Teknisen piirustuksen standardit - Yhteensopivuutta, tuoteturvallisuutta, kilpailukykyä ja helpompaa markkinoillepääsyä

Luentomateriaalia teknisen piirustuksen standardeista Metsta ry on laatinut tämän oppimateriaalin tukemaan teknisen piirustuksen opetusta ja harjoitustöiden tekemistä. Tarkoituksena on antaa opiskelijoille lisätietoa alan standardeista ja opettaa hyödyntämään niitä. Kalvosarjassa on esitelty aihealueen keskeisiä standardeja, niiden periaatteita ja tärkeimpiä käsitteitä sekä esitetty suoria otteita kuvista ja taulukoista. Kone- ja metalliteollisuuden standardisoinnista löytyy lisätietoa kalvosarjasta "johdatus kone-, tuotanto- ja metallitekniikan standardisointiin.ppt". Materiaali on suunnattu pääasiassa ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen opetushenkilökunnalle ja opiskelijoille täydentäväksi luentomateriaaliksi, mutta se soveltuu sellaisenaan myös kenen tahansa standardeista kiinnostuneen käytettäväksi. Metsta ry Metalliteollisuuden Standardisointiyhdistys ry (MetSta ry) on Suomen Standardisoimisliitto SFS ry:n toimialayhteisö. MetSta ry:n standardisointialue kuuluu Teknologiateollisuus ry:n toimialaan. Yhdistyksen tarkoituksena on edistää standardisoinnin avulla suomalaisen kone- ja metalliteollisuuden kilpailukykyä sekä alan ja käyttäjän turvallisuutta. Lisäksi yhdistyksen tehtävänä on turvata alan yrityksille ja yhteisöille edellytykset osallistua toimialan standardisointityöhön ja huolehtia alan teollisuuden tarvitsemien SFS–standardien laadinnasta. Lisätietoa Suomessa standardeja myy Suomen Standardisoimisliitto SFS ry. SFS:n verkkosivujen www.sfs.fi lisäksi SFS:n oppilaitosportaali www.sfsedu.fi on hyvä tietolähde standardien hakemiseen. Sieltä löytyy myös muuta opintoja tukevaa, standardeja koskevaa materiaalia. Useat oppilaitokset ovat solmineet online-sopimuksen SFS:n kanssa, jolloin standardeja on saatavilla internet-yhteyden kautta. Kysy online-käytöstä oppilaitoksesi kirjastosta. Tämä materiaali on päivitetty viimeksi 14.8.2009. Varmista tiedon oikeellisuus ja ajantasaisuus voimassaolevista standardeista. © Metalliteollisuuden standardisointiyhdistys ry, 2009 Aineiston käyttö kaupallisiin tarkoituksiin kielletty.

Sisällysluettelo 1 Johdanto.........................................................................................................................2 2 Viite- ja merkintäviivat koneenpiirustuksessa..................................................................5 3 Kuvannot ja leikkaukset..................................................................................................9 3.1 Kuvannot.............................................................................................................10 3.2 Leikkaukset..........................................................................................................13 4 Mittojen ja toleranssien esittäminen koneenpiirustuksessa...........................................16 4.1 Mittojen esittäminen koneenpiirustuksessa..........................................................17 4.2 Toleranssien esittäminen koneenpiirustuksessa..................................................19 5 ISO-toleranssit ja toleranssiteoriaa...............................................................................23 5.1 ISO-toleranssit.....................................................................................................24 5.2 Toleranssiteoriaa.................................................................................................29 6 Geometrinen tolerointi ja pinnankarheus......................................................................34 6.1 Geometrinen tolerointi.........................................................................................35 6.2 Pinnankarheus.....................................................................................................41 6.3 Pinnankarheusmerkinnän kehittyminen...............................................................43 7 Kierteet ja kierteitetyt kappaleet....................................................................................44 8 Lämpökäsitellyt metalliset osat.....................................................................................49 9 Hitsausmerkinnät ja juotokset.......................................................................................51

1 Johdanto Miten teknisen piirustuksen standardit liittyvät konetekniikkaan, esimerkiksi tehonsiirtoakselin tai painelaitteiden suunnitteluun ja valmistukseen?

