Pohjoismaisen typologian peruskäsitteitä Tyyppianalogia (type analogy) perustuu löytöjen (esineiden) esineiden fysikaalisiin ominaisuuksiin Löytöanalogia (find analogy) perustuu löytöjen spatiaaliseen sijoittumiseen Ryhmittävä tyyppianalogia kolme alalajia (ks. myöh.) Asteittainen tyyppianalogia perustuu tyyppien vaihettumiseen (vrt. seriaatio)

Ryhmittävät tyyppianalogiat Tyypittämisanalogia (type-forming analogy) esineiden luokittelu ryhmiin niiden samankaltaisuuden ja poikkeavuuden mukaan luokittelu perustuu ainoastaan löytöihin kronologinen yhteenkuuluvuus (affiniteetti) löytöolosuhteita ym. ylimääräistä informaatiota ei oteta lukuun Horisonttianalogia (horizoning analogy) systemaattisempi kuin edellinen luokittelu sisältää kvantitatiivisen luokituksen sisältää myös ajallisen horisontin

Jatkoa… Vastakkainasetteluanalogia (contrasting type analogy) tyyppien ja tyyppihorisonttien (morfologinen tai stratigraafinen) erottaminen päätellään mitkä tyypit eivät ole samanlaisia ja/tai kronologialtaan samanaikaisia pyritään löytämään tyypit, jotka ovat mahdollisimman kaukana toisistaan (morfologisesti, stratigraafisesti ja kronologisesti)

Keskeisiä käsitteitä Suljettu löytö (closed find) esineet, jotka tulevat samasta löytöyhteydestä suhteellisen kronologian lähtökohta Löytökertymä (accumulated finds) löydöt eivät samanaikaisia viittaa suhteelliseen kronologiseen yhteenkuuluvuuteen; löytöyhdistelmä väljässä merkityksessä Asamanikäinen@ löytöyhdistelmä sisältää toisistaan poikkeavia ja eriaikaisia tyyppejä esim. esihistoriallinen asuinpaikka Ristiinajoitus (cross-dating) typologisten linkkien käyttö synkronisten löytöjen, löytöpaikkojen ja löytöhorisonttien käyttö suhteelliseen ajoitukseen

Menetelmiä löytöanalogian kronologian löytämiseksi Tyyppihorisonttimetodi (Horizoning, combination method) tyyppianalogia löytöjen kronologinen yhteenkuuluvuus tyyppien ja esineiden aikahorisontin rekonstruointi Vastakkainasettelumetodi (Contrasting, combination method) pyritään erottamaan tyyppihorisontit toisistaan lähtökohtana erot tyyppihorisonttien suhteellisessa kronologiassa Vaiheittaisen muutoksen metodi (Grading combination method) kronologinen jatkuvuus lähtökohtana tyyppi muuttuu toiseksi tyypiksi ilman selvää rajaa tyypit järjestetään suhteellisen kronologian mukaisesti ei tarkkoja rajoja tyyppien välillä perustuu typologisten linkkien käyttöön (cross-dating)

Stratigrafia Kehittyi pian keskeiseksi suhteelliseksi ajoitusmenetelmäksi premissit: 1) superpositioperiaate 2) kerros(tuma) kronologinen yksikkö 3) kerrostumisen kestolla ei merkitystä stratigrafian kolme ajoituskomponenttia: - tutkitaan löytökombinaatioita a) absoluuttinen kerrosten eriaikaisuus b) informaatio kronologian ”suunnasta” c) absoluuttinen tai relatiivinen kronologinen yhteenkuuluvuus

Typologian uranuurtajia 1 Christian Thomsen (1788-1865) kolmiperiodijärjestelmä 1820-luvulla perustui suureen museossa säilytettyyn aineistoon järjestelmän toimivuus selvitettiin löytökombinaatioiden avulla Thomsenilla käytössä myös vaihettumismetodi Jens Worsaae (1821-1886) erotti vanhemman ja nuoremman kivikauden erottelu perustui löytökombinaatioihin (siihen mitä esineitä on ja mitä ei ole löydetty yhdessä) hyödynsi myös vastakkainasettelumetodia kivikauden jaon edistäminen Nils Bruzelius (1826-1896) pronssikauden jako kahteen periodiin (hautaistavan muuttuminen polttohautauksista ruumishautoihin) stratigrafian ja vaiheittaisen muutoksen metodin soveltaminen

