessa Oikeistossa katkeruutta herätti erityisesti se, että vapaussota oli jäänyt kesken ja Itä-Karjalan suomensukuiset kansat olivat joutuneet bolsevismin ikeen alle Vuosien 1919-20 heimosodat, aseelliset retket rajantakaiseen Karjalaan menivät kauttaaltaan myttyyn Päinvastoin itärajan takana suomalaiskommunistit alkoivat rakentaa ihannevaltiota, Edvard Gylling, Kustaa Rovio Sisällissodan jälkeinen poliittinen suhdanneilmasto

Suomessa 1919 hallitusvaltaan pääsivät porvarilliset tasavaltalaiset, jotka edustivat poliittista keskustaa; edistys, maalaisliitto, RKP Käänne 1923/24, jolloin keskustapolitiikan kausi päättyi Maalaisliiton ja kokoomuksen lähentyminen aitosuomalaisuuden merkeissä Suomessa oli maailmansotien välisenä aikana useita syviä jakolinjoja: punaiset – valkoiset oikeisto – keskusta (taustana monarkistit – tasavaltalaiset) suomenkieliset – ruotsinkieliset

Porvariston sisäiset jakolinjat olivat monessa suhteessa – myös demokratian kestämisen kannalta – vakavampia kuin konsanaan idästä tuleva kommunismin uhka Oikeiston ja keskustan vastakohtaisuutta symbolisoivat laillisuusmiehet P. E. Svinhufvud ja K. J. Ståhlberg Heidän näkemys- ja linjaeronsa ovat jääneet historiantutkimuksessa katveeseen Tutkimuksessa ovat korostuneet ääripäät – kommunismin ja äärioikeiston uhka Suomen poliittisen kentän hajanaisuus rapautti parlamentaarista järjestelmää

Jakolinjojen takia enemmistöhallituksen aikaansaaminen oli Suomessa 1920-luvulla lähes mahdotonta Koska SDP sai 70-80 paikkaa eduskunnasta, enemmistöhallituksen kokoamiseen olisi tarvittu kaikki neljä porvarillista puoluetta 1920-luvun 14 hallituksesta vain kaksi, Erichin 1920-21 ja Ingmanin (II) 1924-25 olivat poliittisia enemmistöhallituksia Virkamieshallitukset ja vähemmistöhallitukset – kummajainen Väinö Tannerin sos.-dem. -vähemmistöhallitus 1926-27, vain 8 vuotta sisällissodan jälkeen

Lapuanliike ja kommunistien julkisen toiminnan nujertaminen 1920-luvulla kommunistien julkinen toiminta kiihtyi, mm. satamalakot 1927 – 28 Kamppailu sosiaalidemokraattien kanssa vallasta työväenjärjestöissä Suuret kommunistipidätykset keväällä 1928 Kominternin siirtyminen ns. kolmannen vaiheen taktiikkaan heikensi maanalaista SKP:tä entisestään Oikeiston tavoitteena kommunismin täydellinen nujertaminen – lapuanliike, jota tuki aluksi koko porvarillinen Suomi Oliko lapuanliike fasistinen?

Liike syyllistyi vakaviin laittomuuksiin Poliittinen eetos oli populistinen: puoluepolitiikkaa ja parlamentarismia syytettiin mädännäiseksi Isänmaallisuuden puolustamisella ei ole mitään tekemistä politiikan kanssa Painostus hallitusta kohtaan kesällä 1930 – lapualaiset pakottivat presidentti Relanderin hajottamaan eduskunnan ja nimittämään P. E. Svinhufvudin johtaman hallituksen Talonpoikaismarssi Helsinkiin heinäkuun alussa 1930 sujui rauhallisesti Kommunistilait, joilla järjestöjä ja lehtiä lakkautettiin, kommunisteiksi epäillyiltä vietiin äänioikeus, jne.

Ei se siihen pysähtynyt – hyökkäykset sosiaalidemokraatteja vastaan, kaksi poliittista murhaa Ståhlbergin kyyditys syksyllä 1930 käänsi osan porvaristoa lapuanliikettä vastaan Mäntsälä 1932 – suojeluskuntien rooli etukäteen arvoitus Presidentti Svinhufvudin rooli laillisuusmiehenä Porvarillinen laillisuus tukahdutti 1930-luvun Suomessa oikeiston vallankaappaushaaveet Kivimäen vähemmistöhallituksen 1932-36 toimet äärivasemmiston ja -oikeiston tunnusten kieltämiseksi; mm. ”puserolaki”

Kuinka Suomen demokratia kuitenkin kesti Sisällissodan todelliset voittajat joutuivat nopeasti sivuun ja myös pysyivät sivussa koko 1920-luvun alkupuolen Äärimmäisellä oikealla laidalla haave vapaussodan jatkamisesta rajantakaisten sukulaiskansojen vapauttamiseksi Neuvosto-Venäjän ikeestä Heimosodat, vapaussodan jatkamista Kuitenkin se jäi kesken Lapualaisvuosina 1929-32 parlamentaarisen demokratian kaatuminen oli hiuskarvan varassa

Ns. sortovuosilta peräisin oleva laillisuuden kunnioitus pelasti Suomessa demokratian 1930-luvun jälkipuolella Suomesta alkoi tulla yhä enemmän Pohjoismaa Poliittiset äärilaidat menettivät kannatustaan Vuonna 1937 muodostetun vasemmiston ja keskustan punamultahallituksen parlamentaarinen pohja oli laajempi kuin yhdenkään aikaisemman hallituksen Euroopan kartalla Suomi oli poikkeus: kun 1930-luvulla maa toisensa jälkeen suistui oikeistodiktatuuriin, Suomen suunta oli päinvastainen

Stalinin terrori, jossa myös tuhannet suomalaiskommunistit menettivät henkensä, vieraannutti kommunismista Talvisodassa myös kommunistit tarttuivat aseeseen Terijoen hallitusta ei pidetty uskottavana Porvarillinen Suomi yllättyi työväestön taistelutahdosta Tolvajärven legenda, eversti Pajari, punikin pojat, Ässärykmentti, jne. Sotien jälkeen ns. asevelisosialismi Jatkosodan riitasointuja: Mannerheimin miekantuppipäiväkäsky 10.7.1941, SDP:n reaktio ja joukkojen ’kapinointi’ syysk. 1941, kun hyökkäys jatkui yli v. 1939 rajojen