TYÖELÄMÄN KULTTUURIENVÄLISEN VIESTINNÄN KYNNYSKYSYMYKSIÄ Monikulttuurisen työelämän haasteiksi ovat erityisesti osoittautuneet mm: etnosentrisyys eli omakulttuurikeskeisyys nonverbaalinen viestintä eli eleet, ilmeet, katsekontakti, fyysinen etäisyys kielellinen viestintä arvot: mm. valtaetäisyys, yksilöllisyys vs. yhteisöllisyys, ja aikakäsitys

Omakulttuurikeskeisyys Omakulttuurikeskeisyys on luonnollista. Kulttuurienvälisissä tilanteissa se kuitenkin voi johtaa väärinkäsityksiin. Viestinnän tehokkuus riippuu siitä, miten hyvin vuorovaikutustilanteen osapuolet havaitsevat toistensa tavoitteet ja miten he tulkitsevat toistensa viestejä. Monikulttuurisen työelämän yksi käytännön perussääntö onkin: "kulttuurienvälisessä viestinnässä ratkaisevaa ei ole se, mitä näytät, vaan miten se nähdään, eikä se mitä sanot, vaan miten se kuullaan". Kansainvälisessä markkinoinnissa, erityisesti mainonnassa, viestin vastaanottajan näkökulman huomioon ottaminen on olennaisen tärkeää.

Ei-kielellinen eli nonverbaalinen viestintä Toisista saamamme vaikutelmat perustuvat suurelta osalta nonverbaaliseen viestintään. Nonverbaalinen viestintä eli eleet, ilmeet, katsekontakti, koskettelu, fyysinen etäisyys luovat vaikutelmia läheisyydestä tai etäisyydestä, välittömyydestä tai varautuneisuudesta. Työelämässä, esimerkiksi tuote-, projekti- tai yritysesittelyissä, nonverbaalisen viestinnän on todettu vaikuttavan mm. siihen, miten asiantuntevana tai yritykseensä ja asiaansa sitoutuneena esittäjää pidetään.

Kielellinen viestintä (1) Kielellinen ja nonverbaalinen viestintä ovat osa koko vuorovaikutusprosessia ja käytännössä erottamattomia. Kielellinen viestintä eli se, mitä sanotaan, liittyy olennaisesti siihen, miten jotakin sanotaan. Yhdessä nämä muodostavat viestintätyylin. Nonverbaalisen viestinnän ja suhteellisen asiakeskeisen ja vähäsanaisen viestintätyylin perusteella suomalaisia saatetaan tietyissä tilanteissa pitää kylminä, jopa epäkohteliaina.

Kielellinen viestintä (2) Kohteliaisuus on eräs ihmisten välisen sosiaalisen kanssakäymisen keskeisimpiä piirteitä. Käsityksemme kohteliaisuudesta perustuu sekä nonverbaaliseen että kielelliseen viestintään. Sitä ilmaistaan eri kulttuureissa eri tavoin. Kohteliaisuus voidaan määrittää vain oman kulttuurin sisällä ja kulttuurien edustajat arvioivatkin toisen kulttuurin edustajia omien kohteliaisuustottumuksiensa mukaisesti. Viestintätyyleistä voivat työelämässä ongelmallisiksi muodostua etenkin suora tai epäsuora viestintä. Puheen ja hiljaisuuden määrä ovat myös viestintätyyliin vaikuttavia tekijöitä. Suomalaisessa viestintäkulttuurissa hiljaisuus on sallittua. Sen sijaan esimerkiksi amerikkalaisessa viestintäkulttuurissa hiljaisuus merkitsee usein ihmisten välisen yhteyden katkeamista, joka koetaan kiusallisena.

Valtaetäisyys Yhdeksi työelämän kulttuurienvälisen kanssakäymisen kompastuskiveksi on osoittautunut vallan erilainen jakautuminen. Tämä näkyy erityisen selvästi esimies-alaissuhteessa ja johtamistyylissä. Työelämän arvoja tutkittaessa käytetään käsitettä "valtaetäisyys" kuvaamaan, missä määrin jonkin kulttuurin yhteisön jäsenet hyväksyvät vallan epätasaisen jakautumisen organisaatioissaan. Suomalaiset ja muut pohjoismaalaiset, kuuluvat tämän alhaisen valtaetäisyyden ryhmään. Esimerkiksi Aasiassa ja Etelä-Amerikassa suuri valtaetäisyys on yhteisöille tunnusomaista.

Yksilöllisyys ja yhteisöllisyys Myös yksilöllisyys ja yhteisöllisyys voivat olla kulttuurierojen mittareita. Yhteiskunnan teollistuminen, kaupunkilaistuminen ja globalisoituminen näyttävät kaikkialla maailmassa lisäävän yksilöllisyyden korostumista. Pohjoismaat ovat tutkimusten mukaan varsin yksilöllisiä. Yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden oletetaan vaikuttavan myös viestintätyyleihin. Yksilöllisyys tuo mukanaan suoraa, yhteisöllisyys epäsuoraa viestintätyyliä.

Aikakäsitys (1) Aika on kulttuurisidonnainen ilmiö. Erilaiset aikakäsitykset voivat työelämän tilanteissa aiheuttaa väärinkäsityksiä ja erilaisia tulkintoja mm. "epäammattimaisuudesta" tai "joustamattomuudesta". Aikakäsitykset ilmenevat työelämän tilanteissa esimerkiksi täsmällisyydessä, aikataulujen pitävyydessä, suhtautumisessa tapaamisten peruuntumiseen ja uudelleen järjestämiseen, suunnitelmallisuudessa tai siinä, mitä pidetään olennaisena tai epäolennaisena. Kulttuurienvälisen viestinnän tutkimuksissa erotetaan erilaisia orientoitumisia aikaan: mennyt, nykyhetki, tulevaisuus.

Aikakäsitys (2) Puhutaan myös lineaarisesta ja syklisestä aikakäsityksestä. Lineaarinen aikakäsitys on tyypillistä teollistuneelle yhteiskunnalle. Edward T. Hall puhuu monokronisesta ja polykronisesta aikakäsityksestä. Monokronisuus on keskittymistä yhteen tehtävään ja yhteen henkilöön kerrallaan. Polykronisuus taas merkitsee useiden tehtävien hoitamista ja useiden henkilöiden kohtaamista samanaikaisesti. Monokronisuus on usein tehtäväkeskeistä, polykronisuus ihmissuhdekeskeistä. Monokronisuus on Hallin mukaan tyypillistä suomalaisille, samoin kuin muille pohjoismaalaisille, saksalaisille, briteille ja pohjoisamerikkalaisille.

Esityksen koonnut Päivi Pakola/EDUPOLI/ 2009, lähteenä osin soveltaen: Salo-Lee, L., Malmberg. R. & Halinoja, R. 1998. Me ja muut. Kulttuurienvälinen viestintä. Helsinki: YLE-Opetuspalvelut