Filosofia 1900-luvulla Analyyttinen traditio oli keskeisessä roolissa Anglosaksisessa maailmassa ja Skandinaviassa. Mannermainen filosofia oli hallitseva saksalaisella ja ranskalaisella kielialueella. Analyyttisen filosofian traditio (klassisessa muodossa) voidaan lyhyesti määritellä traditioksi, joka on pääosin keskittynyt kielen filosofiseen analyysiin ja uskonut matemaattisen logiikan tarjoavan vahvan apuvälineen tässä tehtävässä. Mannermaisen filosofian traditiolle ei voida antaa samanlaista lyhytttä määritelmää. Analyyttisen tradition taustahahmoja: Gottlob Frege (1848-1925), Bertrand Russell (1872-1970), Ludwig Wittgenstein (1889-1951). Keskeisiä saksalaisia filosofeja mannermaiselle traditiolle: Edmund Husserl (1859-1938), Martin Heidegger (1889-1976).

Ludwig Wittgenstein (1889-1951) Syntyi Wienissä. Isä omisti Itävalta-Unkarin rauta- ja terästeollisuutta. Opiskeli insinööriksi ensin Berliinissä (1906-08), sitten Manchesterissa (1908-11). Opiskeli filosofiaa Russellin johdolla Cambridgessa 1912-13. Otti osaa ensimmäiseen maailmansotaan Itävalta-Unkarin armeijassa.

Teoksia Logisch-philosophische Abhandlung, 1921. (suom. Tractatus logico-philosophicus eli Loogis-filosofinen tutkielma, Helsinki 1971, 5. painos 1997). Philosophische Untersuchungen, 1953. (suom. Filosofisia tutkimuksia. Helsinki 1981). Kirjallisesta jäämistöstä toimitettuja teoksia: Huomautuksia matematiikan perusteista, Sininen ja ruskea kirja, Filosofisia huomautuksia, Huomautuksia Väreistä, Huomautuksia psykologian filosofiasta I ja II, Viimeiset kirjoitukset psykologian filosofiasta, Varmuudesta, Zettel – filosofisia katkelmia sekä Yleisiä huomautuksia.

Tractatuksen taustaa Taustalla nähty Gottlob Fregen ja Bertrand Russellin kielellisen merkityksen teoriat (Frege: ”Sinn und Bedeutung”, 1892; Russell: ”On denoting” (1905). Wittgenstein omaksui Russellilta ajatuksen, että uutta formaalia logiikkaa voitaisiin soveltaa filosofisten ongelmien ratkaisuun. Russellin ”määrättyjen kuvausten teoria”: lauseiden kieliopillinen muoto peittää usein niiden syvemmän loogisen muodon. Tractatuksella on myös ”eettinen” päämäärä: Wittgenstein asettaa “kielen kritiikin” avulla rajat sille mitä voidaan “sanoa” tai “puhua”. (Allan Janik & Stephen Toulmin, Wittgenstein's Vienna, 1973). Wittgensteinin “kielen kritiikki”: kielen looginen rakenne vastaa maailman rakennetta & etiikan, arvojen ja elämän tarkoituksen kysymykset voi olla korkeintaan mystisen intuition kohteena.

Tractatus logico-philosophicus (1921) 1 Maailma on kaikki, mikä on niin kuin se on. 2 Mikä on niin kuin se on - tosiseikka - on yksityisten asiantilojen hallitsemista. 3 Tosiseikkojen loogiset kuvat ovat ajatuksia. 4 Ajatuksia ovat mielekkäät lauseet. 5 Lauseet ovat elementaarilauseiden totuusfunktioita (elementaarilause on oma totuusfunktionsa). 6 Totuusfunktioiden yleinen muoto on [p,ξ,N(ξ)]. Tämä on lauseen yleinen muoto. 7 Mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava.

Kielen ja maailman suhde Kieli voi kuvata todellisuutta, mutta se ei voi kuvata sitä miten se kuvaa todellisuutta. “Kieleni rajat ovat maailmani rajat”. Wittgensteinin “kielen kritiikki” vertautuu Kantin “järjen kritiikkiin”. Metakielen mahdottomuus.

Tosiseikka (Sachverhalt) 1. Maailma on kaikki, mikä on niin kuin se on. 1.1 Maailma on tosiseikkojen, ei olioiden kokonaisuus. 1.2 Maailma jakaantuu tosiseikoiksi. 2.01 Yksityinen asiantila on olioiden (asioiden, esineiden) yhteys.