Lämpökäsitellyt metalliset osat: ISO 15787 Geometrinen tolerointi: SFS 4443, SFS-EN ISO 1101,SFS-EN ISO 2692 Piirustussäännöt: SFS-ISO 128 Kierteet: SFS-EN ISO 6410, SFS-ISO 15786 Mittojen toleranssimerkinnät: SFS-ISO 406 Mittojen tolerointi: SFS-ISO 286 EN 20286 Mittakaavat: SFS-EN ISO 5455 Mitoittaminen: SFS-ISO 129 Materiaali: rakenneteräkset: SFS-EN 10025-1…6 nuorrutusteräkset: SFS-EN 10083-1…3 hiiletysteräkset: SFS-EN 10084 ruostumattomat teräkset: SFS-EN 10088-1…3 Pintamerkinnät: SFS-EN ISO 1302 ISO 2768-mK Yleistoleranssit: SFS-EN 22768

Piirustussäännöt: SFS-ISO 128 Lämmittämättömät painesäiliöt: SFS-EN 13445-1...5 Hitsausmerkinnät: SFS-EN 22553 Materiaali: painelaitelevyteräkset: SFS-EN 10028-1…7 alumiinit: SFS-EN 485-1…4 ruostumattomat teräkset: SFS-EN 10088-1…3

2 Viite- ja merkintäviivat koneenpiirustuksessa

2 Viite- ja merkintäviivat koneenpiirustuksessa SFS-ISO 128-20:2009 Määrittelee viivatyypit, niiden nimitykset ja ulkomuodot, sekä yleiset säännöt viivojen piirtämiseen teknisissä piirustuksissa. Ote standardin SFS-ISO 128-20:2009 taulukosta 1. Perusviivatyypit. Perusviivatyyppejä on standardin SFS-ISO 128-20:2009 mukaan yhteensä 15 kappaletta, joista viisi on mainittu esimerkkinä kalvon taulukossa 1. Perusviivatyypit. Perusviivatyyppien lisäksi on erilaisia muunnelmia, yhteensä neljä kappaletta, esimerkiksi säännöllinen ehyt aaltoviiva ja säännöllinen ehyt kierreviiva. Muunnelmien lisäksi on vielä erilaisia yhdistelmiä, esimerkiksi kahden erityyppisen viivan yhdistelmä. Kaiken tyyppisten viivojen leveyden d on oltava seuraava riippuen piirustuksen tyypistä ja koosta. Tämä sarja perustuu yhteiseen sarjaan 1:√2 (≈1:1,4): 0,13 mm; 0,18 mm; 0,25 mm; 0,35 mm; 0,5 mm; 0,7 mm; 1 mm; 1,4 mm; 2 mm. Erittäin leveiden, leveiden ja kapeiden viivojen paksuudet ovat suhteessa 4:2:1. Jokaisen yksittäisen viivan pituuden on pysyttävä vakiona läpi koko viivan.

2 Viite- ja merkintäviivat koneenpiirustuksessa SFS-ISO 128-22:2009 Määrittelee viite- ja merkintäviivojen sekä niiden osien merkintäsäännöt ja sijoittelun teknisissä dokumenteissa. Viiteviivojen päät piirretään seuraavasti: Mikäli viiteviiva päättyy viivaan, joka on esimerkiksi kappaleen, putkiston tai kaapelin ääriviiva, niin se piirretään suljetulla ja mustatulla tai suljetulla nuolenkärjellä. Jos halutaan merkitä useita samansuuntaisia viivoja, niin voidaan nuolenkärkien sijasta käyttää vinoviivoja. Mikäli viiteviiva päättyy kappaleen äärirajojen sisäpuolelle, esimerkiksi halutaan viitata pintaan, niin viiteviivan päätä kuvataan pisteellä. Jos viiteviiva päättyy toiseen viivaan, esimerkiksi mitta- tai symmetriaviivaan, niin siinä ei käytetä nuolenkärkeä tai pistettä.

2 Viite- ja merkintäviivat koneenpiirustuksessa SFS-ISO 128-24:2009 Määrittelee koneenpiirustuksessa käytettävät viivatyypit, viivanleveydet ja viivaryhmät, sekä yleiset säännöt ja peruskäytännöt niiden soveltamiseen. Kuva 1. Mitta- (01.1)ja Kuva 2. Tasomaisten pintojen Kuva 3. Ehyet käsivarais- muotoviivat (02.1). osoittaminen (lävistäjät) viivat, ja keskiviiva (04.1). kapeat(01.1). Kuvien viivatyypit löytyvät standardin SFS-ISO 128-24:2009 taulukosta A.1 Standardi SFS-ISO 128-24:2009 esittelee yhteensä yhdeksän eri viivatyyppiä, joilla kullakin on useita eri sovelluskohteita. Lisäksi standardi määrittelee viivaryhmille viivan leveydet ja vastaavat viivatyyppien leveydet. Koneenpiirustuksessa käytetään tavallisesti kahta viivanleveyttä ja viivojen leveyksien suhde pitäisi olla 1:2. Standardin käytettäväksi suosittelemat kaksi eri viivaryhmää ovat 0,5 ja 0,7.

