Tieteiden erot ja ihmistieteiden luonne Johdatus yhteiskuntatieteiden filosofiaan (Kf 140)

Ihmistieteet vs. luonnontieteet? Inhimillinen toiminta on intentionaalista toimintaa ohjaavat maailmaa koskevat uskomukset, halut, päämäärät jne. intentionaaliset tilat liittyvät toisiinsa sisällöllisesti, luonnontieteiden kohteet kausaalisesti Inhimillistä toimintaa ohjaavat kulttuuriset merkitykset ja sosiaaliset rakenteet Ihmistieteiden kohde ei ole riippumaton kulttuuri ja yhteiskunta ovat ihmisen tuottamia  voivat muuttua ihmistieteellinen tieto voi vaikuttaa itseymmärrykseemme  ihmistieteellinen tutkimus voi muuttaa kohdettaan ihmistieteellinen tieto voi olla eettisesti ja poliittisesti merkityksellistä  kohde ja sen tutkimus arvorelevanttia

Metodologinen dualismi vs. monismi Metodologinen dualismi / pluralismi / separatismi ihmistieteillä on erilainen kohde kuin luonnontieteillä (intentionaalisuus, merkitykset) erilaiset päämäärät: tiedon lisäksi kommunikaatio ja politiikka erilainen metodologia: ymmärtävä ihmistiede vs. selittävä luonnontiede Metodologinen monismi / naturalismi erilainen kohde, mutta molemmat selittävät: ihmistieteetkin etsivät riippuvuussuhteita, eivät vain kohteen itseymmärrystä ihmistieteellisen tiedon erilainen käyttö ei tarkoita sen periaatteellisesti erilaista tuottamista Ei kannanotto määrällisen ja laadullisen tutkimukseen kyse eroista tuottaa havaintoaineisto, ei eroista päämäärissä

Tieteenalojen väliset suhteet Vertikaaliset suhteet ontologiset ja opilliset hierarkiat: esim. fysiikka < kemia < biologia < neurotiede < psykologia < sosiologia Mikä on tasojen ontologinen suhde? Mikä on eri tasoja tutkivien tieteiden suhde? Horisontaaliset suhteet saman ”ontologisen tason” tieteet (esim. eri yhteiskuntatieteet) tutkivat eri ilmiöitä tai samoja ilmiöitä eri näkökulmasta voivat olla täydentäviä tai kilpailevia

Kohteiden ontologiset suhteet Olettavatko eri tieteet erilaisia asioita olemassa oleviksi ja miten tähän tulisi suhtautua? esim. neurologian, psykologian ja sosiologian oletukset käyttäytymistä ohjaavista tekijöistä kilpailevia näkemyksiä vai erilaisia näkökulmia? Ontologinen peruskysymys: miten eri tieteiden tutkimuskohteet suhtautuvat toisiinsa? ontologinen monismi: maailma on yhtenäinen, eri tieteet tutkivat samaa todellisuutta (käytännössä yleensä fysikalismia: fysiikka tutkii todellisuuden perustavimpia säännönmukaisuuksia) ontologinen pluralismi: maailma on epäjatkuva ontologinen dualismi: maailmassa on yksi epäjatkuva kohta (esim. materia vs. henki)

Kohteiden ontologiset suhteet Ontologinen reduktio tieteen tutkimuskohde palautuu toisen tieteen tutkimuskohteeksi esim. psykologian tutkimat ilmiöt ovat neurologian tutkimia ilmiöitä eri tavalla käsitteellistettynä ei edellytä, että voimme käytännössä kääntää tieteen väitteet toisen tieteen väitteiksi Emergenssi ”ylempi” ontologinen taso ja sen säännönmukaisuudet eivät palaudu alemmaksi, mutta alempi taso tuottaa ylemmän tason esim. psykologian kohteissa on jotain, mikä ei palaudu aivojen toimintaan, mutta mieli ei ole silti aivoista irrallinen Eliminaatio: ”ylempää” tasoa ei ole esim. eliminativismi mielen suhteen: mieltä ei ole olemassa

