Filosofia 1900-luvulla Analyyttinen traditio oli keskeisessä roolisssa anglosaksisessa maailmassa ja Skandinaviassa (siten myös Suomessa). Keskittynyt.

Esitys aiheesta: "Filosofia 1900-luvulla Analyyttinen traditio oli keskeisessä roolisssa anglosaksisessa maailmassa ja Skandinaviassa (siten myös Suomessa). Keskittynyt."— Esityksen transkriptio:

1 Filosofia 1900-luvulla Analyyttinen traditio oli keskeisessä roolisssa anglosaksisessa maailmassa ja Skandinaviassa (siten myös Suomessa). Keskittynyt kielen filosofiseen analyysiin (usein matemaattisen logiikan avulla). Mannermainen filosofia, jota on kutsuttu myös fenomenologis-eksistentialistiseksi traditioksi, oli hallitseva saksalaisella ja ranskalaisella kielialueella. Mahdotonta antaa lyhyt määritelmä.

2 Edmund Husserl ( ) Syntyi Moraviassa, Itävalta-Unkarissa juutalaiseen perheeseen. Väitteli matematiikasta vuonna 1883. Opiskeli filosofiaa Wienin yliopistossa Brentanon johdolla. Väitteli filosofiasta Hallen yliopistossa (Philosophie der Arithmetik, 1891). Filosofian professori Göttingenin ja Freiburgin yliopistoissa.

3 Tärkeimmät teokset Logische Untersuchungen (1900-01).
"Philosophie als strenge Wissenschaft" (1910). Ideen zu einer reinen Phänomenologie und phänomenologischen Philosophie (1913). Formale und transzendentale Logik (1929). Die Krisis der europäischen Wissenschaften und die transzendentale Phänomenologie (1936).

4 Fenomenologia “Ankaraa tiedettä” (strenge Wissenschaft), jonka iskulauseena on ”asioihin itseensä” (zu den Sachen). Päämäärä löytää tieteelle apodiktinen (“välittömästi varma”) perusta. Välitön tieto tajunnan tai tietoisuuden sisällöstä muodostaa fenomenologia lähtökohdan (vrt. Descartes).

5 Franz Brentano ( ) Psychologie vom empirischen Standpunkt (1874). Tutkimuskohteena mentaalisten aktien loogiset ja rakenteelliset ominaisuudet. Tajunnan toiminnot suuntautuvat aina johonkin (ne ovat ”intentionaalisia”). Havainto on aina havainto jostakin, usko aina johonkin uskomista, muistaminen on aina jonkin muistamista, ja rakastaminen on aina jonkun rakastamista. Intentionaalisuuden käsitteen avulla voidaan erottaa toisistaan psyykkiset ja fyysiset ilmiöt.

6 Intentionaalisuuden ongelmat
Onko havainnon varsinainen objekti mielikuva vai maailmassa oleva olio? Mikä on hallusinaation tai aistiharhan kohde? Brentanon mukaan psyykkisen ilmiön intentionaalisuus on sitä, että sillä on objekti. Siten tietoisuuden ilmiöt ovat ilmiöitä, jotka “sisältävät objektin intentionaalisesti”. Brentano ei kyennyt ratkaisemaan intentionaalisuuden käsitteeseen sisältyviä ongelmia.

7 Alexius Meinong ( ) Lähtökohtana Brentanon käsitys ”ei aktia ilman objektia”. Gegenstandtheorien mukaan kaikki kuvitellut tai epätodelliset oliot ovat tietyssä mielessä olemassa (esim. ”Don Quijote”, ”pyöreä neliö”). Kaikilla olioilla on Sosein (niin-oleminen, näin-oleminen) eli niillä on ne ominaisuudet, jotka niillä on huolimatta siitä ovatko ne todella olemassa. Osalla olioista on lisäksi joko ideaalinen tai reaalinen Sein eli ne ovat todella olemassa. Sosein ei ole kolmas olemassaolon taso reaalisen ja ideaalisen olemisen rinnalla. Oliot, joilla on Sosein, mutta ei todellista olemassaoloa, ovat ikään kuin Aussersein, olemassaolon tai ei-olemassaolon tuolla puolen.