3 Kuvannot ja leikkaukset

3.1 Kuvannot SFS-ISO 128-30:2009 SFS-ISO 128-34:2009 Määrittelee yleiset säännöt kuvantojen esittämiseen ja valitsemiseen kaikenlaisissa teknisissä piirustuksissa. SFS-ISO 128-34:2009 Määrittelee säännöt koneenpiirustuksen kuvantojen esittämiseen, osan 30 esitettyjen sääntöjen lisäksi, noudattaen standardissa ISO 5456-2 määriteltyjä yhdensuuntaisuusprojektiomenetelmiä. Standardin SFS-ISO 128-30:2009 mukaan kohteen kaikista havainnollisinta kuvantoa pitäisi käyttää etu- tai pääkuvana, huomioon ottaen esimerkiksi käyttö- tai valmistusasennon. Standardin tämän hetkinen suositeltava tapa kuvantojen esittämiseen on, että jokainen kuvanto, etu- tai pääkuvantoa lukuun ottamatta, merkitään selkeästi suuraakkosella, joka sijoitetaan katsantosuuntaa osoittavan suuntanuolen viereen (ks. esimerkki kappaleessa 3.1). Yhden käännön ja kolmen käännön projektiomenetelmät ovat yhä velvoittavia. Standardissa SFS-ISO 128-34:2009 on esitelty koneenpiirustuksessa käytettyjä kuvantoja, osan 30 kuvantojen lisäksi, esimerkiksi paikalliskuvannot, viereiset osat ja ääriviivat, pintojen yhtymäkohdat, jne.

3.1 Kuvannot Standardin SFS-ISO 128-30:2009 mukainen suositeltava esitystapa kuvantojen esittämiseen

3.1 Kuvannot Ohutlevykappaleen levityskuvanto: 75 195 23 152 183

3.2 Leikkaukset SFS-ISO 128-40:2009 Määrittelee yleiset säännöt leikkausten esittämiseen kaikenlaisissa teknisissä piirustuksissa. Kuva 1.Esimerkki rakennustekniikan Kuva 2. Symmetrisen osan alalta. puolileikkaus. Jokainen leikkaus merkitään selkeästi kahdella suuraakkosella kuvan 1 mukaisesti. Mikäli leikkaustaso muuttaa suuntaansa, ks. esimerkki kappale 3.2, niin leikkausviiva voidaan piirtää koko matkaltaan kapealla pitkällä pistekatkoviivalla, 04.1 (SFS-ISO 128-24:2009), jos se helpottaa luettavuutta. Muuten leikkausviiva piirretään vain leikkaustason päihin.

3.2 Leikkaukset SFS-ISO 128-44:2009 Määrittelee yleiset säännöt leikkausten ja leikkaustasojen esittämiseen koneenpiirustuksessa.

3.2 Leikkaukset SFS-ISO 128-50:2009 Määrittelee yleiset säännöt leikkauspintojen esittämiseen teknisissä piirustuksissa. Leikkaus kahdessa yhdensuuntaisessa tasossa: Standardin SFS-ISO 128-50:2009 mukainen suositeltava tapa leikkauspintojen esittämiseen on, että leikkausviivoitus tehdään standardin ISO 128-24:2009 tyypin 01.1.5 mukaisella kapealla ehyellä viivalla. Leikkausviivoituksen tulisi olla sopivassa kulmassa, mieluiten 45°, leikkauksen pää-ääriviivoihin ja symmetriaviivoihin nähden.

4 Mittojen ja toleranssien esittäminen koneenpiirustuksessa

4.1 Mittojen esittäminen koneenpiirustuksessa SFS-ISO 129-1:2009 Standardi sisältää kaikenlaisiin teknisiin piirustuksiin soveltuvat mitoittamisen yleiset periaatteet. Kuvassa on käytetty yhdistettyä mitoitusta, jossa on yhdistetty yhdensuuntainen mitoitus ja ketjumitoitus. Kappaleessa 3.1, ohutlevykappaleen levityskuvanto, on esitetty standardin mukainen jatkuva mitoitus. Näiden lisäksi on olemassa vielä koodinaattimitoitus.