Tosiseikkoja ovat esim: (1) “Maa on pyöreä”; (2) “Maa on suurempi kuin kuu”; ja (3) “Pohjoinen pallonpuolisko ja eteläinen pallonpuolisko ovat yhdessä kuuta suurempia”. Tosiseikkojen, olioiden ja predikaattien kategoriat. Tosiseikka kuuluu empiiriseen todellisuuteen ja on annettu ulkoapäin, mutta tosiseikkojen osat (oliot ja predikaatit) riippuvat tavastamme hahmottaa todellisuutta. Siten maailma on tosiseikkojen, ei olioiden kokonaisuus. Maailma itsessään on tosiseikka. Maailman voidaan nähdä jakaantuvan pienempiin tosiseikkoihin. Yksinkertaiset oliot ja predikaatit tulevat maailmaan vasta tosiseikkojen 'elementteinä'.

Asiantila (Sachverhalt) 2. Mikä on niin kuin se on - tosiseikka - on yksityisten asiantilojen hallitsemista. 4.21. Yksinkertaisin lause – elementaarilause – väittää jonkin yksityisen asiantilan vallitsevan”. Tosiseikka on asiantila, joka vallitsee. ”Yksityisiä asiantiloja” vastaavat kielessä "elementaarilauseet”, jotka eroavat tavallisista lauseista.

Olio 2.01 Yksityinen asiantila on olioiden (asioiden, esineiden) yhteys. Wittgensteinin”oliot” eivät ole samoja kuin arkimaailman oliot. Hän luonnehtii niitä asiantilan äärimmäisiksi ainesosiksi, mutta ei anna käytännön esimerkkejä.

Kuva 2.1 Luomme itsellemme tosiseikkojen kuvia. 2.11 ... Kuva esittää yksittäisten asiantilojen vallitsemista tai vallitsematta olemista. 2.12 Kuva on todellisuuden malli. 2.13 Olioita vastaavat kuvassa kuvan elementit. 2.15 Se, että kuvan elementit suhtautuvat toisiinsa eräällä erityisellä tavalla, esittää olioiden suhtautuvan siten toisiinsa. Tätä kuvaelementtien liittymistapaa sanottakoon kuvan rakenteeksi ja rakenteen mahdollisuutta kuvan kuvaamismuodoksi. 3. Tosiseikkojen loogiset kuvat ovat ajatuksia. 3.14 Lausemerkissä sen elementit - sanat - suhtautuvat toisiinsa eräällä erityisellä tavalla.

Ajattelu on kuvien muodostamista todellisuudesta Ajattelu on kuvien muodostamista todellisuudesta. Se mitä kutsutaan ajatukseksi voidaan aina ilmaista (mielekkäillä) lauseilla. Se, että sanomme elementaarilauseen olevan asiantilan kuva, merkitsee yksinkertaisesti sitä, että elementaarilauseella ja sen kuvaamalla asiantilalla on samanlainen rakenne. Elementaarilause koostuu elementeistä (nimistä), joita vastaavat asiantilan elementit (oliot). Sekä elementaarilauseen että asiantilan elementit ovat liittyneet toisiinsa samanlaisella tavalla.

Isomorfismi Antero – Anttila Erkki – Ek Heikki – Heikkilä Ismo – Inkilä Jaakko – Jaako Ominaisuus “älykkyys” – Ominaisuus “urheus” Relaatio “isä – poika” – relaatio – “lähin esimies”

Lause kuvana Wittgenstein omaksui Russellin idean, että lauseen kieliopillinen rakenne ei aina ilmaise oikein sen loogista rakennetta (tavalliset vs. elementaarilauseet). Jokainen (mielekäs) lause voidaan analysoida täydellisesti vain yhdellä tavalla. Analyysi osoittaa, että lause on joko elementaarilause tai elementaarilauseiden totuusfunktio. Jokin lause on toisten lauseiden totuusfunktio jos nämä lauseet yksiselitteisesti määrittävät sen totuusarvon.

4. 022 Lause osoittaa merkityssisältönsä 4.022 Lause osoittaa merkityssisältönsä. Lause osoittaa, miten asiat ovat, jos se on tosi. Ja lause sanoo, että asiat ovat juuri siten. 4.024 Kun ymmärtää lauseen, tietää, miten asiat ovat, jos lause on tosi. (Voimme siis ymmärtää lauseen tietämättä onko se tosi.) Lauseen ymmärtää, jos ymmärtää sen rakenneosat. Lause osoittaa jonkin asiantilan (merkitys) ja sanoo, että tämä asiantila todella vallitsee (totuus). Lause on tosi, jos sen kuvaama asiantila vallitsee todellisuudessa, epätosi jos sen kuvaama asiantila ei vallitse todellisuudessa.

