Kasvupaikkatyyppiluokitus Jarkko Juutila Kasvupaikkatyypit Metsätyypit

Kasvupaikkaluokituksen perusteita kasvupaikan puuntuotoskyky eli viljavuus riippuu monista tekijöistä = kasvupaikkatekijät Ilmasto (sade- ja lämpöolot) Maaperä (vesi- ja ravinnetalous)

Primääriset ja sekundaariset kasvupaikkatekijät Primaariset kasvupaikkatekijät  kasvupaikan pysyviä ominaisuuksia (maaperän ominaisuudet) Sekundaariset kasvupaikkatekijät  muuttuvat lyhyellä aikavälillä ns. häiriötekijät, metsäpalo, myrsky myös ihmisen toimet

Metsätalousmaiden luokitus Metsätalousmaat jakautuvat neljään pääluokkaan kriteerinä tuottokyky, m3 / ha / v metsämaalla vuotuinen keskikasvu 80 – 100 vuoden kiertoajalla on vähintään 1 m3 / ha voidaan harjoittaa metsätaloutta kitumaalla 100 vuoden kiertoajalla kasvu 0,1 – alle 1,0 m3 / ha / v esim. karut suot joutomaalla kasvu alle 0,1 m3 / ha / v (puuttomat tai harvapuustoiset alueet) muut metsätalouden maat esim. varastopaikat, metsätiet, sorakuopat ym…

Kasvupaikkaluokituksen historiaa Suomessa 1700-luvulla jako alaviin, tuoreisiin, kuiviin kankaihin sekä korpiin ja rämeisiin A.G Blomqvistin tuotostaulukot 1870 Valtapituuteen perustuva luokitus 1800-luvulla uudelleen 1980-luvulla

Metsätyyppiteoria Aimo Kaarlo ( A.K. ) Cajander ( 1879 – 1943 ) Metsätieteilijä, professori Kansanedustaja, ministeri Metsätyyppiteorian kehittäjä

A.K. Cajanderin metsätyyppiteoria ”Ueber Waldtypen” 1909 kasvilajien levinnäisyyteen vaikuttavat niiden kasvupaikkavaatimukset kasvupaikalle valikoituvat sille sopivat, kasvien välisessä kilpailussa menestyvät lajit – kehitys kohti ns. normaalitilaa kasvillisuus kehittyy lajistoltaan säännönmukaiseksi kasvillisuus kuvastaa kasvupaikan hyvyyttä: lajikoostumus  kasvupaikan lajisto kasvien ulkoasu  koko, väri, kukinta..

Metsäkasvillisuus kasvupaikan ravinteisuuden kuvaajana Lehtomainen kangas Kuivahko kangas rehevä karu

Metsäkasvillisuus Kasvillisuuskerrokset Pohjakerros – sammalet, jäkälät Kenttäkerros – varvut, ruohot ja heinät Pensaskerros Puusto Opaskasvi – tiettyä minimiravinteisuutta vaativa kasvi ravinteisuuden ilmentäjä, indikaattorikasvi Nimikkokasvi, esim. mustikka kasvupaikalla yleinen, vallitseva kasvilaji

Kasvillisuuskerrokset – pohjakerros Pohjakerros: sammalet, jäkälät Kuvassa: seinäsammalta

Kasvillisuuskerrokset – kenttäkerros Kenttäkerroksen varvustoa Pääasiassa mustikka, myös puolukkaa

Kasvillisuuskerrokset – puusto ja pensaskerros OMT rehevä rinne (=Lehtomainen kangas käenkaali-mustikkatyyppi) Pensaskerroksessa pihlajaa, leppää, tuomea Puusto monilajinen ja -kerroksinen sekapuusto

Kasvillisuuskerrokset – puusto ja pensaskerros Kuivahkon / tuoreen kangasmetsän pensaskerrosta  Pääasiassa pihjaja ja kataja