4.1 Mittojen esittäminen koneenpiirustuksessa SFS-EN ISO 5455:1995 Standardi sisältää kaikissa teknisissä piirustuksissa suositeltavat mittakaavat ja niiden merkitsemisen. Standardin SFS-EN ISO 5455:1995 Taulukko 1. Teknisessä piirustuksissa käytettävät suositeltavat mittakaavat.

4.2 Toleranssien esittäminen koneenpiirustuksessa SFS-ISO 406:1988 Standardi sisältää pituus- ja kulmamittojen toleranssien merkinnät teknisessä piirustuksessa, jotka eivät välttämättä edellytä tietyn valmistus-, mittaus- tai tarkastusmenetelmän käyttöä. Standardin SFS-ISO 406:1988 mukaan toleroitu mitta esitetään seuraavassa järjestyksessä: -perusmitta; -toleranssin tunnus. Jos tunnuksien lisäksi halutaan ilmoittaa ero- tai rajamittojen lukuarvot, niin ne tulee sijoittaa sulkeisiin. Tämän lisäksi ero- ja rajamitoissa tulee olla yhtä monta desimaalia, poikkeuksena jos eromitoista toinen on nolla, niin se merkitään numerolla nolla. Standardin SFS-EN ISO 5455:1995 mukaiset suositeltavat mittakaavat on esitetty kappaleessa 4.1. Piirustuksissa käytetty mittakaava esitetään otsikkoalueessa. Jos piirustuksessa on useampia eri mittakaavoja, niin päämittakaava esitetään otsikkoalueessa ja muut mittakaavat osan osanumeron tai yksityiskohdan yhteydessä.

4.2 Toleranssien esittäminen koneenpiirustuksessa SFS-EN 22768-1:1993 Määrittelee neljä yleistoleranssiluokkaa ilman toleranssimerkintää oleville pituus- ja kulmamitoille. Esimerkkinä ”ISO 2768-m”. SFS-EN 22768-2:1993 Määrittelee kolme yleistoleranssiluokkaa geometrisille toleransseille. Esimerkkinä ”ISO 2768-K”. Ks. sallittujen poikkeamien lukuarvot kappaleen 4.2 taulukoista 2 ja 3. Kappaleessa 4.2 on esimerkki yleistoleranssin merkitsemisestä piirustukseen.

4.2 Toleranssien esittäminen koneenpiirustuksessa Taulukko 2. Pituusmittojen sallitut poikkeamat viistettyjä kulmia lukuun ottamatta, standardin SFS-EN ISO 22768-1:1993 mukaan. Taulukko 3. Suoruuden ja tasomaisuuden yleistoleranssit standardin SFS-EN ISO 22768-2:1993 mukaan.

4.2 Toleranssien esittäminen koneenpiirustuksessa Vaihtoehtoisesti yleistoleranssi voidaan merkitä otsikkotaulun läheisyyteen, esimerkiksi ”ISO 2768-mK” Yleistoleranssi merkitään yleensä otsikkotauluun

5 ISO-toleranssit ja toleranssiteoriaa

5.1 ISO-toleranssit SFS-ISO 286-1 EN 20286-1:1990 Sisältää ISO-toleranssi- ja –sovitejärjestelmän perusteet ja perustoleranssien ja –eromittojen lasketut arvot. SFS-ISO 286-2 EN 20286-2:1990 Sisältää reikien ja akseleiden yleisesti käytettyjen toleranssiluokkien rajaeromittojen lukuarvot ja perustoleranssit. Akselien rajaeromitat (es, ei) Reikien rajaeromitat (ES, EI)

5.1 ISO-toleranssit Ote standardin SFS-ISO 286-1 EN 20286-1:1990 perustoleranssiastetaulukosta.

5.1 ISO-toleranssit Ote standardin SFS-ISO 286-1 EN 20286-1:1990 reikien peruseromittojen taulukosta ja kuvaajasta.

5.1 ISO-toleranssit Ote standardin SFS-ISO 286-1 EN 20286-1:1990 akselien peruseromittojen taulukosta ja kuvaajasta.

5.1 ISO-toleranssit SFS 2231:1973 SFS 2232:1973 SFS 2872:1973 Valikoima reikäkannan sovitteita SFS 2232:1973 Valikoima akselikannan sovitteita SFS 2872:1973 Reikä- ja akselitoleransseja yleiskäyttöön

