Uuskantilaisuus Vaikutti ajanjaksolla

Esitys aiheesta: "Uuskantilaisuus Vaikutti ajanjaksolla"— Esityksen transkriptio:

1 Uuskantilaisuus Vaikutti ajanjaksolla 1860-1930.
Otto Liebmann: Kant und die Epigonen (1865). "Also muss auf Kant zurückgegangen werden" ("on siis palattava Kantiin"). Hermann Helmholtz ( ) ja Gustav Fechner ( ). Kantin filosofian fysiologinen ja psykologinen tulkinta. Tärkeimmät suuntaukset olivat Badenin ja Marburgin koulukunnat. Wilhelm Windelband: "Kant verstehen heisst über ihn gehen" ("Kantin ymmärtäminen merkitsee hänen ylittämistään").

2 Transsendentaalinen metodi erottaa filosofian muista tieteistä
Transsendentaalinen metodi erottaa filosofian muista tieteistä. Inhimillisten kokemuksen välttämättömät ehdot eivät ole luonteeltaan psyykkisiä, fysiologisia tai mitään sellaisia ehtoja, jotka voidaan saada selville empiirisen luonnontieteen menetelmin. Uuskantilaisten epistemologia oli luonteeltaan idealistista. Tietäminen ei ole todellisuuden heijastamista vaan todellisuuden konstruoimista. Badenin koulukunnan perustaja oli Wilhelm Windelband ( ): "Filosofia on kriittistä tiedettä yleispätevistä arvoista". Idiografiset vs. nomoteettiset tieteet. Heinrich Rickert ( ): Filosofian kohteena ovat vailla varsinaista olemassaoloa olevat transsendentit arvot.

3 Marburgin koulukunta ”Looginen idealismi”.
Kantin filosofian yhteensovittaminen luonnontieteen uusimpien saavutusten kanssa (Einsteinin suhteellisuusteoria ja kvanttimekaniikka). Hermann Cohen ( ) korostaa tajuntamme roolia fysikaalisen maailman "konstruoimisessa”: "että tiedostamme oliossa nimittäin vain sen apriori, minkä itse asetamme niihin" (dass wir nämlich von den Dingen nur das a priori erkennen, was wir selbst in sie legen). Paul Natorp ( ).

4 Ernst Cassirer (1872-1945) Väitteli filosofiasta Marburgissa 1899.
Luennoitsija Berliinissä Professori Hampurissa Maanpakoon vuonna 1933 (Oxford , Göteborg , Yhdysvallat ).

5 Tärkeimmät teokset Das Erkenntnisproblem in der Philosophie und Wissenschaft der neueren Zeit (I: 1906, II: 1907, III: 1920) Substanzbegriff und Funktionsbegriff (1910) Zur Einsteinschen Relativitätstheorie (1921) Philosophie der Symbolischen Formen (I: 1923, II: 1925, III: 1929) An Essay on Man. An Introduction to a Philosophy of Human Culture (1944)

6 Symbolisten muotojen filosofia
Cohen ja Natorp keskittyivät matemaattisten luonnontieteiden filosofiseen tarkasteluun. Cassirer yleistää kantilaisen järjen kritiikin kaiken kattavaksi kulttuurin kritiikiksi. Symboliset muodot ovat kulttuurin ulottuvuuksia tai -alueita. Kieli, myytti, uskonto, taide, tekniikka, tiede jne. ovat välineitä, joiden avulla ymmärrämme maailmaa. Symbolisten muotojen avulla ihminen järjestelee ja muotoilee todellisuutta. "'Symbolisella muodolla' tulee ymmärtää jokaista hengen energiaa, jonka kautta henkinen merkityssisältö sidotaan konkreettiseen aistittavaan merkkiin ja luetaan tähän merkkiin sisäisesti kuuluvaksi".