8 Husserlin ratkaisu ongelmiin
Korvasi Brentanon “akti-objekti” erottelun kolmiosaisella “akti-noema-objekti” erottelulla. Jokaisella tajunnan aktilla on noema. Noeman avulla tajunnan akti suuntautuu objektiinsa jos sillä on objekti. Kaikilla noemilla ei ole objektia (esim. kentauri). Huolimatta objektin puuttumisesta tällä tajunnan aktilla on silti intentionaalinen luonne. Fenomenologia on tiede noemoista. Sen tarkoitus on tutkia noemoja eli merkitysrakenteita, joiden avulla tietoisuuden intentionaaliset toiminnat ovat suuntautuneet kohteisiinsa.

9 Noeman käsite Noesis on on intentionaalisen aktin reaalinen sisältö ja noema sen ideaalinen sisältö. Havainnon noemaattinen rakenne (merkitysstruktuuri) yhdistää havainnon osat kokonaisuudeksi ja täydentää havainnon. Noema syntesoi ja johdattaa meidät kohti "kokonaista" objektia. Noemaa voidaan pitää sarjana ennakko-odotuksia.

10 Fenomenologinen reduktio
Itsetarkkailun muoto, jossa huomio siirretään niistä objekteista, joita henkiset toimintamme koskevat, itse toimintamme sisäiseen rakenteeseen. Luonnollisen asenteen vastakohta. Useita eri käsityksiä reduktiosta.

11 Eideettinen reduktio Perusajatus on ilmiön periaatteellisen rakenteen tai olemuksen (eli eidoksen) paljastaminen. (1) Puhdistetaan havaittu esine luonnollisen asenteen mukaisesta todellisuusoletuksesta ja paljastetaan siten havaittu sellaisenaan eli tajunnan aktin noema; (2) Sulkeistetaan (siirretään syrjään) sekundääriset tekijä, jolloin jäljelle jäävät välttämättömät ominaisuudet. Ajattelun menetelmä, jota leimaa teoreettinen asenne. Koko tutkimuksen ajan voimassa olevalle teoreettiselle asenteelle on ominaista tietty intressi. Intressi, joka "sanelee" mitkä seikat on otettava huomioon ja mitkä on asetettava sulkumerkkeihin. Samalla oliolla tai asialla voi olla useita eri eidoksia.

12 Transsendentaalinen reduktio
Päämäärä on eliminoida kaikki satunnainen fenomenologiasta (“kaikki mikä voisi olla toisin kuin on”). Transsendentaalisella reduktiolla eli "epookilla" on "negatiivinen" puoli (maailman olemassaolon sulkeistaminen) ja "positiivinen" puoli ("puhtaan" minän, transsendentaalisen egon paljastaminen). Transsendentaalinen ego on se mitä jää jäljelle kun luovumme sitoumuksista sekä fysikaalisiin objekteihini että psykologisiin elämyksiin. Lopputulos on kokoelma intentionaalisia akteja ja noemoja, luonteeltaan yliyksilöllinen. Transsendentaalinen ego on tieteen apodiktinen perusta, ehdoton perusta, jota on mahdoton epäillä.

13 Elämismaailma (Lebenswelt)
Myöhäisajattelun keskeinen käsite. Kritisoi modernin luonnontieteen tapaa idealisoida ja matematisoida elämismaailma. Luonnontieteessä luonto ymmärretään kokonaisuudeksi, josta on mahdollista löytää yhden tieteellisen metodin avulla sitä koskeva objektiivinen totuus. Tieteen antama ”matemaattinen” maailma ymmärretään elämismaailmaa ensisijaisempana todellisuuden tasona.

14 Elämismaailma on puhtaan kokemuksen alue, välittömässä kokemuksessa ilmenevä esiteoreettinen maailma, joka on tieteen antaman maailmankuvan taustalla ja määrittää viime kädessä sen merkityksen. Elämismaailma ei ole maailma kaikkeutena vaan muodostaa tietyn horisontin, maailman horisontin, joka levittäytyy ympärillämme ja aktivoi toimintaan. Ihminen suuntautuu yleensä välittömässä läheisyydessä oleviin yksittäisiin olioihin, joita hän pyrkii hallitsemaan ja hyödyntämään sen hetkisen intressiensä mukaisesti. Elämismaailman pohjalta rakentuneita muita “maailmoja” määräävät tietyt “intressit”.