Kasvillisuuskerrokset – puusto Puusto kuusivaltaista kasvatusmetsää

Kangasmetsät ja suot Kangasmaat: Suot: vähintään 75 % peittävyydestä kangasmaiden kasvillisuutta pintakasvillisuudesta yli 75 % suokasveja turvekerros yli 30 cm jos turvekerros alle 30 cm -> soistuma

Metsäkasvillisuus-vyöhykkeet ( Lehto- Leikola, 1987 ) kussakin vyöhykkeessä suurilmasto ja metsäkasvillisuuden yleispiirteet verrattain yhtenäiset Esimerkiksi tuore kangas: Etelä-Suomessa ei esiinny kanervaa – pohjoisessa kyllä, lisäksi suopursua, variksenmarjaa ja juolukkaa, jotka etelässä ovat suokasveja.

Nimikkokasvit Metsätyyppien nimien lyhenteet tulevat nimikkokasvien tieteellisistä nimistä. O - Oxalis –käenkaali eli ketunleipä M - Myrtillus – mustikka kukka De - Deschampsia - metsälauha L - Ledum - suopursu E - Empetrum - variksenmarja U - Vaccinium uliginosum - juolukka C - Calluna - kanerva Cl - Cladina - poronjäkälä D - Gymnocarpium dryopteris - metsäimarre V- Vaccinium – puolukka Ma - Maianthemum - oravanmarja F - Filices - saniaiset He - Hepatica - sinivuokko G - Geranium –kurjenpolvi kukka Fi - Filipendula - angervo Py - Pyrola - talvikki H - Hylocomium – seinäsammal Kasvien nimistä linkit nettikuviin

Metsätyypit kasvupaikkatyypeittäin

Tuoreen lehdon pintakasvillisuutta

Lehtopensaita

Lehtopensaita taikinanmarja

Lehtorinne – tuore lehto

Kostea lehto – tihkupinta

Lehdot Lehtometsä Kasveja mm. Puusto Kadermo Hangon saaristo kielo lehtomaitikka taikinanmarja Puusto mänty koivu tammi

Lehtomainen kangas (OMT) Käenkaali-mustikkatyyppi

Lehtomaisen kankaan kasvillisuutta

Tuoreen kankaan kasvillisuutta

Tuore kangas (MT) mustikkatyyppi Pohjakerros seinäsammal Kenttäkerros mustikka Iso kuva: Tuoreen kankaan varvustoa

Tuore kangas – kuusivaltainen puusto

Tuore kangas – MT Tuoreen kankaan kasvatus- metsä harvennus hakkuun jälkeen

Kuivahko kangas (VT) pohja- ja kenttäkerrosta

Kuivahko kangas ( VT )

Kuivahko kangas ( VT )

Kuivan kankaan kasvillisuutta Pohjakerros jäkälää ja seinäsammalta Kenttäkerros kanervaa, puolukka, niukasti ruohoja

Kuiva kangas Männyn luontainen uudistuminen.

Kuivan kankaan (CT) varttunutta männikköä

Kuiva kangas – mäen päällys

Karukkokangas

Turvemaat ( suot ) 1. Puuttomat, avosuot  nevat, letot 2. Puustoiset suot  korvet  kuusi, hieskoivu  rämeet  mänty

Rämevarpuja

Räme

Räme Puusto lyhyttä, hidaskasvuista mäntyä Suotyyppi isovarpuräme

Korpi rahkasammalpintaa

Korpi Mustikkakorpi Puusto kuusta ja hieskoivua huomaa mätäs- ja välipintojen vaihtelu puusto kasvaa kuivemmilla mättäillä välipinnat rahka- sammalta ja suo- kasvillisuutta

Rehevä korpi suuria saniaisia korpi-imarre kuusi hieskoivu Korpi

Avosuo – neva Ruskea rahkasammal ja jäkälä kertovat kasvupaikan vähäravinteisuudesta

Suomen metsien kasvupaikkajakauma (%) 33 31 15 14 9