1. Tim 1: 1-2 Arvoisa Sisärengaslainen, Aloitamme nyt enimmäisen Timoteus-kirjeen läpikäymisen. Kirje on kirjoitettu nuorelle seurakunnan johtajalle rohkaisuksi ja ohjeeksi vaikeaan tehtävään. Kysymyksiä, esirukousaiheita yms voit lähettää osoitteeseen Paavali, Kristuksen Jeesuksen apostoli, jonka Jumala, meidän pelastajamme, ja Kristus Jeesus, meidän toivomme, ovat määränneet tähän virkaan, tervehtii Timoteusta, omaa hengellistä poikaansa. Isän Jumalan ja Herramme Kristuksen Jeesuksen armo, laupeus ja rauha sinulle! (1. Tim. 1:1-2) Tapansa mukaan Paavali esittelee itsensä Kristuksen Jeesuksen apostoliksi, joka on saanut virkansa Jumalalta (lue esim. Gal. 1:1). Timoteus, jolle kirje on osoitettu, on Efeson seurakunnan nuori johtaja. Aikaisemmin Timoteus oli ollut Paavalin mukana tämän lähetysmatkoilla (lue esim. Apt. 16:1-3), ja monien Paavalin kirjeiden alkutervehdyksissä Timoteus mainitaan yhtenä kirjeen lähettäjänä.

1. Tim 1:3-7 Makedoniaan lähtiessäni kehotin sinua jäämään Efesokseen, jotta kieltäisit siellä eräitä levittämästä vieraita oppeja ja harrastamasta taruja ja noita loputtomia sukuluetteloita. Ne johtavat vain turhiin tutkisteluihin eivätkä palvele Jumalan suunnitelmaa, joka avautuu vain uskolle. (1. Tim. 1:3-4) Seurakunnan keskellä on aina vaikuttanut niitä, jotka eksyttävät kristittyjä väärillä opeilla. Erityisesti seurakunnan johtajien vastuulla on väärien opetusten torjuminen ja oikean opin opettaminen. Tässä mainittu vieras oppi oli ehkä gnostilaisvaikutteista opetusta, jossa etsittiin salattua tietoa Vanhan testamentin sukuluetteloista. Kehotuksemme päämääränä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä, hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta. Eräät ovat eksyneet tästä pois ja ruvenneet jaarittelemaan joutavia. He haluavat esiintyä lainopettajina, vaikka eivät itsekään ymmärrä, mitä puhuvat ja mitä niin varmasti väittävät. (1. Tim. 1:5-7) Efeson harhaopettajat ovat myös langenneet lakihenkisyyteen. Lakihenkisyyttä on sellainen opetus, jossa Jumalan lain noudattamisesta tehdään pelastustie tai ainakin jonkinlainen pelastumisen ehto. Lakihenkisyydestä seuraa ahdistavaa uskonnollisuutta, kun taas oikea kristillinen kehottaminen johtaa rakkauteen.

