1900-luvun historiankirjoitus I

Esitys aiheesta: "1900-luvun historiankirjoitus I"— Esityksen transkriptio:

1 1900-luvun historiankirjoitus I

2 Historismin kriisi 1800-luvulla historismin vankka asema
(1) lähteiden kriittisen tutkimisen kautta totuus menneisyydestä (2) ymmärtäminen (3) ilmiöiden ainutkertaisuus (4) päättyneet prosessit Vuosisadan vaihteesta yhä vahvistuvaa kritiikkiä: yleistäminen; historia ei voi olla pelkkää tiedon keräämistä; keskustelua historian ja nykyisyyden suhteesta; relativismi I maailmansota järkytti uskoa edistykseen Toisaalta historismi piti pintansa: Friedrich Meinecke, Die Entstehung des Historismus (1936) (vastaus Karl Heussin teokseen Die Krise des Historismus, 1932) Meinecke: (1) historismi ei pelkkä metodi (2) elämänprinsiippi- ”yksi suurimmista henkisistä vallankumouksista, jonka länsimainen ajattelu on kokenut”

3 Historismin kriisi Benedetto Croce ( ), filosofi, poliitikko, Mussolinin vastustaja: (1) historian puolustus positivisteja vastaan (2) kaikki historia on viime kädessä nykyajan historiaa (ei päättyneitä prosesseja) (3) historioitsija osa historiallista prosessia; puolueeton mutta ei objektiivinen siinä mielessä, ettei hänellä olisi näkemyksiä maailmasta Yhdysvaltalainen Charles Beard: (1) menneisyyttä ei voida tarkastella ulkopuolisesta näkökulmasta; (2) historioitsijat eivät voi olla puolueettomia eikä (3) menneisyyden kaaoksella ole koherenttia rakennetta Historioitsijan valittava seuraavista: (1) menneisyys on kaaosta ja yritykset tulkita sitä ovat illuusiota (2) historia kulkee syklisesti (3) historialla on suunta Beard valitsi näkemyksen selkeästä suunnasta: (Ernst Breisach) ”it aimed at fulfilling the American dream of a just and democratic society… Everything in the past must be judged against this.”

4 Historismin kriisi Yhdysvaltalainen Carl Becker: ”historian cannot deal directly with this event itself, since the event itself has disappeared. What he can deal with directly is a statement about the event… the distinction between the… event which diappears, ant the affirmation about the event which persists. … it is this affirmation about the event that constitutes for us the historical fact.” Beard ( ) ja Becker ( ) kuuluivat nk. edistyksellisten historioitsijoiden ryhmään, joiden tavoitteena oli nk. New History: (1) hallitsevan poliittisen historian haastaminen (2) huomio rakenteisiin (3) huomio kansaan (4) yhteiskunnan uudistamisen tukeminen Charles Beard: The Rise of American Civilization – teos kuvasi amerikkalaisten kamppailua talouselämää vastaan kohti oikeudenmukaista yhteiskuntaa

5 Annalistit Peter Burke: koko vuosisadan merkittävin historiantutkimuksen suuntaus (ei koulukunta): (1) korvasivat traditionaalisen tapahtumakuvauksen ongelmakeskeisellä analyyttisellä historiankirjoituksella (2) siirtyivät poliittiseen historiaan painottuvasta tutkimuksesta tarkastelemaan inhimillisen toiminnan kokonaisuutta (3) yhteistyö muiden tieteiden kanssa Perustajat: Marc Bloch ( ), Lucien Febrve ( ) Taustalla vilkas keskustelu historiantutkimuksen metodologiasta 1900-luvun alussa; yksi vaikutteiden antaja Jules Michelet ( ). Michelet Ranskan vallankumouksen arvoihin sitoutunut vallankumouksen tutkija, ”moniottelija”. Kuvasi teoksessaan (1833-, 17 osaa) Ranskan kansan hengenlaatua, käytti epätavallisia lähteitä. Kritisoi Rankea keskittymisestä poliittiseen historiaan.

6 Annalistit Bloch: Les rois thaumaturges (Kuninkaalliset kosketukset) 1924; Historian puolustus; Febvre tutki mm luvun uskonnollisia käsityksiä Keskeinen käsite: mentaliteetti; antropologiasta ja psykologiasta saadut vaikutteet Yhteys muuhun eurooppalaiseen tutkimukseen: Johan Huizinga: Keskiajan syksy (1919); 1900-luvun alkupuolen kulttuurihistorian klassikko Huizinga: ”… when the scholar has to determine the pattern of life, art and thought taken all together can there be a question of cultural history” Toisen polven tutkimusta hallitsi rakenteiden analyysi; tunnetuin tutkija Fernand Braudel ( ): 1949 väitöskirja Välimeren maailmasta Filip II:n hallituskaudella Totaalisen historian tavoite: ”vangita Välimeren maailman historia sen monisäikeisessä kokonaisuudessaan”

7 Annalistit (1) Luonnonympäristö (longue durée): ”historia, jonka kulku on miltei näkymätön, miltei ajaton”; ”yhä uudelleen palaavien syklien historia” (2) demografia, talous…: ”hitaat mutta havaittavissa olevat rytmit” (3) tapahtumahistoria - maantieteellinen aika, sosiaalinen aika, yksilöllinen aika Braudelin vaikutteet erityisesti maantieteestä Toisen polven annalistien tutkimuksissa vahva tilastollinen ote Painopisteen ollessa kollektiivisessa näkökulmassa ja kvantifioivassa otteessa yksilö häviää? Laaja vaikutus eri maiden historiankirjoitukseen: esim. aikakäsitysten historia (Braudel: ”aika kulkee eri nopeuksilla”)

8 Universaalihistoria/maailmanhistoria
Edistysuskosta pessimismiin: Oswald Spengler ( ); väitteli antiikin filosofiasta; Der Untergang des Abendlandes (Länsimaiden perikato) 1918. Spenglerin mukaan historioitsijoilla seuraavat harhakäsitykset: (1) ihmiskunnalla yhteinen ja lopullinen päämäärä (2)ihmiskunnalla ei lainkaan lopullista päämäärää Spengler: ihminen syntyy joko korkeakulttuuriin tai primitiiviseen kulttuuriin (historiaton) 8 ”rakenteeltaan, kehitykseltään ja kestoltaan samanlaista” korkea- kulttuuria, jotka syntyivät sattumalta mutta joita voitiin verrata keskenään Kulttuuri vs. sivilisaatio = ”alkuperäisen sielullisuutensa menettänyt kuori” S. ei julistanut länsimaiden perikatoa, mutta esitti länsimaisen korkeakulttuurin tulleen sivilisaation vaiheeseen; tämä oli väistämätöntä, koska kulttuurit orgaanisia

9 Universaalihistoria/maailmanhistoria
Arnold Toynbee ( ), Kreikan kielen ja historian professori: A Study of History, 1934 alkaen 12 osaa Kritisoi historiantutkimusta keskittymisestä kansakuntiin, sen sijaan oli tutkittava alkukantaisia yhteisöjä ja korkeakulttuureja (sivilisaatioita), joita oli 19. Myös syklinen aikakäsitys erotti. Elossa näistä 19:sta 5: länsimainen, ortodoksinen, islamilainen, hindulainen, Kaukoidän kulttuuri Kulttuurit kävivät läpi samat vaiheet: ”period of growth; time of troubles; universal state; end” T:n mukaan uusi uskonnollinen aikakausi tarpeen, jotta länsimainen kulttuuri selviäisi kriisistään; maailmanuskontojen fuusio