5.2 Toleranssiteoriaa Eräitä keskeisiä termejä: Toleranssi on valmistuksessa sallittava mitan vaihtelu, jolla varmistetaan osien tyydyttävä toiminta siten, että työkappaleen mitta on kahden sallitun rajan sisällä. Eräitä keskeisiä termejä: Perusmitta, nimellismitta: Mitta, josta rajamitat lasketaan käytettäessä ylä- ja alaeromittoja Tosimitta: mittaamalla todettu mitta Rajamitat: Suurin ja pienin sallittu mitta, mukaan lukien ko. arvot, joiden välillä tosimitan tulee olla (ks. esim. 1 ja 2, kappale 5.2)

5.2 Toleranssiteoriaa Eräitä keskeisiä termejä: Nollaviiva: Perusmitta, johon eromitat ja toleranssit liittyvät (graafisessa esityksessä suora viiva). Eromitta: Tietyn mitan (tosimitta, rajamitta,...) ja vastaavan perusmitan erotus. Yläeromitta (ES, es): Ylärajamitan ja vastaavan perusmitan erotus. Alaeromitta (EI, ei): Alarajamitan ja vastaan perusmitan erotus.

5.2 Toleranssiteoriaa Eräitä keskeisiä termejä: Välys: Reiän ja akselin mittojen positiivinen erotus ennen asennusta. Akselin halkaisija on pienempi kuin reiän. Ahdistus: Reiän ja akselin mittojen negatiivinen erotus ennen asennusta. Akselin halkaisija on suurempi kuin reiän. Sovite: Kahden toisiinsa liitettävän elementin mittojen eroista (ennen asentamista) riippuva ominaisuus.

5.2 Toleranssiteoriaa Esimerkki 1. Akselin rajamittojen määrittäminen. Perusmittaryhmä: 30…50 mm Perustoleranssi: 25 µm (Taulukko, kappale 5.1) Peruseromitta: 0 µm (Taulukko, kappale 5.1) Yläeromitta = peruseromitta = 0 µm Alaeromitta = peruseromitta – toleranssi = 0 – 25 µm = -25 µm Rajamitat : Maksimi (ylärajamitta) = (40 +0,000) mm = 40,000 mm Minimi (alarajamitta) = (40 +(– 0,025)) mm = 39,975 mm

5.2 Toleranssiteoriaa Esimerkki 2. Reiän rajamittojen määrittäminen. Perusmittaryhmä: 80…120 mm Perustoleranssi: 54 µm (Taulukko, kappale 5.1) Peruseromitta: +12 µm (Taulukko, kappale 5.1) Alaeromitta = peruseromitta = +12 µm Yläeromitta = peruseromitta + toleranssi = (12 + 54) µm = +66 µm Rajamitat (ylä- ja alarajamitat): Minimi = (100 + 0,012) mm = 100,012 mm Maksimi = (100 + 0,066) mm = 100,066 mm

6 Geometrinen tolerointi ja pinnankarheus

6.1 Geometrinen tolerointi SFS 4443:1980 Standardi määrittelee peruselementit ja peruselementti- järjestelmät. Kuvan levyssä on peruselementtijärjestelmä, joka koostuu kolmesta peruselementistä A, B ja C. Peruselementit merkitään viiteviivalla, joka voi päättyä joko mustattuun tai avoimeen kolmioon. Kuvan levyssä peruselementtien tasoina ovat kappaleen pinnat, joiden määrittämisessä on käytetty hyväksi rajoitettuja peruselementtejä, jotka merkitään piirustuksiin ympyränmuotoisella kehyksellä, joka jaetaan vielä vaakasuoralla viivalla kahteen osaan. Rajoitettuja peruselementtejä voidaan käyttää, mikäli kappaleen toiminnolle ei koidu haittaa, jos todellinen peruselementti saattaa poiketa merkittävästikin geometrisesta muodosta. Levyn reiän geometrisen toleroinnin tulkinta: reiän keskiviivan on oltava kahden yhdensuuntaisen tason välissä, joiden keskinäinen etäisyys on 0,04 ja jotka ovat kohtisuorassa pintaa A (perustaso) vastaan. Lisäksi reiän keskiviivan on oltava lieriön sisällä, jonka halkaisija on 0,1 ja keskiviivana nimellispaikassa oleva suora.

