LAPSEN ISÄSUHDE JA KOLMENKESKISYYDEN KOKEMUKSET Jari Sinkkonen LT, lastenpsykiatrian dosentti

Hyvä avioliitto I (Wallerstein) 1. Ero omista vanhemmista ja uuden yhteyden luominen 2. Yhteisyys vs. itsenäisyys: avioliitto on enemmän kuin osiensa summa 3. Tyydyttävä seksuaalisuhde 4. Avioliitto turvallisuusvyöhykkeenä: kaikki tunteet voi ilmaista, mutta voi olla ilmaisemattakin

Hyvä avioliitto II 5. Suhteen laajentaminen koskemaan lapsia: silti parisuhde on ensisijainen 6. Suhteen pitäminen kiinnostavana – huumorin suuri merkitys 7. Kyky ja halu yhdistää puolisossa idealisoidut puolet realiteetteihin

Kahdenkeskisyys vs. kolmenkeskisyys Kahdenkeskisillä (dyadisilla) suhteilla on taipumus muuttua komplementaarisiksi: toinen osapuoli tekee, toinen on tekemisen kohteena; toinen pakottaa ja toinen antaa periksi jne. Kolmenkeskisyys ”pumppaa ilmaa” komplementaarisiin suhteisiin, helpottaa sisäisen mielikuvamaailman rakentumista ja ehkäisee vihamielis-riippuvaisten ja sado-masokististen suhteiden syntyä

Äitiyden ja isyyden toteutuminen Kahden vanhemman perheessä isyys toteutuu osaksi äidin kautta ja äitiys isän kautta Lapset saavat ensikosketuksen naiseuteen äidiltä, mutta osaksi myös siitä, miten isä suhtautuu äitiin ( joidenkin yh-äitien pojat suhtautuvat väheksyvästi naisiin) Isyys välittyy lapsille isältä, mutta myös äidin suhtautumisen kautta (”on olemassa hyviä miehiä, mm. teidän lasten isä”)

Triadinen kyky Triadisella kyvyllä tarkoitetaan vanhemman valmiutta nähdä lapsi kahden eri sukupuolta olevan aikuisen liiton hedelmänä Kyky on erikoisen tärkeä, jos lapsella on vain yksi vanhempi Oleellista ei olekaan, onko lähivanhempia yksi vai kaksi, vaan lapsen mahdollisuus käsitellä tilannettaan yhdessä aikuisen kanssa Valtaosassa lapsella on kontakti etävanhempaan Ellei kontaktia ole, psyykkisen työn välttämättömyys korostuu entisestään Sen estäminen on emotionaalista kaltoinkohtelua

Isän merkitys tutkimusten valossa 24:n pitkittäistutkimuksen meta-analyysi isän merkityksestä, joissa yhteensä 22 300 lasta ja nuorta Isän myönteinen sitoutuminen ja läsnäolo vähensivät poikien käytösongelmia ja tyttöjen tunne-elämän ongelmia ja vaikuttivat positiivisesti lasten kognitiiviseen kehitykseen Vähävaraisissa perheissä isän läsnäolo oli yhteydessä poikien vähäisempään rikollisuuteen

ISÄN JA LAPSEN SUHDE I Äitiys ja isyys ovat laadullisesti erilaisia – vai ovatko? Kaksi vanhempaa tarjoavat kaksi erilaista kognitiivista ja emotionaalista maailmaa ja tapaa olla vuorovaikutuksessa ”Äiti repun täytti, isä suunnan näytti” Hoivaisä? – hyvä juttu, mutta hyvän isän ei välttämättä tarvitse olla hoivaisä Tärkeintä on, millaiseksi lapsen ja vanhemman välinen suhde muodostuu

ISÄN JA LAPSEN SUHDE II Vauvavaihe: isällä ja lapsella on oma, keskinäinen kiintymyssuhde, joka on osin sidoksissa vanhempien parisuhteeseen (varhainen triadi, ”kolmio”) Isät ovat taitavia leikkijöitä; leikki on fyysisempää ja vähemmän verbaalista kuin äideillä Isä suojaa lasta tämän omalta aggressiolta Isä helpottaa ja tukee lapsen sukupuoli-identiteetin kehittymistä