Typologian uranuurtajia 2 Hans Hildebrand (1842-1913) rautakauden tutkija, numismaatikko typologia -termi (1870-luvulla) suljettu löytö kuvaileva typologia typologinen sarja typologinen metodi jopa ennen Monteliusta Emil Vedel (1824-1909) varhaisen rautakauden tutkija erotti esiroomalaisen rautakauden Oscar Montelius (1843-1921) lähti liikkeelle tyyppianalogiasta, mutta tarkisti typologian paikkansapitävyyden suljettujen löytöjen avulla ajatteli, että tyypit kehittyvät toisistaan tyypeillä kehityskaari

Monteliuksen periaatteita ADie wichtigsten Serien der Waffen, Geräte, Schmucksachen und Gefässe nebst ihren Ornamenten habe ich jede für sich geprüft, um den gang der Entwicklung - so zu sagen die Genealogie - kennen zu lernen und zu erfahren, in welcher Ordnung die Typen, nach ihren eigenen Kriterien beurtheilt, auf einander gefolgt sind@ (Montelius 1903:16). kiinnitti myöhemmässä ajattelussaan huomiota myös löytökontekstiin (suljetut löydöt) ABei jeder typologischen Untersuchung ist es übrigens immer nöthig die Fundverhältnisse mit der grössten Sorgfalt zu studieren.@ (Montelius 1903:17). typologinen metodi (Die typologische Methode. Die älteren Kulturperioden im Orient und Europa), 1903. (suhteellinen) kronologia tärkeä osa typologiaa  ADer auf diese Weise festgestellte Parallelismus der verschiedenen Serien ist für die vorliegende Frage von der allergrössten Wichtigkeit.@(Montelius 1903:19)

Typologian uranuurtajia 3 Sophus Müller (1846-1934) tutkimus keskittyi varhaisen rautakauteen roomalaisen rautakauden jako kahteen periodiin solkityyppien perusteella hautaukset lähtökohtana typologian kriitikko arvosteli Monteliuksen tapaa erottaa tyyppejä ilman löytökontekstiin liittyviä tietoja Montelius lisäsi vasta jälkeenpäin löytökontekstien tarkastelun tutkimukseensa esineistön analyysi ja löytökontekstin tutkimus liittyvät oleellisesti yhteen

Typologia ja Darwinismi selviä yhtymäkohtia Darwinin teoriaan esikuvana paleontologian tapa erottaa lajit ja selvittää niiden kronologia tyypit kehittyivät niitä edeltävistä tyypeistä (genealogia) tyyppejä verrattiin lajeihin skandinaaviset arkeologit omaksuivat Darwinismin ajatukset hyvin väljästi ei paralleelia elämän yleisen kehityksen kanssa ei ajatusta luonnonvalinnasta typologian teoria ei perustunut Darwinismille

Monteliuksen typologiaa - esimerkkejä leveäteräiset pronssikirveet: kantamuodot Italiassa tyyppien kehitys paksuista ja pienistä suuriin ja leveisiin funktio muuttuu Montelius esittää eräänlaisen seriaation leveäteräisten pronssikirveiden vastineet Skandinaviassa: Skandinaviassa kaksi päätyyppiä: 1) koristelemattomat 2) koristellut (spiraali tärkeä typologinen muuttuja)

Tyylillinen muuntuminen esimerkkeinä Lootus ja Palmetti koristelu kuvaa kasveja Montelius ei täsmällisesti esitä menetelmäänsä typologia pikemminkin kuvailevaa ongelmana tyyppien epätäsmällinen määrittely (viitataan usein vain kuviin) implisiittinen ajatus diffuusiosta koristelun alkuperä kuitenkin usein löydettävissä Roomasta, Kreikasta tai Lähi-idästä