Sosiaalinen todellisuus Johdatus yhteiskuntatieteiden filosofiaan (Kf 140)

Sosiaalinen todellisuus ja sen vaikutus yksilöön Ajatus yksilöstä toiminnan syynä ”uhattuna” kahdesta suunnasta: käyttäytyminen osana maailman kausaalista järjestystä: neurotieteelliset selitykset perustavanlaatuisempia? käyttäytymistä ohjaavat toiminnalliset merkitykset ovat kulttuurisia ja syntyvät sosiaalisessa vuorovaikutuksessa Metodologinen individualismi vs. metodologinen holismi tuleeko yhteiskuntatieteellisen selittämisen / ymmärtämisen perustua yksilöiden toimintaan vai yliyksilöllisiin seikkoihin (kulttuuri, sosiaaliset rakenteet)?

Metodologinen individualismi Sosiaaliset faktat palautuvat yksilöitä koskeviksi faktoiksi sosiaaliset ilmiöt selitetään yksilöiden toiminnalla, uskomuksilla, haluilla, arvostuksilla jne. sosiaalisten faktojen, lakien jne. semanttinen reduktio yksilöitä koskeviksi faktoiksi: yhteiskunnalliset ilmiöt voidaan 1) määritellä yksilöiden toimintana (käsitteellinen reduktio) tai 2) johtaa yksilön toimintaa koskevista laeista (opillinen reduktio) Reaktio varhaista yhteiskuntateoriaa vastaan esim. Karl Marxin (1818–1883) historismi ja Émile Durkheimin (1858–1917) strukturalistinen funktionalismi Esim. rationaalisen valinnan teoria, päätösteoria ja evoluutiopsykologia

Perusteita metodologiselle individualismille Ontologinen peruste: yhteisöt koostuvat (vain) yksilöistä ja yksilöiden vuorovaikutuksesta ei ole olemassa yksilöistä riippumattomia sosiaalisia olioita, voimia tms. joilla olisi kausaalista vaikutusta yksilöihin kaikki sosiaalinen vuorovaikutus tapahtuu yksilöiden välityksellä yksilöiden toiminnalla voi silti olla ennakoimattomia ja tarkoittamattomia seurauksia Metodologinen peruste: vain yksilöiden toimintaa voidaan havainnoida sosiaaliset faktat ovat teoreettisia konstruktioita niitä ylläpitäviä toimijoita ja toimintaa koskevista havainnoista Esim. taloustiede: taloudellinen todellisuus yksilöiden toiminnan seurausta

Metodologinen holismi Yhteiskunnalliset selitykset vetoavat yliyksilöllisiin seikkoihin (esim. rakenteisiin) Kieltää semanttisen reduktion: sosiaaliset faktat eivät palaudu vain yksilöiden käyttäytymistä koskeviin faktoihin yhteisöllistä käyttäytymistä ei voi johtaa psykologisista teorioista Ontologinen reduktio? metodologiseen holismi ei edellytä ontologisen reduktion kieltoa: riittää, että sosiaalisia seikkoja ei voida kuvata vain yksilön toimintana klassisissa muodoissaan metodologiseen holismiin voi liittyä ontologisen reduktion kielto: yhteiskunnassa vaikuttaa voimia, jotka eivät ontologisesti palaudu yksilöihin

Perusteita metodologiselle holismille Yksilöt eivät toisistaan erillisiä ”atomeja”, vaan erilaisissa riippuvuussuhteissa: kulttuuriset merkitykset, sosiaaliset normit jne. ohjaavat ihmisten toimintaa luomalla toiminnan merkitykset sosiaaliset normit, muiden näkemykset jne. vaikuttavat yksilön näkökulmiin, asenteisiin ja arvoihin toiminnan kontekstit: ihmisen toiminta tapahtuu sosiaalisessa ympäristössä, jonka rakenteet vaikuttavat päämääriin ja keinoihin niiden saavuttamiseksi ihminen kasvaa kulttuuriseen ja sosiaaliseen ympäristöön yksilön identiteetti rakentuu osana ryhmää / ryhmiä omakuva ja yksilöllisyys peilautuvat toisista

Metodologisen holismin vastaus individualistiselle kritiikille Vastaus ontologiseen huoleen: ei välttämättä edellytä ontologisesti ”epäilyttäviä” seikkoja, vain rakenteita ja symbolisia merkityksiä, jotka eivät palaudu yksilöihin rakenteet ja merkitykset voidaan (ehkä) palauttaa ontologisesti yksilöihin, mutta ei teorioiden tasolla Vastaus metodologiseen huoleen: teoreettiset käsitteet eivät sen ongelmallisempia yhteiskunta- kuin luonnontieteissäkään molemmat olettavat ei-havaittavia asioita, molemmissa teoreettisia hypoteeseja testataan havaittavien seurausten perusteella Vaarana yhteiskunnallisten rakenteiden ajattelu itsenäisinä, fysikaalisen todellisuuden kaltaisina asioina

