Historian hyödyllisyys Antiikin historiankirjoitus

Historiankirjoitus omaksi genrekseen 400-l. Aristoteles: ”Historioitsijan ja runoilijan ero ei johdu runomitan käytöstä tai sen puuttumisesta, sillä Herodotoksen teoksen voisi panna runomittaan ja siitä huolimatta se olisi historiateos… Sen sijaan ero on tämä: historia kertoo tapahtuneista asioista, runous sellaisista asioista, jotka voivat tapahtua. Siksi runous on historiaa filosofisempaa ja vakavampaa. Runous nimittäin käsittelee asioita enemmän yleisten totuuksien tasolla, historia taas yksittäistapauksina.”

Keskeiset toimijat Hekataios (n.560-490): vaikutti Vähässä Aasiassa, Miletoksessa vaikutus myös maantieteen kehityksessä Genealogiai (Sukuhistorioita): myyttien ja legendojen kriittinen tarkastelu, pyrkimys löytää historiallinen totuus hankki tietoja mm. matkojensa aikana Herodotos (n. 484-425): Lähtöisin Vähästä Aasiasta, vuosien matkojen jälkeen asettui Ateenaan, josta jatkoi lopulta eteläiseen Italiaan hankki tietoja matkojensa aikana: omat havainnot ja perimätieto Historiai (Historiat): Persian nousu maailmanvallaksi ja persialaissodat (480)

Keskeiset toimijat Historiai: maailmanhistoriaa, eri kansojen (Eurooppa, Aasia, Libya=Afrikka) vaiheet Miksi helleenit pystyivät torjumaan persialaiset? H.: Ateenassa vallinnut tasavertaisuus Thukydides (n.460-400) ateenalainen aristokraatti, joka maanpaossa Peloponnesoksella ja Traakiassa kirjoitti peloponnesolaissodista Peloponnesolaissota: Ateenan nousu Hellaan valtiaaksi ja kukistuminen p.sodan seurauksena Miksi Ateena heikkeni? T.: Perikleen jälkeen kohtalokkaita virheitä, kuten sotaretki Sisiliaan, puolueriidat, lisäksi rutto

Keskeiset toimijat Herodotos vs. Thukydides: H. maalaileva, anekdoottimainen, T. analyyttinen – vuosisatojen ajan kaksi tärkeintä esikuvaa Hellenistinen historiankirjoitus: Makedonian kuningashuonetta ja Aleksanteri Suurta ylistävät teokset Ainoa laajasti säilynyt teos hellenismin kaudelta Polybioksen (n.199-120) Historiai, jossa kuvataan Rooman nousua Välimeren alueen valtiaaksi Karthagosta saavutettujen voittojen jälkeen Tarkasteluote samanlainen kuin Thukydideksellä: kuvaukseen liitettävä syiden pohdinta Miksi Rooma onnistui kukistamaan Karthagon? P.: Rooman hallitusmuoto paras mahdollinen eli yhdistelmä monarkiaa, aristokratiaa ja demokratiaa

Keskeiset toimijat Titus Livius (59-17): koko Rooman historia Ab urbe condita (Rooman perustamisesta lähtien), toteutti Ciceron suunnitteleman hankkeen Käytti lähteenään aiempien historioitsijoiden esityksiä ja pyrki voittamaan ne tyylillisesti (Ciceron vaikutus) Teoksen kantava idea niinikään Cicerolta: historia magistra vitae Liviukselle Rooman historia oli menestystarina, keskeisenä tekijänä kyvykkäät johtajat Rappion tausta: ”kurin vähitellen höltyessä moraali alkoi rakoilla”

Keskeiset toimijat P. Cornelius Tacitus (55-120) Historiae ja Annales: Rooman historian kuvaus siitä, mihin Livius lopetti, aina Tacituksen oman konsulivuoden (97) kynnykselle Liviusta kriittisempi Rooman rappiota kohtaan, sama retoriikan ohjenuora Herodotos ja Livius; Thukydides ja Tacitus: pitkä aikaväli vs. lähihistoria, laajempi näkökulma vs. tiukka rajaus

