Tieteelliset menetelmät arkeologisen typologian tutkimuksessa numeerisen taksonomian hyväksikäyttö -pyritään kokoamaan suurin mahdollinen määrä tietoa.

Esitys aiheesta: "Tieteelliset menetelmät arkeologisen typologian tutkimuksessa numeerisen taksonomian hyväksikäyttö -pyritään kokoamaan suurin mahdollinen määrä tietoa."— Esityksen transkriptio:

1

2 Tieteelliset menetelmät arkeologisen typologian tutkimuksessa numeerisen taksonomian hyväksikäyttö -pyritään kokoamaan suurin mahdollinen määrä tietoa (sekä niin paljon muuttujia kuin mahdollista) -jokaisen muuttujan painoarvo on sama (lähtökohta) -tyyppien similariteetti määritellään monien muuttujien korrelaatioiden perusteella -tyyppejä voidaan määritellä, koska muuttujien korrelaatiot eroavat toisistaan -taksonomia on empiirinen tiede -affiniteetti määritellään fylogeneettisistä suhteista riippumatta

3 Uuden arkeologian näkökulma David Clarke uuden arkeologian näkökulma analyyttinen lähestymistapa päämääränä numeerisin menetelmin verifioitava typologia tutkittavat esineet ovat samanaikaisia tyypit määritellään feneettisten piirteiden (attribuuttien) prosentuaalisena korrelaationa: –1) 30 % affiniteetti >tyyppiryhmä (Type Group) –2) 30-60 % affiniteetti > tyyppi (Type) –3) 60-90 % affiniteetti > alatyyppi (Subtype)

4 David Clarke… esineitä (ja esinetyyppejä) luonnehtivat ominaisuudet: jatkuvat muuttujat noudattavat normaalijakaumaa (vinous, huipukkuus ym.) jakauman muodon perusteella voidaan joskus löydettävissä tyyppejä tai alatyyppejä jakauman vinous johtua myös muista syistä: jakauman näennäinen vinous mittausvirhe mittakaavaongelma muut tekijät

5 Arkeologisten kokonaisuuksien hierarkkinen malli (Clarkin mukaan): yksityiskohtaisesta yleisempään attribuutti artefakti tyyppi artefaktikertymä (assemblage) kulttuuri kulttuuriryhmä teknokompleksi

6 Tyyppien jako sukulaissuhteen mukaan kehittyvät tyypit (transform types) riippumattomat tyypit (independent types) tyyppien muutos ajan kuluessa a) attribuuttien kvantitatiiviset muutokset systeemin sisällä b) artefaktityyppi-populaation sisäiset muutokset c) attribuuttien kvalitatiiviset muutokset voivat johtaa kumulatiivisina uuden systeemin syntymiseen

7 attribuuteista attribuutti edustaa pienintä analyyttisesti erotettavissa olevaa yksikköä epäoleelliset (inessential) attribuutit; vakiot tai kysymyksen kannalta epärelevantit oleelliset (essential) attribuutit avainattribuutit (key attributes) vaihtoehdot: –+ (on) – - (ei) –NC (no comparison) puuttuva havainto

8 Muuttujien ja attribuuttien valinta attribuuttien on oltava täsmällisesti määriteltyjä toisen tutkijan on tarpeen vaatiessa voitava verifioida tutkimukseen mukaan otetut attribuutit attribuuttien pyrittävä kuvaamaan esinettä monipuolisesti kaikkia esineen piirteitä ei voida kuvata attribuutit valitaan tutkimuksen kysymyksenasettelun perusteella attribuutit eivät saa olla toisistaan riippuvia (periaatteessa) kaikki attribuutit ovat painoltaan samanarvoisia (periaatteessa) attribuutit on voitava ilmaista numeerisesti (mikäli tukija tavoittelee taksonomista luokittelua) attribuutit ovat joko nominaali-, ordinaali-, intervalli- tai suhdeasteikollisia

9 seriaatio Kontekstuaalinen seriaatio -aineiston järjestäminen typologisen samankaltaisuuden perusteella -eri kohteista löydetty samankaltainen esineistö muodostaa kontekstin, joka kuvaa yhtä kronologista vaihetta Frekvenssiseriaatio - tutkitaan esineryhmän suhteellisen määrän vaihtelua - oletetaan, että esineryhmällä (tyylillä) A elämänkaari @ - tietyllä periodilla sama esineryhmä esiintyy yhtä yleisesti eri kohteissa

10 Esinetyypin valmistuksen elämänkaari 0) Preformatiivinen –ammattitaito kehittyy, variaatio suurta (tyyppi muodostumassa) 1) Formatiivinen –ammattitaito kehittyy, variaatio vähenee (tyyppi vakiintuu) 2) Koherentti –ammattitaito kehittyy, variaatio (paikallinen) lisääntyy 3) Postkoherentti –ammattitaito taantuu, variaatio vähenee 0) Preformatiivinen –ks. edellä

11 tyylin käsite arkeologit ovat peristeisesti olleet kiinnostuneempia typologiasta –ajoitukset –työkaluaspekti osoittautunut vaikeasti määriteltäväksi arkeologiassa debatti tyylistä (1970-80 -luku) kytkeytynyt läheisesti antropologiseen havainnointiin ja teorianmuodostukseen amerikkalainen näkökulma typologiaan tyyli on olemassa esineiden tekijöille ei niinkään arkeologeille sukua taiteentutkimuksen tyylimäärityksille

12 tyyli klassillisessa arkeologiassa klassillisessa arkeologiassa tärkeä (ja tarkka) ajoitusmenetelmä –jopa muutamien vuosikymmenien tarkkuus kirjoitetut historialliset lähteet apuna toimii samaan tapaan kuin taidehistoriassa kulttuurien väliset suhteet (linkit) ja vaikutteiden virrat kulttuurin ja sosiaalisten suhteiden ilmeneminen –julkiset rakennukset, monumentit (yhteisön kollektiivinen status) –kalmistot, patsaat (yksityishenkilöiden status) –taiteilijat (kuvanveistäjät maalarit) tyylinmuutokset ja niiden tulkinta taide voi ilmaista sllaista mitä ei voida sanoin kuvata

13 design tapa hyödyntää funktionaalisia tietoja ja taidetta –kombinaationa syntyy esineitä, jotka saattavat edustaa samoja tyylejä kuin menneisyyden esineiden tekijöillä –esineiden (re)konstruointi –uusia mahdollisuuksia menneisyyden kuvittamiseen multimedian ja hypermedian keinoissa –mahdollistaa artefaktien ja ihmisen vuorovaikutuksen (semantiikan ja merkkijärjestelmien) selvittämisen hypoteesien esittäminen ja testaaminen –havainnollistaminen