15 Martin Heidegger ( ) Syntyi Messkirchissä, Luonais-Saksassa, katolisen kirkon suntion poikana. Keskeytti pappisseminaarin terveysongelmien vuoksi. Väitteli filosofiasta Freiburgin yliopistossa (Die Lehre vom Urteil im Psychologismus, 1913). Habilitaatiotutkimus Duns Scotuksen kategoria- ja merkitysopista (1916). Otti osaa länsirintaman taisteluihin vuonna 1918.

16 Toimi Husserlin assistenttina (1919-23).
Keväällä 1919 Heidegger aloitti filosofian luennot Freiburgin yliopistossa (“”Die Idee der Philosophie und das Weltanschauungsproblem”). Siirtyi Marburgin yliopistoon filosofian apulaisprofessoriksi Vuonna 1923. Husserlin seuraaja Freiburgissa vuonna 1928. Freiburgin yliopiston rehtoriksi ja natsipuolueen jäseneksi vuonna Erosi rehtorin virasta huhtikuussa 1934.

17 Filosofia Weimarin tasavallassa
Hallitsevana uusromanttinen, eksistentialistinen ”elämänfilosofia” (Lebensphilosophie). Muita 1920-luvun elämänfilosofeja olivat mm. Karl Jaspers ja Max Scheler. Kuuluisimpia esimerkkejä on myös Oswald Spengler ( ): Untergang des Abendlandes (I osa, 1918).

18 Husserl-kritiikki Heideggerin mielestä Husserlin ”luonnollinen” asenne, jossa luonnollinen asenne (subjektina) asettaa (olettaa olemassa olevaksi) maailman, on mielivaltainen rakennelma. Heideggerille ”luonnollinen” asenne on suhtautua ”suoraan”, ”naivisti” maailman olioihin. Husserlin transsendentaalisen egon tilalle Heideggerilla asettuu konkreettinen inhimillinen ihminen, jota luonnehtii maailmassa-oleminen. Kun Husserl tutki intentionaalisia akteja teoreettisesta näkökulmasta, Heidegger on kiinnostunut esiteoreettisista intentionaaleista akteista, jotka tapahtuvat arkipäiväisissä käytännöissä.

19 Sein und Zeit (1927) Heideggerin “sananerous” (Wortgenie).
Vain ensimmäinen osa kahdesta suunnitellusta julkaistiin, ja siitäkin vain kaksi ensimmäistä jaksoa (kolmesta). Fundamentaaliontologian lähtökohta on erottelu olemisen itsensä (Sein) ja olevaisen (Seiende), yksittäisten olioiden välillä. Samankaltainen ero vallitsee liikkeessä olevan (liikkujan) ja liikkumisen välillä. Liikkuminen on aina jonkin liikkujan liikkumista, liikkuminen määrää "liikkujaa liikkujana", mutta liikkuminen ei luonnollisesti ole jokin liikkuja. Olevaa sinänsä tutkii “ontinen” tarkastelun taso.

20 Maailmassa-oleminen Heideggerin lähtökohta on konkreettinen inhimillinen ihminen, jota luonnehtii maailmassa-oleminen (in-der-Welt-sein). Kaikkien olevaisten (Seiende) keskellä vain yksi olio on etuoikeutettu. Vain ihminen kokee olemassaolonsa ongelmallisena. Vain ihminen etsii ymmärtävää suhdetta olemiseen (Seinsverständnis). Olio, joka kysyy olemista (Sein), kysymällä ensin omaa olemistaan, on Dasein. Ihminen on ihminen, koska hän on täällä, koska hänen olemisensa on "paikallaolemista".

21 "Paikallaoleminen" on täällä-olemista, maailmassa-olemista,ja tämä maailma on konkreettinen jokapäiväinen maailma. Pyrkii ylittämään metafyysisen vastakkainasettelun subjektin ja objektin, sisäisen ja ulkoisen todellisuuden välillä. Ei ole subjektia, joka suhteessa maailmaan. Maailmassa-oleminen on heitettynä-olemista (Geworfenheit). Ihmiset on "heitetty" (geworfen) maailmaan.