7 Symbolinen muoto on merkkijärjestelmä, jossa aistittavaan merkkiin sidotaan henkinen merkityssisältö. ”Yhteinen piirre kaikille symbolisille muodoille on se, että niitä voidaan soveltaa mihin tahansa objektiin. Ei ole olemassa mitään mikä olisi niille saavuttamattomissa tai läpäisemättömissä.” (universaalisuus) Jokainen symbolinen muoto muodostaa “itseensä sulkeutuvan merkitysmaailmansa”. (autonomisuus) ”Ihminen ei elä pelkästään fyysisessä maailmassa, vaan myös symbolisessa maailmassa.”

8 Kolme kehitysvaihetta
Symboliset muodot ovat historiallisen kehityksen tulosta. Symbolisten muotojen kehityksen kolme vaihetta ja niitä vastaavat kolme ”symbolista funktiota” merkityksen ulottuvuuksina: (1) Mimeettinen - ilmaisufunktio (Ausdrucksfunktion); (2) analoginen - esittävä funktio (Anschauungsfunktion); (3) symbolinen - merkitysfunktio (Bedeutungsfunktion).

9 Lukukäsite Mimeettisessä vaiheessa merkitys esiintyy ilmaisufunktiona. Merkitys ja ilmaisu sulautuvat yhteen (lukukäsite mimeettisenä käsi- tai kehokäsitteenä). Analogisessa vaiheessa merkitys esiintyy esittävänä funktiona eli merkin ja merkityssisällön välinen suhde ymmärretään representaationa (lukukäsite ymmärretään psykologisesti). Symbolisessa vaiheessa merkki ja merkityssisältö ovat jälleen yhdessä, mutta eriytyneellä ja tietoisella tavalla (luku symbolisen tulkinnan erityisenä muotona, esim. luonnollisten lukujen sarjana).

10 Kielen kehitys Lapsen kielessä sanoja “kyllä” tai “ei” käytetään ilmaisemaan mielihyvää tai mielipahaa (ilmaisufunktionaalinen merkitys). Esittävän funktion paradigmaattinen tapaus on arkinen puhuttu ja kirjoitettu kieli. Kaikki luonnontieteen ja matematiikan teoriat ovat esimerkkejä merkitysfunktiosta. Tieteessä käsitteitä käytetään todellisuuden vapaana konstruktiovälineenä.

11 Myytti Myytti on inhimillisen kulttuurin lähtöpiste.
Myytti kuuluu ilmaisufunktion piiriin. ”Ongelma ei ole myytin konkreettinen sisältö, vaan intensiteetti, jolla se koetaan ja jolla siihen uskotaan - siihen uskotaan kuin objektiiviseen todellisuuteen”. Myyttinen “ajattelu” on kytkeytynyt maagisiin käytäntöihin, joiden tarkoitus on usein torjua uhkia yhteisöä vastaan. Myyttisestä “ajattelusta” ei löydy kriittistä tai reflektoivaa asennetta.

12 Kieli ja tekniikka ”Ihminen on järkevä olento - siinä mielessä, että ”järki” on peräisin kielestä ja yhteen kietoutunut sen kanssa. [...] Samaan aikaan ihminen on myös, yhtä alkuperäisesti, työkaluja valmistava olio. Todellisuuden älyllinen hallinta on sen kaksinaista ”käsittämistä”. Yhtäältä todellisuus hahmotetaan kielessä teoreettisen ajattelun avulla, toisaalta työn kautta, teknisten välineiden avulla”. Tekniikalla on keskeinen rooli esim. persoonallisuuden ja tahdon kehityksessä: Tekniikan käytön kautta syntyy ajatus toiminnasta, jossa päämäärän saavuttaminen ei ole varmaa. ”Niin pian kuin ihminen pyrkii vaikuttamaan asioihin ei pelkästään sanamagian avulla vaan työkalujen avulla, hän kokee sisäisen kriisin. Ihminen erottaa nyt sellaisten objektien sfäärin, jota luonnehtii se seikka, että niillä on oma ominaisluonteensa, jonka avulla ne vastustavat ihmisen pyrkimyksiä”.

