Kati Niemelä: Rippikoulusta aikuisuuteen

Pitkittäistutkimus Vuonna 2001 Tampereen seurakuntien rippikouluihin osallistuneet nuoret –kysely rippikoulun alussa vuonna nuorta (79 % rippikoululaisista) –kysely rippikoulun lopussa vuonna nuorta (73 % rippikoululaista) –kysely keväällä 2006 (20-vuotiaana) 416 vastaajaa (30 % kyselyn saaneista)

Kati Niemelä: Rippikoulusta aikuisuuteen Vastaajat vuonna 2006 Kyselyn vastaajat useammin tyttöjä (68 %), mutta asennoituminen rippikouluun, kirkkoon ja uskoon rippikoulun alussa tai lopussa ei juurikaan eroa kyselyyn vastaamattomista

Kati Niemelä: Rippikoulusta aikuisuuteen Mitä nuoret ajattelevat rippikoulusta, uskosta ja kirkosta 20-vuotiaana? Mitä rippikoulu merkitsi nuorille? Miten asenteet ovat muuttuneet rippikoulussa ja sen jälkeen? Kiinnostaako uskonnollinen osallistuminen ja millainen?

Kati Niemelä: Rippikoulusta aikuisuuteen Rippikoulukokemus jälkikäteen

Kati Niemelä: Rippikoulusta aikuisuuteen Kysymystavasta riippuen noin 80 % nuorista suhtautuu rippikouluun jälkikäteenkin selkeän myönteisesti, 5-10 % kielteisesti –Pettymyksiä rippikoulussa aiheuttaa: Autoritatiivinen opetus, kokemus pakkopullasta, Jumalan tyrkyttäminen, nuoria ei kuunnella ja arvosteta, ryhmähengen puute Rippikoulukokemus ei synny tyhjiössä –uskonnollinen kotitausta yhteydessä myönteisiin rippikoulukokemuksiin

Kati Niemelä: Rippikoulusta aikuisuuteen Vaikuttiko rippikoulu?

Kati Niemelä: Rippikoulusta aikuisuuteen Rippikoulun vaikutus (avoin kysymys) Miten rippikoulu vaikutti elämääsi? Ei vaikutusta 30% Ei vastausta 16% Uskonnollista vaikutusta 20% –Lähtökohta seurakunnalliselle aktiivisuudella 7% –(Muuta) vaikutusta omaan hengelliseen elämään 6% –Muutti kuvaa kirkosta myönteisemmäksi 4% –Lisäsi tietoa uskonnollisista asioista 3% Sosiaaliset tekijät 13% –Uusia ystäviä 11% –Sosiaalisia taitoja 3% Aikuistumiseen liittyviä tekijöitä 10% Muut 10%

Kati Niemelä: Rippikoulusta aikuisuuteen Rippikoulun aikana useimpien nuorten asenteet kristinuskoa kohtaan muuttuvat myönteisemmiksi Mitä asenteille tapahtuu rippikoulun jälkeen? Mitä rippikoulussa tapahtuneesta asenteenmuutoksesta jää jäljelle?

Kati Niemelä: Rippikoulusta aikuisuuteen Suhtautuminen kristinuskoon ennen ja jälkeen rippikoulun

Kati Niemelä: Rippikoulusta aikuisuuteen Usko Jumalaan ennen ja jälkeen rippikoulun

Kati Niemelä: Rippikoulusta aikuisuuteen Jumalakuva

Kati Niemelä: Rippikoulusta aikuisuuteen 20-vuotiaan nuoren usko Uskonnolliset asenteet madaltuneet oletetusti rippikoulun jälkeen –Yleinen asennoituminen kuitenkin edelleen myönteisempää kuin rippikoulun alussa Kristinuskoon ja sen opetuksiin suhtaudutaan myönteisesti ja niiden ajatellaan sisältävän jotain arvokasta, mutta niitä ei olla valmiita hyväksymään sellaisinaan. –Uskonnollisiin auktoriteetteihin otetaan etäisyyttä

Kati Niemelä: Rippikoulusta aikuisuuteen Miten arvioit ajatuksesi Jumalasta ja uskosi muuttuneen rippikoulun jälkeen?

Kati Niemelä: Rippikoulusta aikuisuuteen Miten suhde kirkkoon ja seurakuntaan on muuttunut rippikoulun jälkeen?

Kati Niemelä: Rippikoulusta aikuisuuteen JUMALA JA USKO ON LÄHEINEN, MUTTA KIRKKO JA SEURAKUNTA ETÄINEN

Kati Niemelä: Rippikoulusta aikuisuuteen Onko rippikoulun laadulla väliä? Rippikoulut luokiteltiin neljään ryhmään sen perusteella, missä määrin nuoret olivat niihin tyytyväisiä –Laatuluokka I: parhaimmiksi arvioidut rippikoulut keskimääräinen tyytyväisyysarvio vähintään kouluarvosanalla 9,0 (11 rippikoulua) –Laatuluokka II: tyytyväisyysarvio keskimäärin 8,55-8,95 (10 rippikoulua) –Laatuluokka III: ka. 8,31-8,47 (11 rippikoulua) –Laatuluokka IV: huonoimmiksi arvioidut rippikoulut ka. 7,15-8,25 (11 rippikoulua)