Teorioiden semanttiset suhteet Semanttinen suhde: miten teoriat kääntyvät toistensa kielille? luokittelevatko teoriat havainnot samalla tavalla? tarkoittavatko samat sanat samaa asiaa? Semanttinen reduktio eli teoriareduktio teorian väittämät voidaan palauttaa toisen teorian väitteiksi käsitteellinen reduktio: redusoitavan teorian käsitteet voidaan määritellä perustavamman teorian kielellä opillinen reduktio: redusoitava teoria voidaan johtaa perustavammasta teoriasta Käsitteellisestä reduktiosta ei seuraa opillista reduktiota käsitteellinen reduktio kertoo, miten teorioiden kohteet liittyvät toisiinsa ”korkeampi” teoria voi sanoa kohteestaan jotain uutta

Teorioiden semanttiset suhteet Emergenssi ei-ontologisena ilmiönä: ylemmän tason organisaatio vaikuttaa systeemin käyttäytymiseen tavalla, joka ei ilmene alemman tason teorioista esim. yhteiskuntarakenne ja psykologia Semanttinen reduktio ei ole seuraus ontologisesta reduktiosta tieteet voivat tutkia samaa maailmaa erilaisista näkökulmista, eri käsitteistöillä ja erilaisilla pyrkimyksillä ontologisesta monismista ei seuraa, että fysiikka selittää kaiken, vaan että eri tieteiden teorioiden tulee olla yhteensopivia keskenään

Tieteiden riippuvuussuhteita Erivahvuisia väitteitä tieteiden vertikaalisista yhteyksistä: eliminativismi: koska vain perustava taso on olemassa, ”ylempien” tason ilmiöitä tutkivat tieteet tulevat katoamaan semanttinen reduktio alemmalle tasolle on välttämätön tieteiden ristiriidattomuus (konsilienssi): ei ristiriitaisia väitteitä voivat olla päämäärä, joiden ei tarvitse toteutua vielä (esim. lopullisten tieteiden ristiriidattomuus) Sekä horisontaalisia että verikalisia suhteita pohdittaessa on tärkeää selvittää: käsitteiden merkityssuhteet (huomioitava myös samojen termien erilainen käyttö) tiedollinen ja selityksellinen työnjako

Tiedollinen työnjako Tiedollinen työnjako ja täydennys kohteena eri ilmiöt tai eri näkökulma samoihin ilmiöihin esim. toisen tieteen oletusten ja reunaehtojen (esim. lakien soveltuvuusalan) tutkiminen, myös kumoaminen Kilpailu teoriassa ja käytännössä tieteiden raja-alueet: kuka saa sanoa mitä? tieteiden sisäinen kehitys ja mallien uudet sovellukset voivat laajentaa tiedettä toisen alueelle (imperialismi) Jos tutkimuskohde on jaettu, mitkä ovat selitysten kontrastit? pidetäänkö samoja kysymyksiä kiinnostavina? kääntyvätkö käsitteet ongelmattomasti? Jännite: monitieteisyys vs. erikoistuminen

Merkitykset ja ymmärtävä ihmistiede Hermeneutiikka (Wilhelm Dilthey (1833–1911), Hans-Georg Gadamer (1900–2002)) ihmistieteiden pyrkimyksenä kasvattaa ymmärrystä kohteestaan ihmistä, yhteisöjä ja kulttuuria ei voi ymmärtää kuin heidän omista lähtökohdistaan tulkitseva historiatiede (R.G. Collingwood, 1889–1943): historiallisten tapahtumien ymmärtämiksi on ymmärrettävä toimijoiden motiivit tulkitseva antropologia (Clifford Geertz,1926–2006): kulttuuri koostuu merkityksistä, ihmistieteiden tehtävä on kulttuuristen merkitysten tulkinta muita esimerkkejä ja teeman muunnelmia: ks. Raatikainen Mutta: riittääkö motiivien ja merkitysten ymmärtäminen? tiedostamattomat tekijät, ei-aiotut seuraukset jne. toiminnan selittäminen merkityksillä ja merkitysten selittäminen?