13 Kriittisen asenteen syntyminen
Kieli ja tekninen aktiviteetti tekevät yhdessä mahdolliseksi kriittisen asenteen syntymisen. Tätä kautta tieteen, historian, taiteen, lain ja filosofisen ajattelun kehittyminen tulee mahdolliseksi. Cassirer korostaa myyttisen ja rationaalisen ajattelun yhteensovittamattomuutta. Myytistä ei ole suoraa tietä tieteeseen.

14 Tiede ja taide Vastakohta myytistä kehittyneen taiteen ja kielestä kehittyneen tieteen välillä. Tiede käsitteellistä maailmaa; taide tekee siitä havaittavaa aistittavien muotojen ja intuition avulla. Taide jää lähelle myyttistä alkukokemusta; tiede etääntyy siitä. Taide paljastaa joko ulkoisen (esim. kuvataide) tai sisäisen (esim. näytelmät) todellisuuden muotoja.

15 Historia Historia on menneisyyden tapahtumien tulkintaa. Historioitsijan tehtävä on tulkita merkityksiä, ei muotoilla lakeja. Historia kuvaa historiallisia voimia, ristiriitaisia inhimillisiä päämääriä ja tapahtumien merkittävyyttä. Kun historiantutkimus etenee, syntyy uusia historiallisia tulkintoja.

16 The Myth of the State (1946) 1920-luvulla Cassirer piti myyttistä ajattelua vielä primitiivisenä tietoisuuden muotona, josta ihmiskunta ”kasvaa ulos”. 1940-luvulla optimismi oli vaihtunut pessimismiksi johtuen rituaalin ja myytin keskeisestä roolista natsi-ideologiassa. Inhimillisessä kulttuurissa vallitsee perustavanlaatuinen konflikti myyttisten ja kriittisten voimien välillä.

17 Filosofian tehtävä Filosofian tehtävä ei ole pelkästään kuvata symbolisten muotojen rakennetta ja toimintatapaa, vaan auttaa taistelussa myyttisiä ja irrationaalisia voimia vastaan: ”Jotta kykenemme taistelemaan vihollista vastaan, on meidän tunnettava se. Tämä on järkevän strategian ensimmäinen periaate. Meidän tulisi huolellisesti tutkia poliittisten myyttien alkuperää, rakennetta, metodeja ja tekniikoita. Meidän on tunnettava vihollisen kasvot, jotta kykenemme taistelemaan häntä vastaan.” Symbolisten muotojen kehitys on osa ihmisen vähittäistä vapautumisen prosessia.

18 Russell ja uuskantilaiset
Russellin logisismin ohjelma oli osittain suunnattu Kantin matematiikan filosofiaa. Kantin mukaan matematiikka ja logiikka on erotettava jyrkästi toisistaan. logiikka perustui ristiriidan laille ja sen väitteet ovat analyyttisiä. Matematiikka sen sijaan perustuu puhtaalle intuitiolle (Anschauung) ja sen väitteet ovat synteettisiä a priori. Geometria perustuu avaruuden puhtaaseen intuitioon ja aritmetiikka ajan puhtaaseen intuitioon. Russellin mukaan loogiset ja matemaattiset väitteet ovat samanlaisia (”intuitiolla” ei tilaa matematiikassa).

19 Analyysi vs. synteesi Russell: filosofian metodi on analyysi: (1) kompleksit käsitteet analysoidaan yksinkertaisiin käsitteisiin; (2) Yksinkertaiset käsitteet havaitaan ei-aistillisesti (kuten omenan punainen väri tai maku, tai luokka). Natorp: filosofian metodi on synteesi, jossa kootaan tai konstruoidaan jokin kokonaisuus liittämällä jo olemassa olevat ainekset yhteen. Luku on puhtain ja yksinkertaisin ymmärryksen tuote ja se voidaan määritellä ykseyden ja moneuden avulla.  Uuskantilaiset: luokan käsite ei ole yksinkertainen käsite, jota ei voida määritellä, ja toiseksi luokan käsite jo edellyttää luvun käsitteen.