Kati Niemelä: Rippikoulusta aikuisuuteen

Kaikissa rippikouluryhmissä asenteet muuttuivat myönteisemmiksi rippikoulun aikana, mutta –Parhaimman laatuluokan rippikoulussa asenteet muuttuivat selvästi eniten rippikoulun aikana, heikoimmissa vain vähän (ja eniten kielteistä asenteenmuutosta) –Parhaimmiksi arvioiduissa rippikouluissa asenteet viisi vuotta rippikoulun jälkeen edelleen myönteisimmät Huonoimmiksi arvioituihin rippikouluihin osallistuneiden keskuudessa negatiivisesti asennoituvia viisi vuotta rippikoulun jälkeen enemmän kuin rippikoulun alussa –Negatiivinen rippikoulukokemus omiaan saattamaan nuoren negatiivisten kokemusten oravanpyörään Kirkosta havainnoidaan vain kielteisiä asioita

Kati Niemelä: Rippikoulusta aikuisuuteen Ketkä lähtevät isoskoulutukseen? Rippikoulun päättyessä 67 % aikoi osallistua isoskoulutukseen (selkeä merkki rippikoulutyytyväisyydestä)

Kati Niemelä: Rippikoulusta aikuisuuteen Rippikoulun laatu ja kiinnostus isoskoulutusta ja kirkollista alaa kohtaan

Kati Niemelä: Rippikoulusta aikuisuuteen Isosena toimineet pitävät isoskokemustaan usein vielä tärkeämpänä ja merkityksellisempänä kuin rippikoulua Isoset pitävät uskoa muita tärkeänä, isostoiminnassa mukana kuitenkin myös sellaisia nuoria, joille usko on kaikissa tutkimuksen vaiheissa ollut etäinen

Kati Niemelä: Rippikoulusta aikuisuuteen Osallistuminen seurakunnan toimintaan Joka toinen nuori kuitenkin olisi kiinnostunut osallistumaan nykyistä enemmän

Kati Niemelä: Rippikoulusta aikuisuuteen Millainen toiminta kiinnostaisi?

Kati Niemelä: Rippikoulusta aikuisuuteen Miten toiminnan pitäisi muuttua? 40 % ei vastausta  ei kiinnosta? 10 % ei osallistuisi vaikka toiminta muuttuisi miten –1 % ehkä vanhempana kiinnostuu 2 % ei käsitystä seurakunnan toimintaa, ei osaa vastata 3 % tyytyväinen nykyiseen 20 % ilmapiiri uusiksi: vapaampaa, ei kaavamaista nuorekkaampaa, nykyaikaisempaa keskustelevampaa aktiivisempaa, innovatiivisempaa hauskempaa, iloisempaa rennompaa, reippaampaa sallivampaa, suvaitsevaisempaa leppoisampaa lämpimämpää musiikkipainotteista

Kati Niemelä: Rippikoulusta aikuisuuteen 12 % konkreettisia toimintaehdotuksia –musiikkitoimintaa, konsertteja, kuorotoimintaa –retkiä, leirejä, matkoja, vaelluksia –harrastustoimintaa, urheilutoimintaa, turnauksia, peli-iltoja –auttamismahdollisuuksia –suuria tilaisuuksia minne helppo osallistua –keskusteluiltoja, soluja, mahdollisuus puhua srk:n työntekijän kanssa –nuorille äideille toimintaa, perhetoimintaa –parempi tiedotus! Osa 20-vuotiaista mieltää itsensä nuoriksi, osa nuoriksi aikuisiksi 5 % vähemmän hengellistä, vähemmän uskoa tuputtavaa ja saarnaavaa 2 % raamatullisempaa ja perinteisempää 2 % lyhytkestoisempaa ja myöhemmin 2 % myös ystävät kävisivät 1 % itsellä enemmän aikaa

Kati Niemelä: Rippikoulusta aikuisuuteen Joitain johtopäätöksiä Rippikoulu on valtaosalle nuorista myönteinen kokemus myös jälkikäteen, noin 10 % nuorista kokee sen kielteisenä Joka kolmas kokee jälkikäteen rippikoulun olleen uskonnollisessa mielessä antoisa Asenteet luonnollisesti ”madaltuvat” viiden vuoden aikana verrattuna välittömästi rippikoulun jälkeen vallinneeseen tilaan, mutta yleinen asennoituminen kuitenkin edelleen myönteisempää kuin rippikoulun alussa Usko ja Jumala koetaan 20-vuotiaana usein tärkeäksi, kirkko ja seurakunta kuitenkin etäiseksi

Kati Niemelä: Rippikoulusta aikuisuuteen Rippikouluissa on eroja! –Rippikoulun laadulla on merkitystä vielä vuosien jälkeen Huonoimmiksi arvioituihin rippikouluihin osallistuneiden asenteet taipuvaisia muuttumaan entisestään kielteisemmiksi myös rippikoulun jälkeen Rippikoulun tulevaisuus näyttää tutkimuksen tulosten valossa kokonaisuudessaan hyvältä: –nuoret haluavat kastaa mahdolliset lapsensa ja toivovat heidän aikanaan käyvän rippikoulun

Kati Niemelä: Rippikoulusta aikuisuuteen Isoskoulutus kiinnostaa nuoria ja nuoret kokevat sen myönteisenä, mutta valikoiko se vain tietyn persoonallisen orientaation omaavia nuoria? Rippikoulun laadulla selkeä yhteys kiinnostukseen kirkon töitä kohtaan Kiinnostusta uskonnolliseen osallistumiseen olisi selvästi enemmän kuin nykyisin osallistutaan –mielikuva toiminnasta kaipaa muutosta, ei välttämättä toiminta –erityisesti musiikkitilaisuudet, toiminnallisuus ja vapaaehtoistyö kiinnostaa –tiedotuksen tärkeys

Kati Niemelä: Rippikoulusta aikuisuuteen Kiitos mielenkiinnosta!