22 “Huolehtiminen” Maailmassa-olemista luonnehtii huoli (Sorge), asioihin ja olioihin kohdistuva “huolehtiminen” ja muihin ihmisiin kohdistuva ”toisista huolehtiminen”. Maailman oliot ovat “välineitä” (kreik. pragmata, saks. Zeug). Käsilläolevuus (Zuhandenheit) on välineen olemistapa, jossa väline itsessään näyttäytyy (esim. vasara kädessä). Esilläolevuus (Vorhandenheit) välillä on "tuolla jossakin olevien olioiden olemistapa". Havaituksi tuleva objekti, tieteellisen tutkimuksen olioiden olemistapa.

23 “Das Man” Maailmassa-oleminen on kanssaolemista toisten kanssa.
Arkipäivän subjekti ei ole yksittäinen ihminen, vaan "das Man", jokainen, kaikki ja ei-kukaan. Eksistenssimme ei muodostu omilla ehdoillamme, vaan suhteessa toisiin ja heidän ehdoillaan. Vieraannumme itsestämme ja muutumme "keneksi tahansa". Epäautenttinen Dasein ei elä itsenään, vaan "kenen tahansa" tavalla. Epäautenttisen olemisen tilaa luonnehtii lattea pelko (Furcht). Kyseessä ei ole täälläolon jokapäiväisyyden moralisoiva kritiikki.

24 “Putoaminen” Epäautenttinen kieli, Gerede, luonnehtii epäautenttisen Daseinin ymmärrystä ja itseymmärrystä. Gerede on "turhan puhumista", "juoruamista", "lörpöttelyä", "kliseiden jauhamista", "juttelua" joka vain pistää sanan kiertämään. Siitä voidaan erottaa autenttinen kieli, Rede (puhuminen, sanominen). Heidegger antaa "kenen tahansa" tai "jokaisen” ehdoilla elämiselle ja olemiselle nimen Verfall ("putoaminen", "lankeaminen"). "Lankeaminen" luonnehtii välttämättä yksilön suhdetta toisiin ja maailmaan. Sitä tarvitaan, jotta Dasein huomaisi itsensä häviämisen ja yrittäisi palata autenttiseen olemiseen.

25 Ahdistus ja huoli Ahdistus (Angst) asettaa Daseinin kasvokkain vapauden kanssa: vapauden olla tai olla olematta, vapauden pysyä epäautenttisena tai etsiä omaa itseä. Uudistumisen väline on Sorge, "huoli jostakin", "huolehtiminen jostakin ja jonkin puolesta". Huoli antaa inhimilliselle olemassaololle merkityksen ja tarkoituksen. Huoli on Daseinin "perustava olemisen tapa".

26 Oleminen ja ajallisuus
Dasein saa otteen omasta kokonaisuudestaan ja tämän kokonaisuuden merkityksestä kohtaamalla oman "ei-enää-täällä-olemisensa" (sein Nicht-mehr-da-sein). Autenttinen oleminen on olemista kuolemaa kohti (Sein-zum-Tode). Oleminen kohti kuolemaa etsii ontologista otetta omasta rajallisuudestaan sen sijaan, että pakenisi sitä. "Kuolemaa-kohti-oleminen on olemukseltaan ahdistusta". Ahdistus, Angst, merkitsee ei-minkään, tyhjyyden läheisyyden omaksumista, oman kuolemisen mahdollisuuden hyväksymistä.

27 1930-luvun “käänne” Heideggerin myöhäisfilosofia on ei-ihmiskeskeistä, anti-humanistista. Olemiskysymys ihmisen olemassaolosta irrallaan. “Planetaarisen teknologian” kritiikki. Filosofian historian tutkimus eräänlaisena ”syntiinlankeemuksen” etenemisenä. Päämääränä paluu esisokraattiseen “ajatteluun”. Poeettinen suhtautuminen kieleen. “Kieli on olemisen koti”.

28 Ludwig Wittgenstein (1889-1951)
Syntyi Wienissä. Isä omisti Itävalta-Unkarin rauta- ja terästeollisuutta. Opiskeli insinööriksi ensin Berliinissä ( ), sitten Manchesterissa ( ). Opiskeli filosofiaa Russellin johdolla Cambridgessa Otti osaa ensimmäiseen maailmansotaan Itävalta-Unkarin armeijassa.