Kulttuuri selittävänä tekijänä Kulttuuri: jaettujen uskomusten, arvojen, merkitysten ja jäsennystapojen järjestelmä kulttuuriin kuuluminen näiden jakamista Esim. strukturalistinen yhteiskuntateoria: toimijat eivät luo niitä merkityksiä, jotka ohjaavat toimintaa ymmärtääkseen yhteiskuntaa on ymmärrettävä sen merkitysrakenteiden logiikka Ylikorostamisen vaarana kulttuurideterminismi: kulttuuri paitsi selittää sosiaaliset faktat, myös määrää yksilön toiminnan, ajattelun jne. Kulttuurit eivät itsenäisiä ja kokonaisvaltaisia kulttuurit voivat olla osin päällekkäisiä ja yksilöt voivat jakaa kulttuureja osittain

Yhteiskunta konstitutiivisten sääntöjen ja roolien järjestelmänä Regulatiiviset säännöt: toimintaa säätelevät säännöt esim. shakissa: ”jos päästää irti nappulasta, se on siirretty” yhteiskunnalliset normit, joiden ylläpitoa valvotaan, niiden rikkomista sanktioidaan jne. Konstitutiiviset säännöt: toimintaa määrittelevät säännöt esim. shakissa: ”jos kuningasta ei voi pelastaa, häviää pelin”, nappuloiden liikkeiden säännöt jne. mahdollistavat toiminnan ylipäätään: esim. shakinpeluu on mahdollista vain, jos on olemissa sääntöjä, jotka määrittelevät pelin

Yhteiskunta konstitutiivisten sääntöjen ja roolien järjestelmänä Konstitutiiviset säännöt mahdollistavat sosiaalisen toiminnan tekojen kulttuurisesti jaetut merkitykset antavat ne merkitykset, jotka tekevät teosta, ilmaisusta tms. tietyssä kontekstissa jotain muuta esim. viittaaminen, lahjan antaminen, äänestäminen ns. performatiiviset aktit: lapsen nimeäminen, avioliiton solmiminen, tuomitseminen jne. Konstitutiiviset roolit: poliisi, kansanedustaja, myyjä, opettaja jne. Konstitutiivisia sääntöjä ja rooleja ylläpitävät yksilöt yksilöt voisivat toimia toisinkin: ei yliyksilöllisiä vaikuttavia voimia yksilöt käyttävät sääntöjä ja rooleja

Holistinen individualismi? Philip Pettit: The Common Mind (1993) individualismi–holismi-keskustelussa on kaksi eri vastakkainasettelua: vertikaalinen ja horisontaalinen ”Vertikaalinen”: individualismi vs. kollektivismi liittyy yksilöllisen ja yliyksilöllisen suhteeseen individualismi: yksilöt ovat autonomisia (itseohjautuvia) toimijoita, joiden toiminta aiheuttaa yhteiskunnalliset ilmiöt kollektivismi: yliyksilölliset seikat vaikuttavat suoraan yksilön käyttäytymiseen ja aiheuttavat sosiaaliset ilmiöt ”Horisontaalinen”: atomismi vs. holismi voidaanko toiminta ymmärtää vain yksilöiden näkökulmasta atomismi: yksilöiden toimintaa ohjaava ajattelu on sosiaalisesta ympäristöstä riippumatonta (yksilöt ”sosiaalisina atomeina”) holismi: yksilöiden ajattelu on osin sosiaalisten suhteiden konstituoimaa (arvot, merkitykset jne.)

Holistinen individualismi? Pettit: argumentit individualismin puolesta kollektivismia vastaan ja holismin puolesta atomismia vastaan päteviä inhimillinen toiminta ja ajattelu riippuu yhteisöllisistä resursseista ( holismi) ihmiset ovat autonomisia toimijoita ( individualismi) Rakenteelliset näkökulmat ja yksilönäkökulmat toisiaan täydentäviä yhteiskuntateoriassa? Ei välttämättä ainoa välittävä kanta: molemmissa vastakkainasetteluissa voi olla astevaihtelua Yhteiskuntafilosofiset seuraukset? Pettitin republikanismi vaihtoehtona liberalismille ja kommunitarismille

