20. Vuosisadan yhteiskuntahistoria

Esitys aiheesta: "20. Vuosisadan yhteiskuntahistoria"— Esityksen transkriptio:

1 20. Vuosisadan yhteiskuntahistoria
Johan Huizinga ja Walter Benjamin: kulttuurihistorian klassikkoja ja 1930-luvulta 20. Vuosisadan yhteiskuntahistoria Marraskuussa 2013 luento 4 Matti Peltonen

2 Historiantutkimuksen asemasta 1900-luvun alkupuolella
Poliittisesti ja sosiaalisesti kapeaa ja elitististä; näkyviä naistutkijoita vain vähän; Akateemisessa kentässä historistinen teoria (Historismus) ja Leopold von Ranken palvonta levisi kansainvälisesti laajalle; tulkittiin historian ”tieteellistämisenä”tai ”lähdepositivismina”; Historiantutkimuksessa kolme suurta virtausta; valtiolliseen tapahtumahistoriaan keskittyvä ”kansallinen historiankirjoitus”, talous- (ja sosiaalihistoria) sekä kulttuurihistoria (joka tänään keskeisenä aiheena).

3 1920- ja 1930-lukujen ristiriitainen erikoisuus: Volksgeschichte
Populistis-romanttinen kansanhistorian virtaus erityisesti Saksassa; Keskeinen käsite kansansielu (Volksseele) (muista Karl Lamprecht!); Huomio talonpoikiin ja kaupunkien käsityöläisiin; agraariromantiikka, ja –populismi; Antoi Saksan hyytävässä ilmapiirissä hyväksyttävän toimintakentän myös eräille vasemmistolaisille historiantutkijoille.

4 Hollantilainen kulttuurihistorian tienraivaaja Johan Huizinga (1872-1945)
Tärkeä esikuva: Jacob Burckhardt ( ) ja hänen tutkimuksensa Italian renessanssin sivistys (1860); Klassikoksi muodostunut pääteos: Keskiajan syksy: Elämän- ja hengenmuotoja Ranskassa ja Alankomaissa 14. ja 5. vuosisadalla (1919); Muuta laajalti arvostettua: Leikkivä ihminen (1938), useita metodologisia artikkeleita ja esseitä myös suomeksi.

5 Kulttuurihistoriallinen tutkimusote Burckhardtin ja Huizingan mukaan:
Asenne A: sekä historismin että taloushistorian kapeutta vastaan, myös asenteet tai mielikuvitus pitää ottaa historian tutkimuskohteeksi vakavasti; Asenne B: historismia vastaan, pitää nousta tapahtumien yläpuolelle ja pyrkiä yleistyksiin ja mallinrakentamiseen; ”analyyttinen” ote mieluummin kuin ”narratiivinen”; Asenne C: Huizinga esitti käsityksiä myös lähdepositivismia vastaan (esim. artikkelissa ”The Idea of History”. Vrt. seuraava slide) ja Burckhardt vierasti Rankea (jopa henkilönä!).

6 Huizingan essee ”The Idea of History” (1934)
Historian tutkija ei koskaan kohtaa paljasta ja yksinkertaista tosiasiaa ilman suhdetta laajempaan kontekstiin. Pienimmälläkin yksityiskohdalla on hänelle merkitystä vain koska se sopii tavalla tai toisella hänen jo omaksumaan ajatusjärjestelmään. ”Historiaa ei voi ajatella ilman teoriaa”.

7 Klassisen kulttuurihistorian ”panoraama-malli”: Johan Huizinga:

8 Klassisen kulttuurihistorian ”panoraama-malli”: Jacob Burckhardt: Italian renessanssin kulttuuri (1860)

9 Huizingan malli ”kypsän keskiajan” mentaliteetista (maailmankuvasta)
1. Symbolisen ajattelun hallitsevuus 2. Yksityiskohtien ”hillittömyys” 3. Kokonaisuuksien järjestäminen hierarkioiksi (”palikoilla leikkiminen”) Huizingan ajattelu verrattavissa ajankohdan käsityksiin mentaliteeteista, mutta hän ei ollut niin suoraviivainen…kuin esim. Pentti Renvall 1500-luvun ihmisessä

10 Kriittisiä ajatuksia Keskiajan syksystä:
Esim. Annales-patriarkat Bloch ja Febvre arvostelivat Huizingaa yhtenäiskulttuuri-oletuksesta, mutta arvostivat muuten erittäin paljon! Noitavainojen selittäminen ja 1500-luvulla problemaattista Huizingalle; humanismi ja protestanttisuus ei parantanutkaan läntistä ihmistä; rahvaan kuvauksen ontuvuus (vrt. Heikki Wariksen ”pimeä puoli”!).

11 Walter Benjamin ( ) Eräs kiinnostavimmista 1970-luvulla ”ylösnousseista” lähes unohdetuista klassikoista (muita esim. Norbert Elias tai Mihail Bahtin); Filosofit ja kirjallisuudentutkijat omineet, mutta Benjamin oli myös historiantutkija ja omasi kiinnostavia ajatuksia historiantut-kimuksen metodologiasta; Cultural & media studies-teollisuuden raaka-ainetta etenkin 1990-luvulla.

12 Benjaminin keskeneräinen pääteos Pariisista 1800-luvun pääkaupunkina:
Pariisi, 1800-luvun pääkaupunki (Das Passagen Werk, käsikirjoitus, ilmestyi postuumisti vasta 1982); Omaperäinen käsitys kulttuurihistoriasta; Benjaminin ”totaalihistoria” ja Benjaminin ”mikrohistoria”.

13 Klassisen kulttuurihistorian ”panoraama-malli”: Walter Benjamin

14 Walter Benjaminin mikro-ote
Oli ”sairaanloisen” kiinnostunut kaikesta miniatyyrisen pienestä koko elämänsä ajan; Tuotantoa läpäisee ajatus monadista (Leipniz), maailmasta pienoiskoossa, miniatyyristä joka heijastelee koko ympäröivää maailmaa relevantisti; Tutkimusotteen rinnastaminen valokuvaukseen tai elokuvaan.

15 Suomeksi on ilmestynyt:
Huizingan Keskiajan syksy, Leikkivä ihminen ja pieni valikoima esseitä (ja tietysti myös Burckhardtin Renessanssin sivistys Italiassa [tosin nimi väärin käännettynä!]). Benjaminin keskeisiä artikkeleita ja esseitä nimellä Messiaanisen sirpaleita (julk. Tutkijaliitto) sekä essee Silmä väkijoukossa [katkelma hänen kuuluisasta Baudelaire-tutkielmastaan] (julk. Odessa).