29 Allan Janik & Stephen Toulmin: Wittgenstein's Vienna (1973)
Tractatus ei käsittele ainoastaan filosofisen logiikan ongelmia ja kielen suhdetta maailmaan, vaan pyrkii tiettyjen eettisten ongelmien ratkaisu. Wittgensteiniin vaikutti syvästi Habsburgien ajan Wienin yleinen kulttuurinen ilmapiiri, jolle oli ominaista “kielen kritiikki”. Karl Kraus (Die Fackel): Kamppailu moraalista tekopyhyyttä ja esteettistä korruptiota vastaan. Yhdisti satiirisissa kirjoituksissaan sekä taiteen että yhteiskunnan kritiikin yhdeksi kokonaisuudeksi. Arnold Schönbergin musiikkiteoria (Harmonielehre), Hugo von Hofmannstahlin runous (Gesamtkunstwerk), ja Adolf Loosin arkkitehtuuri. Fritz Mauthner ( ): Filosofian ongelmat ovat kielen ongelmia ja filosofian on oltava kielen kritiikkiä (Sprachkritik).

30 Mauthnerin “kielen kritiikki”
Ernst Mach ( ). Kokemus saavuttaa vain 'aistimusten' tai 'elementtien' maailman (vrt. brit. empirismi). Tieteellinen tieto koskee ainoastaan 'elementtejä' ja niiden välisiä suhteita, eikä tämä tieto tuo mukanaan minkään muun olemassaoloa. Tieteelliset teoriat eivät ole selittäviä, vaan ne ovat taloudellisia välineitä järjestää ja tehdä yhteenveto kokemuksesta. Mauthnerin mukaan eri kielissä aistimukset liitetään eri tavoin kielen ilmaisuihin ja kahdella ihmisellä ei voi olla samanlaisia aistimuksia ja mielikuvia. Kielen avulla kommunikointi on epäluotettavaa sekä eri kielten välillä että saman kielen sisällä. Todellinen tieto on kykyjemme ulottumattomissa. “Elämän merkitys" ei ole rationaalisen kiistelyn aluetta, vaan on luonteeltaan "mystinen".

31 Wittgensteinin kielen kritiikki
Heinrich Hertz ja Ludwig Boltzmann: Fysiikan teoriat ovat 'kuvallisia esityksiä' (bildliche Darstellung) todellisuudesta matemaattisen mallin merkityksessä. Wittgensteinille matemaattinen logiikka tarjosi välineen toteuttaa “kielen kritiikki”. "4.0031: Kaikki filosofia on 'kielen kritiikkiä' (Vaikkakaan ei Mauthnerin esittämässä mielessä). Russellin ansiota on, että hän osoitti, miten lauseen näennäinen looginen muoto ei välttämättä ole sen todellinen muoto".

32 Tractatus logico-philosophicus (1921)
1 Maailma on kaikki, mikä on niin kuin se on. 2 Mikä on niin kuin se on - tosiseikka - on yksityisten asiantilojen hallitsemista. 3 Tosiseikkojen loogiset kuvat ovat ajatuksia. 4 Ajatuksia ovat mielekkäät lauseet. 5 Lauseet ovat elementaarilauseiden totuusfunktioita (elementaarilause on oma totuusfunktionsa). 6 Totuusfunktioiden yleinen muoto on [p,ξ,N(ξ)]. Tämä on lauseen yleinen muoto. 7 Mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava.

33 Tosiseikka (Sachverhalt)
1. Maailma on kaikki, mikä on niin kuin se on. 1.1 Maailma on tosiseikkojen, ei olioiden kokonaisuus. 1.2 Maailma jakaantuu tosiseikoiksi. 2.01 Yksityinen asiantila on olioiden (asioiden, esineiden) yhteys.