Antiikin historiankirjoituksen yleispiirteet Eliitti kirjoitti eliitille suurista teemoista Kuvausten kohteina sodat ja sisäpoliittiset kiistat; aika ajoin myös kansatieteellisiä kuvauksia (Germania) Historiankirjoittajat mieseliittiä, tunnetaan vain harvoja naiskirjoittajia. Tunnetuin poikkeus Pamfile: Muistiinpanot, joissa käsitellään kulttuuriin liittyviä teemoja Historiakuvauksissa kansan rooli vähäinen ja satunnainen (poikkeuksena sotilaat)

Antiikin historiankirjoituksen yleispiirteet Käytetyt lähteet: omat havainnot (kreikkalaisilla matkat, roomalaisilla virka-asema), edeltäjien teokset (edeltäjien jäljittely). Roomalaisilla kirjallisten lähteiden merkitys korostetumpi (pappien kokoamista annaaleista tehty kokoelma n. 120 eKr.). Esineellinen jäämistö ei merkittävä lähdeaineisto. Selittäminen: inhimillinen toiminta, yliluonnolliset voimat. Selittämisessä kreikkalaiset painottivat hallintotapaa, roomalaiset henkilöivät (vahvempi moraalinen aspekti) Ajan hahmottaminen: sodan kuvauksessa kesä-talvi (Thukydides), virkamiesten vuosittaisen valinnan rytmi, olympiadi

Antiikin historiankirjoituksen yleispiirteet Historiankirjoituksen tavoite didaktinen (roomalaiset), Livius: ”Historian tutkiminen on terveellistä ja hyödyllistä ennen kaikkea siksi, että se tarjoaa meille kaikenlaisia opettavia esimerkkejä havainnollisessa muodossa. Siitä voi saada itselleen ja valtiolleen jäljittelyn arvoisia esikuvia, mutta myös varoittavia esimerkkejä siitä, kuinka häpeälliset hankkeet saavat häpeällisen lopun.” Polybios: historiasta saatava oppi on parasta kasvatusta poliittiseen toimintaan suuntautuville.

Antiikin historiankirjoituksen yleispiirteet Historiankirjoituksen luonteen pohtiminen: Tavoitteena ehdoton pyrkimys totuuteen (Thukydides, Polybios); Polybios Platoniin viitaten: ”Minä sanon, että historiankirjoituksella menee hyvin, jos toiminnan miehet ottavat asiakseen kirjoittaa historiaa.” Totuuden tavoitteluun kytkeytyy puolueettomuus. Syiden pohdinnan myötä historianesityksestä tulee hyödyllistä Sisällön ohella tärkeää myös muoto (retoriikka): Ciceron mukaan oli tavoiteltava ”sujuvaa ja tasaista kieltä… joka etenee tasaisesti ja tietyllä tavalla vaivattomasti”

Antiikin historiankirjoituksen yleispiirteet Lukianos (n. 120-180): Miten historiaa on kirjoitettava, ensimmäinen säilynyt historian metodiopin esitys, suosioon renessanssin aikana Historioitsijan kohde ”on jo tapahtunut ja sitä vain selostetaan, se on järjestettävä ja esitettävä.” Hyvän historioitsijan ymmärrettävä politiikkaa ja osattava kuvata sitä; hyväksi historioitsijaksi synnytään. Valtion tapahtumat ja sodat riittävän suuria teemoja. Luotettavin historia syntyy, kun kirjoittaja on ollut osallinen kuvaamiinsa tapahtumiin tai ollut niitä seuraamassa (historioitsija-valtiomies). ”… historialla on vain yksi tehtävä ja tarkoitus – hyöty – ja se syntyy ainoastaan totuudesta.”

Antiikin historiankirjoituksen yleispiirteet Elämäkertakirjallisuus: Plutarkhos (n. 45-125): filosofi, Ateenan kunniakansalainen, Apollonin pappi. Bioi paralleloi / Vitae parallelae (Rinnakkaiselämäkertoja). Säilynyt 44 elämäkertaa, joissa P. rinnastaa kreikkalaisen ja roomalaisen suurmiehen toisiinsa. Lähtökohtana: Rooma maailmanvalta, jossa mahdollista vaalia kreikkalaista kulttuuriperintöä. Elämäkertakirjallisuus nähtiin muita historiaesityksiä kevyemmäksi; ”suuren yleisön” tarpeet

Antiikin historiakulttuuri Historiateosten julkinen lukeminen Roomassa Rooman historia tyypillinen näytelmien aihe, historiatulkintoja välitettiin myös juhlakulkueiden muodossa Vainajien muistojuhlat