Merkityksen suhteellisuus Merkitys on relationaalinen ominaisuus merkitys on aina jonkin asian (teksti, toiminta) merkitystä jollekin merkitys kommunikaatiossa: symbolien jaetun merkityksen hyödyntäminen Merkitys on holistista (kokonaisvaltaista) riippuu tilanteesta ja muista tilanteeseen liittyvistä merkityksistä kommunikaation onnistuminen edellyttää riittävää jaettua kontekstia Merkitykset ovat tyhjentymättömiä uusi asiayhteys tai tulkinta voi tuottaa uuden merkityksen Merkitykset voivat vaihdella tulkitsijan mukaan: merkitys itselle vs. merkitys yhteisölle tarkoitettu merkitys vs. tulkintaa ohjaava tilanne merkitys kohteelle vs. tutkijalle

Hermeneuttinen kehä Tulkinnan kohteen merkityksen holistisuus esim. tekstin ilmaisujen merkitykset määräytyvät suhteessa toisiinsa ja laajempaan kontekstiin ilmauksen merkitys selviää vain kulkemalla kehässä ilmauksen (osa) ja asiayhteyden (kokonaisuus) välillä Lähtökohtana tulkitsijan esiymmärrys, jota korjataan tulkinnan kuluessa tulkitsijan näkemykset esim. tekstin sisällöstä, kontekstista ja tekstin käsittelemästä asiasta Tavoitteena johdonmukainen ja mielekäs käsitys kokonaisuudesta tulkitsijan ja tulkinnan kohteen ”merkityshorisonttien” yhdistyminen kohteen ymmärtäminen (omista lähtökohdistaan) rationaalisena ja johdonmukaisena

Tulkitsevan tutkimuksen kohteita Yksilön kokemus tai tarkoitukset esim. mitä tekstin kirjoittaja on tarkoittanut inhimillisen toiminnan merkitysten ymmärtäminen Kulttuurinen kehys jäsennys, jonka valossa jäsenet tulkitsevat tilanteita (normit, tavat, arvostukset, merkitykset) kulttuurisesti jaettu konteksti mahdollistaa yhteistoiminnan ja kommunikaation ryhmän sisällä vaihtelua myös kokonaiskulttuurin sisällä Tekstin, teon tai muun seikan kulttuurinen merkitys merkitys vastaanottajalle tai tarkkailijalle jonkin tietyn kulttuurisen kehyksen puitteissa yksittäisen lukijan tai tarkkailijan kokema merkityssisältö voi poiketa tästä

Tekstin tulkinnan lajeja Historiallinen ja yhteiskuntatieteellinen tutkimus tavoitteena on selvittää merkitys jollekin henkilölle tai ryhmälle jossain kulttuurisessa kehyksessä teksti ei ole tutkimuksen kohde, vaan osa empiiristä aineistoa, jonka avulla kohdetta tutkitaan Kirjallisuustieteellinen tulkinta kuten edellä, tai: mahdollisten tulkintojen (lukutapojen) etsiminen (tietyin reunaehdoin, esim. valitun näkökulman, kulttuurisen kehyksen tai teorian puitteissa)

Tekstin tulkinnan lajeja Filosofian historia ”luentana” ”keskustelu” klassikon kanssa irrottaa tekstin (osittain) kontekstistaan, tavoitteena filosofisen ongelman parempi ymmärtäminen tekstin avulla muita lähestymistapoja (Richard Rorty, 1931–2007): oppihistoria ”hengenhistoria” (”suurten filosofien” kokonaisfilosofiat) historiallinen rekonstruktio (tekstin merkitys kontekstissaan, ymmärrettynä historiallisen kontekstinsa käsitteillä) rationaalinen rekonstruktio (tekstin sisällön ”kääntäminen” nykykeskustelun kielelle, nykykäsitteistöllä) ”Dogmaattiset tieteet” (teologia, oikeustiede) tulkittavalla tekstillä on auktoriteettiasema, tavoitteena on sen soveltaminen uusiin tilanteisiin lain kirjain vs. lain henki vs. lainsäätäjän tarkoitus vs. uusi normatiivinen tulkinta; sopivuus muihin lakeihin jne.