Genret ja elokuvantekijät Hollywoodin 1930-40-luku Genret ja elokuvantekijät

Tärkeimmät ohjaajat 1930-40-luku

Vanha sukupolvi Charles Chaplin Kaupungin valot (1931), Nykyaika (1936), Diktaattori (1940), Ritari siniparta (1947) Josef von Sternberg Ernst Lubitsch John Ford westernejä; John Wayne ja Henry Fonda Howard Hawks seikkailuelokuvia / westernejä / rikoselokuvia screwball-komedioita Raoul Walsh rikoselokuvia (The Roaring Twenties, High Sierra, White Heat)

Uusia ohjaajia George Cukor kirjallisuussovituksia, screwball-komedioita (Skandaalihäät / The Philadelphia Story, 1940) Vincente Minnelli musikaaleja (MGM); Meet me in St. Louis (tyttö ja kosija 1944) Preston Sturges tummasävyisiä komedioita (Nauru kahleiden takana / Sullivan's travels) John Huston rikos/seikkailuelokuvia (Bogart); Maltan haukka (1941) Orson Welles

Uusia ulkomaisia ohjaajia Alfred Hitchcock (Englanti) Rebecca , Notorius, Vaarallisia valheita, Epäilyksen varjo Fritz Lang (Saksa) westernit, vakoojaelokuvat, rikoselokuvat Kiihko (1936), Nainen ikkunassa (1945), Punainen katu (1945) Billy Wilder (Itävalta) Nainen ilman omaatuntoa (1944) Otto Preminger (Itävalta) Laura (1944)

Keskeisiä genrejä 1930-40-luvuilla Musikaali Gangsterielokuva Komedia (screwball) Western Kauhu Rikos / Film Noir

Musikaali syntyi äänen tulon myötä aluksi ns. ”backstage” -musikaaleja elokuvan tarina sijoittui showmaailmaan, tuntemattoman esiintyjän nousu tähdeksi, musiikkinumerot esitettiin näyttämöllä 42nd Street (1933, ohj. Lloyd Bacon, koreografiat Busby Berkeley, tuotanto Warner Brothers) Myöhemmin ns. ”integroitu” musikaali laulunumerot tavallisessa ympäristössä ilman näyttämömotivointia Tyttö ja kosija 1944 (ohj. Vincente Minnelli, pääos. Judy Garland, tuot. MGM)

Judy Garland (Tyttö ja kosija)

Busby Berkeleyn koreografiaa

Ihmemaa Oz

Tunnettuja musikaaleja RKO:n Fred Astaire – Ginger Rogers -musikaalit 1933-39 (mm. Silkkihattu / Top hat 1935) Busby Berkeleyn (koreografi) musikaalit WB:lle 1930-luvulla (mm. 42nd street [1933]; Kultakalat 1937 [Gold Diggers of 1937, 1936]) MGM:n musikaalit 1940-luvulle tultaessa (ja 1950-luvulla) Judy Garland (mm. Ihmemaa Oz 1939) ohjaaja Vincente Minnelli

Western Yksi pitkäaikaisimmista lajeista Keskeisiä ohjaajia 1930-40-luvuilla John Ford Hyökkäys erämaassa (1939), Aavikon laki (1946) Howard Hawks Punainen virta (Red River, 1948)

Screwball-komedia Puheliaita, terävää dialogia sisältäviä komedioita eksentrisistä pariskunnista Kultakausi n. 1934-1941 Tapahtuipa eräänä yönä (Frank Capra 1934), 20th Century (Howard Hawks 1934), Mr. Deed Goest to Town (Capra 1936), Hätä ei lue lakia / Bringing up Baby (Hawks 1938), Skandaalihäät / The Philadelphia Story (George Cukor 1940), Meidän vastaeronneiden kesken / His Girl Friday (Hawks 1940), Lady Eve (Preston Sturges 1941) Cary Grant, Katharine Hepburn, James Stewart, Rosalind Russell