1. Tim. 1:8-14 Me tiedämme, että laki on hyvä, jos sitä käytetään lain tarkoituksen mukaisesti. Eihän lakia ole säädetty kunnon ihmisten takia, vaan lain ja järjestyksen rikkojien, jumalattomien ja syntisten, rienaajien ja pyhänhäpäisijöiden, isän- ja äidinmurhaajien, tappajien, siveettömien, miesten kanssa makaavien miesten, ihmisten sieppaajien, valehtelijoiden, valapattojen ja ylipäänsä kaikkien sellaisten takia, jotka toimivat vastoin tervettä oppia. Näin sanoo iäti ylistettävän Jumalan kirkkautta julistava evankeliumi, joka on minulle uskottu. (1. Tim. 1:8-11) Vaikka laki ei olekaan pelastustie, ei sitä silti saa hylätä. Lailla on oma tärkeä merkityksensä. Ensinnäkin, laki rajoittaa ihmisten pahuutta asettaessaan rajat sille, mitä saa tehdä ja mitä ei. Toiseksi, laki osoittaa meille meidän syntisyytemme, jotta tajuaisimme tarvitsevamme Kristusta ja anteeksiantamusta. Kolmanneksi, kristillisenä kehotuspuheena laki ohjaa rakkauteen ja Jumalan tahdon noudattamiseen. Minä kiitän Herraamme Kristusta Jeesusta, joka on antanut minulle voimaa. Kiitän häntä siitä, että hän katsoi minut luotettavaksi ja otti minut palvelukseensa, vaikka olin ollut herjaaja, vainooja ja väkivallantekijä. Hän armahti minut, koska epäuskoni tähden en tiennyt, mitä tein. Meidän Herramme armo on ollut yltäkylläinen, samoin se usko ja rakkaus, jonka Kristus Jeesus saa aikaan. (1. Tim. 1:12-14) Paavali oli saanut kokea Jumalan armon suuruuden, kun hänet, joka oli vainonnut kristittyjä ja siten itse Kristusta, oli armahdettu ja vieläpä kutsuttu apostoliksi. Pavali toteaa, että hän sai armon, koska ei epäuskonsa tähden tajunnut, mitä teki vainotessaan Jeesuksen omia. Tietoinen ja harkittu Jumalan tahdon rikkominen ja siten hyvän omantunnon hylkääminen taas on erityisen vaarallista, koska se johtaa sydämen paatumiseen.

1. Tim. 1:15-17 Tämä sana on varma ja vastaanottamisen arvoinen: Kristus Jeesus on tullut maailmaan pelastamaan syntisiä, joista minä olen suurin. Mutta minut armahdettiin, jotta Kristus Jeesus juuri minussa osoittaisi, kuinka suuri hänen kärsivällisyytensä on. Näin olisin myös vastedes esimerkkinä niille, jotka uskovat häneen ja saavat ikuisen elämän. Ikuiselle kuninkaalle, kuolemat- tomalle, näkymättömälle ja ainoalle Jumalalle kunnia ja kirkkaus aina ja ikuisesti! Aamen. (1. Tim. 1:15- 17) Paavali sanoo olevansa syntisistä suurin. Tämä ei ole vain hurskasta puhetta, vaan hän todellakin ajattelee näin, koskapa hän on vainonnut Kristusta. Mutta Jumala armahti hänet, syntisistä suurimman, jotta kukaan ei voisi ajatella olevansa niin suuri syntinen, ettei Jumalan armo riittäisi. Armahdettu vainooja, joka julistaa evankeliumia, on siis todistuksena kaikille siitä, että Jumala armo ei lopu kenenkään kohdalla kesken.

1. Tim. 1:18-20 Tämän käskyn jätän täytettäväksesi, poikani Timoteus, niiden profeetallisten sanojen mukaisesti, jotka sinulle kerran on lausuttu. Niitä muistaen taistele jalo taistelu ja säilytä usko ja hyvä omatunto! Jotkut ovat sen hylänneet ja ovat haaksirikkoutuneet uskossaan. Näin on käynyt Hymenaiokselle ja Aleksandrokselle. Olen luovuttanut heidät Saatanan kuritettaviksi, jotta he oppisivat olemaan pilkkaamatta Jumalaa. (1. Tim. 1:18-20) Profeetalliset sanat, joihin Paavali viittaa, tarkoittavat ehkä Timoteuksen seurakunnan johtajaksi asettamista. Seurakunnan johtajana Timoteuksella on vastassaan taistelu harhaoppeja ja niiden taustalla vaikuttavaa Saatanaa vastaan, ja tietysti myös jokaista kristittyä vaanivaa syntiä vastaan. Tukena Timoteuksella on Jumalan sana ja erityisessä profetiassa annettu henkilökohtainen Jumalan lupaus, jota Timoteus saa muistella. Hymenaioksen ja Aleksandroksen Saatanan kuritettavaksi luovuttaminen viitannee kirkkokuriin. Nämä kaksi pilkkaajaa on suljettu seurakunnan ulkopuolelle, jotta he tajuaisivat synnin vakavuuden ja tekisivät parannuksen. Pähkäiltävää: • Miksi lakihenkisyys on niin yleistä? • Miksi hyvän omantunnon hylkääminen on vaarallista? Opetus: Ville Auvinen