Historiatutkimus ja modernisaatio 1800-luvun jälkipuolen historiankirjoitus

1800-luvun jälkipuolen historiankirjoitus Ernst Breisach: ”The historiography of the years between 1870 and 1914 could best be compared to a section of ocean whose tranquil surface was increasingly disturbed by the effects of swift and turbulent undercurrents” Tieteellistyminen ja ammatillistuminen käynnissä; poliittisen historian ylivoima; nationalismi-kytkentä Haasteita metodologian ja uusien tutkimuksen alojen kehittämiselle: (1)luonnontieteiden paine (2)teollistuminen (3)demokratisoituva massayhteiskunta (4) globalisaatio Teollistuminen vaikutti taloushistorian kehittymiseen 1800-luvun historioitsijoille kansa/ihmiset= kansakunta; lähteet rajasivat ”tavalliset ihmiset” tarkastelun ulkopuolelle

Luonnontieteiden tuoma haaste Luonnontieteiden tuoma haaste ilmiöitä selittävien lakien luomiseen August Comten positivismi: tieteiden ja inhimillisen kulttuurin kehityksessä kolmivaiheisuus (teologinen, metafyysinen ja positiivinen); C. ei kiinnostunut menneisyyden monimuotoisuudesta; oikea historia ”history without names of men, even without names of peoples.” Positivistinen metodi: havainnot, yleistykset ja selittävien lakien muotoilu, vertaa historismin korostama ainutkertaisuus Hippolyte Taine: kiinnostus luonnonolojen/ympäristön ja ”rodun” merkitykseen kansakunnan muodostumisessa Henry Thomas Buckle: History of Civilization in England (1856, 1861), luonnonolojen vaikutus

Luonnontieteiden tuoma haaste J.G. Droysen (1808-1884): Historik (1857); kritisoi Bucklea Kolme tieteellistä metodia: (1) spekulatiivinen (2) fysikaalinen (selittävä) (3) historiallinen (ymmärtävä) 1843 lanseerasi termin Geisteswissenschaften Wilhelm Dilthey (1833-1911): filosofian professori; Einführung in die Geisteswissenschaften (1883); kirjoitti elämäkertoja Ymmärtävä metodi: empatian kautta menneisyyden toimijoiden motiivien ja intentioiden ymmärtäminen Diltheyn perintö Hans-Georg Gadamerin kehittämässä hermeneutiikassa

Historiantutkimuksen suuntakiistoja Wilhelm Windelband (1848-1915): jako luonnontieteisiin ja hengentieteisiin ei onnistunut; hahmotteli tilalle jaon nomoteettisiin ja idiografisiin lähestymistapoihin. Nomoteettinen pyrkii yleistyksiin, idiografinen tarkastelee tutkittavan ilmiön ainutkertaisuutta Karl Lamprecht: kritisoi Rankea (ja arvosti Bucklea ja Comtea), koska R. korosti ainutkertaisia ja yksilöllisiä ilmiöitä, L. puolestaan kollektiivisia ilmiöitä, kausaliteetteja; historia kollektiivipsykologiaa George Macaulay Trevelyan (1876-1962): esseistinen perinne; historiassa yhdistyivät tieteellinen, spekulatiivinen ja kirjallinen elementti

Marxilainen haaste Karl Marx (1818-1883) & Friedrich Engels (1820-1895): historiallinen materialismi Die deutsche Ideologie (1845), Kommunistinen manifesti (1848) Hegeliläinen teesi-antiteesi-synteesi Tuotantotapojen ja tuotantosuhteiden luoma yhteiskunnan perusrakenne; ylärakenne (valtio, kulttuuri…) riippuvainen tästä Historian kulku luokkataistelun historiaa: orjayhteiskunnasta feodalismin ja kapitalismin kautta kommunismiin Jörg Baberowski: ”… was von der Marx’schen Anregung bleibt: die Einsicht, dass wir wissen müssen, in welchen Umständen Menschen leben, deren Handeln wir verstehen wollen”; sosiaaliset ja taloudelliset rakenteet