34 Tosiseikkoja ovat esim: (1) “Maa on pyöreä”; (2) “Maa on suurempi kuin kuu”; ja (3) “Pohjoinen pallonpuolisko ja eteläinen pallonpuolisko ovat yhdessä kuuta suurempia”. Tosiseikkojen, olioiden ja predikaattien kategoriat. Tosiseikka kuuluu empiiriseen todellisuuteen ja on annettu ulkoapäin, mutta tosiseikkojen osat (oliot ja predikaatit) riippuvat tavastamme hahmottaa todellisuutta. Siten maailma on tosiseikkojen, ei olioiden kokonaisuus. Maailma itsessään on tosiseikka. Maailman voidaan nähdä jakaantuvan pienempiin tosiseikkoihin. Yksinkertaiset oliot ja predikaatit tulevat maailmaan vasta tosiseikkojen 'elementteinä'.

35 Asiantila (Sachverhalt)
2. Mikä on niin kuin se on - tosiseikka - on yksityisten asiantilojen hallitsemista. 4.21. Yksinkertaisin lause – elementaarilause – väittää jonkin yksityisen asiantilan vallitsevan”. Tosiseikka on asiantila, joka vallitsee. ”Yksityisiä asiantiloja” vastaavat kielessä "elementaarilauseet”, jotka eroavat tavallisista lauseista.

36 Olio 2.01 Yksityinen asiantila on olioiden (asioiden, esineiden) yhteys. Wittgensteinin”oliot” samoja kuin arkimaailman oliot. Hän luonnehtii niitä asiantilan äärimmäisiksi ainesosiksi, mutta ei anna käytännön esimerkkejä.

37 Kuva 2.1 Luomme itsellemme tosiseikkojen kuvia.
Kuva esittää yksittäisten asiantilojen vallitsemista tai vallitsematta olemista. 2.12 Kuva on todellisuuden malli. 2.13 Olioita vastaavat kuvassa kuvan elementit. 2.15 Se, että kuvan elementit suhtautuvat toisiinsa eräällä erityisellä tavalla, esittää olioiden suhtautuvan siten toisiinsa. Tätä kuvaelementtien liittymistapaa sanottakoon kuvan rakenteeksi ja rakenteen mahdollisuutta kuvan kuvaamismuodoksi. 3. Tosiseikkojen loogiset kuvat ovat ajatuksia. 3.14 Lausemerkissä sen elementit - sanat - suhtautuvat toisiinsa eräällä erityisellä tavalla.

38 Ajattelu on kuvien muodostamista todellisuudesta
Ajattelu on kuvien muodostamista todellisuudesta. Se mitä kutsutaan ajatukseksi voidaan aina ilmaista (mielekkäillä) lauseilla. Se, että sanomme elementaarilauseen olevan asiantilan kuva, merkitsee yksinkertaisesti sitä, että elementaarilauseella ja sen kuvaamalla asiantilalla on samanlainen rakenne. Elementaarilause koostuu elementeistä (nimistä), joita vastaavat asiantilan elementit (oliot). Sekä elementaarilauseen että asiantilan elementit ovat liittyneet toisiinsa samanlaisella tavalla.

39 Lause kuvana 4.022 Lause osoittaa merkityssisältönsä. Lause osoittaa, miten asiat ovat, jos se on tosi. Ja lause sanoo, että asiat ovat juuri siten. 4.024 Kun ymmärtää lauseen, tietää, miten asiat ovat, jos lause on tosi. (Voimme siis ymmärtää lauseen tietämättä onko se tosi.) Lauseen ymmärtää, jos ymmärtää sen rakenneosat. 4.462 Tautologia ja kontradiktio eivät ole todellisuuden kuvia. Ne eivät esitä mitään mahdollisia asiantiloja... Minkä voi osoittaa, sitä ei voi sanoa.

40 Wittgenstein omaksui Russellin idean, että lauseen kieliopillinen rakenne ei aina ilmaise oikein sen loogista rakennetta (tavalliset vs. elementaarilauseet). Lause osoittaa jonkin asiantilan (merkitys) ja sanoo, että tämä asiantila todella vallitsee (totuus). Lause on tosi, jos sen kuvaama asiantila vallitsee todellisuudessa, epätosi jos sen kuvaama asiantila ei vallitse todellisuudessa. Mikään lause ei voi olla apriorisesti tosi. Logiikka ja matematiikka ovat apriorisia, mutta niiden lauseet eivät oikeastaan ole "tosia", vaan ne ovat tautologioita. Koska merkitys edeltää totuutta, on asioita, joita ei voida sanoin ilmaista. Lause voi kuvata todellisuutta, mutta se ei voi kuvata sitä miten se kuvaa todellisuutta (kielen ja maailman suhde).