Hätä ei lue lakia / Bringing up Baby (1938) Katharine Hepburn ja Cary Grant

Kauhuelokuva taustalla saksalainen ekspressionismi Paul Leni 1927: Kissa ja kanarialintu (Universal) Universal 1931-35 (huippukausi) Dracula, Frankenstein, Muumio, Näkymätön mies Bela Lugosi, Boris Karloff ohjaajat James Whale, Tod Browning ”klassiset hirviöt” RKO:n B-yksikkö 1940-luku tuottaja Val Lewton 1942 alkaen ohjaajina Jacques Tourneur, Mark Robson, Robert Wise ”vihjaava kauhu”

Universal-kauhua 1930-luvulta

Gangsterielokuva Gangsterielokuva 1930-luvun alussa pikkurikollisen nousu gangsteriksi ja hänen tuhonsa (ammutaan kuoliaaksi) häikäilemättömyys, väkivalta rinnastus: kaksi miestä, toinen rehellinen, toinen roisto gangsterien statuksen nousu ilmaistaan vaatteilla Pikku Caesar (1930, ohj.Mervyn Le Roy, pääos. Edward G. Robinson); Yhteiskunnan vihollinen (1931, William Wellman, pääos. James Cagney): Arpinaama (1932, Howard Hawks, pääos. Paul Muni)

Gangsterielokuva kritisoitiin rikollisten ihannoinnista studioiden vastaus: osoittavat ettei rikos kannata Public enemyn alussa: “[elokuva pyrkii] rehellisesti kuvaamaan ympäristöä, joka vallitsee tietyssä Amerikkalaisen elämän kerroksissa pikemminkin kuin ylistämään rikollisia” Scarfaceen lisättiin otoksia, jossa viranomaiset paheksuvat ganstereiden (väki)valtaa 1934 jälkeen (Haysin koodin tosiasiallinen käyttöönotto) pehmennetyt versiot draaman keskiössä esim. gangstereita ihailevat nuoret (Likakasvoiset enkelit 1938, Michael Curtiz, po. Cagney) gangsterihahmot poliisirooleissa (G-Men, 1935, William Keighely; po Cagney)

Film Noir Termin ottivat käyttöön ranskalaiset kriitikot 1946 kuvaamaan 1940-luvun amerikkalaista elokuvaa Nimellä tarkoitetaan yhtäältä tiettyä tyylisuuntaa tai tendenssiä (ekspressionistinen valaistus, valon ja varjon jyrkkä ero, öiset kadut, tummat aiheet suurkaupunki, yö, sade, pimeät kujat, nuhjuiset baarit jyrkät ylä- ja alakulmat, low-key -valaistus Jälkikäteen on mielletty myös genreksi (vaikka ei ollut käsitteenä tunnettu elokuvien tekoaikaan) ”osittain rikoselokuvaa, osittain melodraamaa”

Film noir Tässä yhteydessä Film noir tarkoittaa lähinnä 1940-50 -lukujen tummasävyistä rikos- / dekkarielokuvaa etsivät, pettyneet miehet, pessimismi, kyynisyys; seksuaalisesti houkuttelevat, mutta petolliset naiset Taustalla 1920-30-luvun ”kovaksikeitetty” dekkarikirjallisuus (Dashiel Hammett, Raymond Chandler, James M. Cain) Avauselokuvaksi mielletty usein Maltan haukka (John Huston, 1941, po Humphrey Bogart) Monet ohjaajista saksalaisia / itävaltalaisia emigrantteja (Lang, Wilder, Preminger, Ulmer) Viimeisiä edustajia Kiss me deadly (1955), Pahan kosketus (1958)

Film Noir - elokuvia Nainen ilman omaatuntoa (Wilder 1944), Laura (Preminger 1944), Detour (Edgar G. Ulmer 1945), Postman always rings twice / Kohtalon tuomio (Tay Garnett 1946), Gilda ( Charles Vidor 1946), Syvä uni (Hawks, 1946) Fritz Langin ohjaamia: Erään merkin varjossa (1944), Nainen ikkunassa (1945), Punainen katu (1945), Gangsterikuningas (1953), Huulipunamurhaaja (1956), Sähkötuoli odottaa (1956)

Joan Bennett (Punainen katu)

Nainen ikkunassa (Edward G. Robinson ja Joan Bennett)