Toimijan näkökulma ja rakenteellinen konteksti selittämisessä Rajoittuminen toimijan näkökulmaan selityksissä on kohteen tiedollisten rajoitteiden hyväksymistä kohteen itseymmärrys oman toimintansa psykologisista syistä ja kulttuurisista merkityksistä voi olla puutteellista toimijalla ei ole tiedollista pääsyä toimintansa ei-aiottuihin seurauksiin laajemmassa kontekstissa Tutkijan käsitteistö voi olla erottelukykyisempää kohdetta ei ole aina järkevintä kuvata omilla käsitteillään Toimijan ja rakenteen tarkempi selityksellinen suhde on empiirinen kysymys

Sosiaalinen toiminta Filosofinen toiminnanteoria: yksilön toiminnan käsitteellistäminen intentionaalisen psykologian käsitteistöllä filosofinen psykologia ja toiminnan metafysiikka vapaa tahto ja vastuullisuus Sosiaalisen toiminnan teoria toiminnanteorian osa, jonka kohteena sosiaalinen toiminta miten analysoida sosiaalista toimintaa ja sitä ohjaavia tekijöitä? Sosiaalinen toiminta: yksilön toiminta sosiaalisissa konteksteissa ja sosiaalisten instituutioiden puitteissa esim. tervehtiminen, äänestäminen, ostaminen

Kollektiivinen toiminta Kollektiivinen sosiaalinen toiminta yhteistoiminta ja toiminta yhteisten päämäärien saavuttamiseksi esim. talon rakentaminen, shakin pelaaminen, yrityksen boikotointi Edellyttää jaettuja, yhteisesti hyväksyttyjä päämääriä Edellyttää jaettuja uskomuksia… …siitä, mitä ollaan tekemässä (päämäärien jakaminen) …keinoista päämäärien saavuttamiseksi (toiminnan koordinoituminen) …siitä, että muut jakavat oleellisesti samat uskomukset ja päämäärät

Kollektiivinen intentionaalisuus? Jaettujen uskomusten analysoiminen yksilön uskomuksina on vaikeaa: ”minä uskon, että sinä uskot, että minä uskon, että…” johtaisi äärettömään regressioon Yliyksilölliset uskomukset ontologisesti ongelmallisia Yksi ratkaisuvaihtoehto: me-muotoinen intentionaalisuus esim. Raimo Tuomela ja John Searle ”me uskomme”, ”me pyrimme”; tai: ”näin ajatellaan”, ”tähän pyritään” ontologisesti yksilöiden intentionaalisia asenteita (jokaisella yksilöllä erikseen) sisällöllisesti koko kollektiivia koskevia

Yksilöllisen ja kollektiivisen suhde kollektiivisessa toiminnassa Kollektiivisen riippuvuus yksilöllisestä: kollektiivinen toiminta palautuu yksilöiden toimintaan kollektiivinen intentionaalisuus riippuu yksilöiden omaksumista me-muotoisia intentionaalisia asenteita Yksilöllisen riippuvuus kollektiivisesta: kollektiivisesti hyväksytty päämäärä saa aikaan kollektiivista toimintaa riippumatta, onko tämä kenenkään yksilön oma päämäärä kollektiiviset uskomukset (esim. setelin pitäminen rahana) on riippumaton kenenkään yksittäisen toimijan uskomuksista mitä seurauksia tällä on yksilön autonomialle? (yksilö ei voi valita toimintaansa ohjaavia kollektiivisia uskomuksia) moraaliset seuraukset: kuka on vastuussa kollektiivisesta toiminnasta?

Sosiaalisen todellisuuden ontologia Sosiaalinen (yliyksilöllinen) todellisuus: sosiaalisen toiminnan aiheuttamat, yksilöiden intentioista riippumattomat mutta yksilöön vaikuttavat seikat Sosiaaliset instituutiot: sosiaalisesti rakennettuja ja ylläpidettyjä sosiaalisen todellisuuden ”olioita” esim. raha, avioliitto, omaisuuden vaihto, vaalit, valtio, rasismi, sukupuoliroolit jne. miten nämä rakentuvat yksilöiden toiminnasta? John Searle: Construction of Social Reality (1995) sosiaaliset instituutiot ovat sitä mitä ne ovat, koska me kollektiivisesti uskomme niin esim. seteli on rahaa eikä vain pala paperia, koska uskomme niin (ja uskomme muidenkin uskovan niin) kyseessä on silti objektiivinen seikka

Funktion asettaminen Funktion asettaminen objektille: Statusfunktiot: käyttötarkoituksen antaminen teolle, esineelle tms. konstitutiivinen sääntö muotoa ”X toimii Y:nä kontekstissa C” Statusfunktiot: kollektiivinen uskomus siitä, että jokin toimii jonakin (ts. jollakin on jokin status) = kollektiivisesti asetettuja funktioita Esim. raha: tietyille ilmenemismuodoille kollektiivisesti asetettu konstitutiivinen funktio toimia vaihdon välineenä, arvon ylläpitäjänä jne. ”tätä pidetään rahana” ei edellytä ilmenemismuodoltaan itsenäistä arvoa: esim. setelillä ei ole instituutiosta riippumatonta arvoa