4. 462 Tautologia ja kontradiktio eivät ole todellisuuden kuvia 4.462 Tautologia ja kontradiktio eivät ole todellisuuden kuvia. Ne eivät esitä mitään mahdollisia asiantiloja... Mikään lause ei voi olla apriorisesti tosi. Logiikka ja matematiikka ovat apriorisia, mutta niiden lauseet eivät oikeastaan ole "tosia", vaan ne ovat tautologioita. 4.1212 Minkä voi osoittaa, sitä ei voi sanoa. Koska merkitys edeltää totuutta, on asioita, joita ei voida sanoin ilmaista. Lause voi kuvata todellisuutta, mutta se ei voi kuvata sitä miten se kuvaa todellisuutta (kielen ja maailman suhde).

Totuusfunktiot Jokin lause on eräiden toisten lauseiden totuusfunktio, jos nämä lauseet yksikäsitteisesti määrittävät sen totuusarvon. Perustotuustaulut, yksi jokaiselle konnektiiville: P ¬P P Q PQ PQ PQ PQ T E T T T T T T E T T E E T E E E T E T T E E E E E T T

Tautologia on totuusfunktio, joka on aina tosi Tautologia on totuusfunktio, joka on aina tosi. Toisin sanoen, mitä tahansa totuusarvoja sen (atomi)lauseille annetaan se on kuitenkin tosi. Esim. P¬P P ¬P P¬P T E T E T T Vaikka loogiset totuudet ovat tautologisia, se ei merkitse, että ne olisivat itsestään selviä tai vailla tietoarvoa [esim. (¬PQ)PQ on tautologia].

Elämän tarkoitus 4.11 Tosien lauseiden kokonaisuus on koko luonnontiede (tai luonnontieteiden kokonaisuus). 6.42 Siksi myöskään etiikkaa ei voi ilmaista lausein. Lauseet eivät voi ilmaista mitään korkeampaa. 6.4312 ...Ajallisen ja paikallisen elämän arvoituksen ratkaisu on ajan ja paikan ulkopuolella. (Kysymys ei todellakaan ole luonnontieteen ongelmien ratkaisemisesta). 6.432 Millainen maailma on, on täysin yhdentekevää sille, mikä on korkeampaa. Jumala ei ilmesty maailmassa. 6.522 On todella jotakin, mitä ei voi ilmaista. Se ilmenee, se on mystistä. Vastaukset etiikan, arvojen ja elämän tarkoituksen kysymyksiin löytyvät maailman ulkopuolelta. Ne voivat korkeintaan olla mystisen intuition kohteena, joka voidaan välittää "epäsuoralla" tai poeettisella kommunikaatiolla.

Filosofia kielenkritiikkinä 4.111 Filosofia ei ole mikään luonnontieteistä. (Sanan "filosofia" täytyy merkitä jotakin, mikä on luonnontieteiden yläpuolella tai alapuolella, muttei ei niiden rinnalla.) 4.003 Useimmat lauseet ja kysymykset, jotka on kirjoitettu filosofian ongelmista, eivät ole epätosia, vaan mielettömiä. Siksi emme voi lainkaan vastata tällaisiin kysymyksiin, vaan ainoastaan todeta niiden mielettömyyden... 6.53 Filosofian oikea tehtävä olisi itse asiassa se, että emme sanoisi yhtään mitään - luonnontieteiden lauseiden lisäksi, jotka eivät lainkaan liity filosofiaan. Aina kun joku muu haluaisi sanoa jotakin metafyysistä, meidän olisi osoitettava hänelle. ettei hän ole antanut tietyille lauseittensa merkeille mitään merkitystä...

Filosofisia tutkimuksia (1953) Paljolti välienselvittelyä Tractatuksen kanssa. Hylkää Tractatuksen kielen kuvateorian. Wittgenstein ei enää usko, että kielen luonne voitaisiin tavoittaa pelkästään lauseiden ja todellisuuden suhteita tarkastelemalla. Keskeiseksi kielipelin käsite (saks. Sprachspiel, engl. language-game). Kieltä käytetään aina tietyissä sosiaalisissa tilanteissa, ikään kuin sosiaalisten pelien välineenä. Sanojen merkitys saadaan selville kun tarkastellaan niiden käyttöä eri tilanteissa, eri kielipelien sääntöjen yhteydessä.

Filosofian tehtävästä Kielipelit ovat osia jostain elämänmuodosta (Lebensform, form of life). Perheyhtäläisyyden käsite (Familienähnlichkeiten, family resemblances). (vrt. köysi ja sen säikeet). Filosofinen ongelma syntyy, kun sanat ja lauseet esiintyvät muualla kuin arkielämän tai tieteen kielipeleissä, joissa niiden käyttö on vakiintunutta ja kielioppien huolellisesti säätelemää. “Mikä on päämääräsi filosofiassa? - Osoittaa kärpäselle ulospääsy kärpäslasista”.