ISÄN JA LAPSEN SUHDE III N. neljän vuoden ikäinen lapsi on ns. fallis-narsistisessa vaiheessa: pojat uhoavat ja ovat voittamattomia sankareita  painimatseja isin kanssa  isä antaa joskus selättää itsensä ja kehuu pojan voimia Tytöt ovat ”hienoja naisia”: isän arvostus ja rakkaus ovat tärkeitä feminiinisen kehityksen kannalta Kaikki lapset eivät toteuta näitä stereotypioita

OIDIPAALIVAIHE (4-5 vuoden iässä) Nykykäsityksen mukaan lapsi tajuaa jo vauvaiässä olevansa äidin, isän ja itsensä muodostamassa kolmiossa Kuitenkin varhaiset, kahdenkeskiset suhteet ”repeävät” kolmiosuhteeksi vasta ns. oidipaali-iässä kun lapsi tajuaa äidin ja isän välisen suhteen erikoislaadun Äiti muuttuu naiseksi, isä mieheksi: vanhempien välinen suhde ”paljastuu” lapselle Tästä seuraa kirvelevä pienuuden ja ulkopuolisuuden kokemus

MITEN OIDIPUKSESTA ETEENPÄIN? Lapsi pyrkii iskemään kiilan vanhempien väliseen suhteeseen – joko konkreettisesti tai mielikuvissaan Leikit ja sadut ovat avuksi Lapsi siirtää tulevaisuuden nykyhetkeen ja on mielikuvissaan voittamaton sankari tai ainakin aikuinen Pienuuden kokemus on valtava kehitystä eteenpäin vievä voima: rakentava ratkaisu on odottaa, oppia ja kypsyä eikä kuvitella olevansa heti valmis

Isä ja latenssilapsi Ns. latenssi-iässä (n. 6-12v) lapset hakevat kontaktia erikoisesti samaa sukupuolta olevaan vanhempaan, tytöt äitiin ja pojat isään Isä on usein idealisoitu Isä on pojalle tärkeä samastumiskohde ja maskuliinisen kehityksen tuki; tytölle taas eräänlainen miehen mitta Hyvän isän tyttö ei kelpuuta partnerikseen ketä tahansa; isän arvostama poika luottaa itseensä Toimiva ja tekevä isä on tukena harrastuksissa Isän tuki koulunkäynnille olisi myös tärkeä

Isä ja nuori Isä putoaa jalustalta: maailman parhaasta isästä tulee pelle ja idiootti – toivottavasti vain joksikin aikaa Nuori ottaa aggression avulla etäisyyttä molempiin vanhempiinsa; hän vaatii täydellistä riippumattomuutta ja rajatonta taloudellista tukea (kohtuuton kärjistys?) Nuori odottaa sittenkin isän pysyvän aikuisena ja antavan nuorelleen kunnon vastuksen Isä ei silti saa hylätä nuortaan

Isätön tyttö ja poika Mikään kehitys ei muodostu puutoksen ympärille vaan sen ympärille, mitä on Isän puuttumista voivat korvata enot, sedät, isoisät ym. Silti lapsella tulisi olla mahdollisuus luoda omasta isästään psyykkisiä mielikuvia ja jakaa niitä läheisten aikuisten kanssa (koskee myös adoptiolapsia) Joskus ei ole mitään tietoja; tätä surraan yhdessä ja annetaan fantasian lentää Äidin ”triadinen kyky” on avainasemassa: lapsi on aina ainakin biologisesti kahden eri sukupuolta olevan aikuisen lapsi

Sijoitetun lapsen isäsuhde I Tieteellistä tutkimusta on ällistyttävän vähän Monien sijoitettujen lasten kokemukset miehistä ovat hajanaisia ja negatiivisia: sijaisisän tehtävänä on ennen kaikkea edustaa ”tavallisia” miehiä Pelkästään sen seuraaminen, miten tavalliset miehet käyttäytyvät, puhuvat ja toimivat, on monelle lapselle uutta ja valtavan tärkeää Miehen epäseksuaalinen lämpö, kiinnostus lapsen asioihin ja tuki kasvulle on korvaamattoman arvokasta Lapsella on mahdollisuus samastua, kiinnostua miesten asioista ja harrastuksista

Sijoitetun lapsen isäsuhde II Useimmilla sijoitetuilla lapsilla ei ole mitään käsitystä miehen ja naisen välisestä parisuhteesta He saattavat valita aluksi jommankumman vanhemman Valittu vanhempi voi olla kumpi vain; lapsi takertuu kuin hengen hädässä  rasite parisuhteelle Sukupolvien välinen raja hahmottuu lapselle, kun hän seuraa sijaisvanhempien yhteiseloa