41 Totuusfunktiot Jokin lause on eräiden toisten lauseiden totuusfunktio, jos nämä lauseet yksikäsitteisesti määrittävät sen totuusarvon. Perustotuustaulut, yksi jokaiselle konnektiiville: P ¬P P Q PQ PQ PQ PQ T E T T T T T T E T T E E T E E E T E T T E E E E E T T

42 Tautologia on totuusfunktio, joka on aina tosi
Tautologia on totuusfunktio, joka on aina tosi. Toisin sanoen, mitä tahansa totuusarvoja sen (atomi)lauseille annetaan se on kuitenkin tosi. Esim. P¬P P ¬P P¬P T E T E T T Vaikka loogiset totuudet ovat tautologisia, se ei merkitse, että ne olisivat itsestään selviä tai vailla tietoarvoa [esim. (¬PQ)­PQ on tautologia].

43 Elämän tarkoitus 4.11 Tosien lauseiden kokonaisuus on koko luonnontiede (tai luonnontieteiden kokonaisuus). 6.42 Siksi myöskään etiikkaa ei voi ilmaista lausein. Lauseet eivät voi ilmaista mitään korkeampaa. Ajallisen ja paikallisen elämän arvoituksen ratkaisu on ajan ja paikan ulkopuolella. (Kysymys ei todellakaan ole luonnontieteen ongelmien ratkaisemisesta). 6.432 Millainen maailma on, on täysin yhdentekevää sille, mikä on korkeampaa. Jumala ei ilmesty maailmassa. 6.522 On todella jotakin, mitä ei voi ilmaista. Se ilmenee, se on mystistä. Vastaukset etiikan, arvojen ja elämän tarkoituksen kysymyksiin löytyvät maailman ulkopuolelta. Ne voivat korkeintaan olla mystisen intuition kohteena, joka voidaan välittää "epäsuoralla" tai poeettisella kommunikaatiolla.

44 Filosofia kielenkritiikkinä
4.111 Filosofia ei ole mikään luonnontieteistä. (Sanan "filosofia" täytyy merkitä jotakin, mikä on luonnontieteiden yläpuolella tai alapuolella, muttei ei niiden rinnalla.) 4.003 Useimmat lauseet ja kysymykset, jotka on kirjoitettu filosofian ongelmista, eivät ole epätosia, vaan mielettömiä. Siksi emme voi lainkaan vastata tällaisiin kysymyksiin, vaan ainoastaan todeta niiden mielettömyyden... 6.53 Filosofian oikea tehtävä olisi itse asiassa se, että emme sanoisi yhtään mitään - luonnontieteiden lauseiden lisäksi, jotka eivät lainkaan liity filosofiaan. Aina kun joku muu haluaisi sanoa jotakin metafyysistä, meidän olisi osoitettava hänelle. ettei hän ole antanut tietyille lauseittensa merkeille mitään merkitystä...

45 Filosofisia tutkimuksia (1953)
Wittgenstein ei enää usko, että kielen luonne voitaisiin tavoittaa pelkästään lauseiden ja todellisuuden suhteita tarkastelemalla. Keskeiseksi kielipelin käsite (saks. Sprachspiel, engl. language-game). Sanojen merkitys saadaan selville kun tarkastellaan niiden käyttöä eri tilanteissa, eri kielipelien sääntöjen yhteydessä. Kielipelit ovat osia jostain elämänmuodosta (Lebensform, form of life).

46 Perheyhtäläisyyden käsite (Familienähnlichkeiten, family resemblances)
Perheyhtäläisyyden käsite (Familienähnlichkeiten, family resemblances). (vrt. köysi ja sen säikeet). Filosofinen ongelma syntyy, kun sanat ja lauseet esiintyvät muualla kuin arkielämän tai tieteen kielipeleissä, joissa niiden käyttö on vakiintunutta ja kielioppien huolellisesti säätelemää.