Sosiaalisen todellisuuden objektiivisuus Havaitsijasta riippumattomat vs. havaitsijasta riippuvat ominaisuudet esim. rahan fyysiset ominaisuudet ovat havaitsijasta riippumattomia, ”rahuus” riippuu havaitsijasta sosiaaliset instituutiot ovat yhteisö- tai kulttuurisidonnaisia Instituutioiden objektiivisuus = pysyvyys eivät riipu yksittäisistä toimijoista: setelin ”rahuus” ei lakkaa, jos lakkaan ajattelemasta seteliä rahana yhteys toisiinsa ja keskeisyys arkielämässä ylläpitävät instituutioita luotettavasti silti: jos kollektiivinen ylläpito lakkaa, ne lakkaavat olemasta olemassa

Sosiaalinen konstruktionismi Kulttuurirelativismi: eri kulttuurit elävät ”eri maailmoissa” todellisuus kulttuurisesti ja sosiaalisesti konstruoitua esim. Sapir-Whorf-hypoteesi (Edward Sapir (1884–1939) ja Benjamin Whorf (1897–1941)): kielen kategoriat määrittelevät sen, miten maailma havaitaan metodologinen periaate vai radikaali väite todellisuudesta? Eri kulttuureissa on eri tavat kategorisoida todellisuutta ei tarkoita, ettei kategorisoitava todellisuus olisi sama Mutta: sosiaaliset instituutiot ja itse kulttuuri voivat myös vaikuttaa siihen, millaisina asiat näyttäytyvät Sosiaalinen todellisuus konstruoitua, luonto ei myös sosiaalisen todellisuuden konstruointi voi riippua luonnollisista ominaisuuksista (ihmisen biologiset ominaisuudet)

Sosiaalinen konstruktionismi triviaalina väitteenä Sosiaalisen konstruktionismin väite tieteestä: tiede konstruoi sosiaalisesti tutkimansa todellisuuden Tieteellinen tieto on sosiaalisesti konstruoitua: käsitteet, merkitykset jne. ovat sosiaalisia instituutioita tietoväittämillä on sosiaalinen status ei vielä tarkoita, etteivätkö tiedon kohteet olisi riippumattomia Tutkimuskohteen valinta on sosiaalinen prosessi sosiaalisesti valitut päämäärät Konkreettiset tutkimuskohteet voivat olla keinotekoisesti tuotettuja esim. laser: ei luonnonilmiö ei tarkoita, että tuotettujen kohteiden toimintaperiaatteet olisivat konstruoituja Ei merkitystä tieteellisten väitteiden objektiivisuudelle

Sosiaalinen konstruktionismi radikaalina väitteenä Radikaali teesi: tieteelliset tosiasiat ovat sosiaalista konstruktiota teoreettiset oliot ovat osa sosiaalista todellisuutta, eivät ihmisestä riippumattomia: samaan tapaan konstruoituja kuin sosiaaliset instituutiot väitetysti esim. Bruno Latour & Steve Woolgar: Laboratory Life: The Social Construction of Scientific Facts (1979) Ambivalenssi: mistä väittämät puhuvat vs. mitä ne sanovat tosiasiat vs. väitteet tosiasioista teoriat ovat sosiaalisia olioita – entä se, mistä ne puhuvat? Riippuuko tutkimuskohteen olemassaolo siitä, että tutkijat tutkivat sitä?

Tiede ja sosiaalinen todellisuus Tieteen rajat ovat tieteen sosiaalisen konstruktiokyvyn rajat sosiaalista todellisuutta eivät konstruoi tutkijat teorioillaan, vaan ihmiset sosiaalisessa vuorovaikutuksessa fyysiset vaikutukset eivät voi olla sosiaalisia konstruktioita Tieteen vaikutus sosiaaliseen todellisuuteen? tieteellinen tieto voi tulla osaksi uskomusjärjestelmiä, jotka ylläpitävät sosiaalisia instituutioita ja rakentavat ihmisten itseymmärrystä esim. (tilastollinen) tieto sukupuolten eroista voi vahvistaa näiden erojen sosiaalista ylläpitoa ihmistieteellisten luokitusten takaisinkytkentä (Ian Hacking): vahvistavia ja itseään toteuttavia ihmistieteilijän moraalinen ja poliittinen vastuu?