6.1 Geometrinen tolerointi SFS-EN ISO 1101:2006 Esittelee geometrisen toleroinnin perusperiaatteet ja –vaatimukset työkappaleiden geometriselle toleroinnille. Kuvan merkinnät: - peruselementit A ja B - toleranssikehys; vaatimukset merkitään suorakulmaiseen kehykseen, joka on jaettu kahteen tai useampaan osaan. Järjestys ruuduissa vasemmalta oikealle. a) geometrinen tunnus b) toleranssin lukuarvo (samoina yksiköinä kuin mitat) c) tarvittaessa kirjaimet peruselementille, yhteiselle peruselementille tai peruselementtijärjestelmälle Toleranssikehys on yhdistettävä toleroituun elementtiin viiteviivalla, joka alkaa toleranssikehyksen jommastakummasta sivusta ja päättyy nuolenkärjellä elementin muotoviivaan tai sen jatkeeseen tai viiteviivaan. (Ks. kuva)

6.1 Geometrinen tolerointi SFS-EN ISO 2692:2007 Määrittelee maksimimateriaali-, minimimateriaali- ja vastavuoroisuuden vaatimuksen, sekä käsittelee niiden soveltamista. Eräitä keskeisiä termejä: Maksimimateriaalivaatimus: Asettaa toleroidulle mittaelementille maksimimateriaalimitan, jota ei saa ylittää kokoonpantavuuden varmistamiseksi.

6.1 Geometrinen tolerointi Minimimateriaalivaatimus: Asettaa toleroidulle mittaelementille minimimateriaalimitan, jota ei saa alittaa, esim. riittävän seinämäpaksuuden varmistamiseksi. Vastavuoroisuuden vaatimus: Sallii mittatoleranssin laajentamisen tietyissä tapauksissa. Voidaan käyttää sekä maksimimateriaali- että minimimateriaalivaatimuksen kanssa. Menorajan mitta (MMS): Määrää elementin menorajan. Minimirajan mitta (LMS): Määrää elementin minirajan. Laskennallinen menorajan mitta (MMVS): Menorajamitan, MMS ja geometrisen toleranssin yhteisvaikutus.

6.1 Geometrinen tolerointi Esimerkki 1. Maksimimateriaalivaatimus ulkopuoliselle lieriömäiselle elementille. Osan toiminto voisi olla kokoonpano yhdessä esimerkin 2 osan kanssa. MMVC on laskennallinen menoraja. MMVS on laskennallisen menorajan mitta (menorajamitan, MMS, ja geometrisen toleranssin yhteisvaikutus). LMS on minimirajan mitta.

6.1 Geometrinen tolerointi Esimerkki 2. Maksimimateriaalivaatimus sisäpuoleiselle lieriömäiselle elementille.

6.2 Pinnankarheus SFS-EN ISO 1302:2002 Esittelee säännöt pinnan ominaisuuksien ilmoittamiseen teknisissä tuoteasiakirjoissa graafisten tunnusten ja tekstimerkintöjen avulla.

6.2 Pinnankarheus Pinnankarheusparametreja Tyypillinen on profiilin keskipoikkeama, Ra On olemassa useita kymmeniä erilaisia: Rt, Rz, Rsk, Rmr,… Ra on helppo mitata ja arvioida, mutta ei välttämättä luonnehdi pintaa hyvin. Rt on profiilin syvyys tietyllä mittauspituudella. Läheisiä suureita ovat Rz ja Rmax. Sopii hyvin esimerkiksi määrittelemään pintaa maalausta varten. Rz on suurimman huipun ja matalimman laakson korkeusero. (Rz –parametrille löytyy useita erilaisia standardeja ja toteutuksia, mutta tyypillisesti haetaan mittausjaksolta viiden korkeimman huipun ja viiden matalimman laakson keskiarvot. Vanhentunut.) Rsk ja Rmr sopivat sovitteille. Rsk kuvaa pinnan suuntautuneisuutta, esimerkiksi onko pinnassa syviä laaksoja (Rsk negatiivinen) vai korkeita, teräviä huippuja (Rsk positiivinen). Rmr kuvaa puolestaan pinnan kanto-osuutta.

6.3 Pinnankarheusmerkinnän kehittyminen SFS 2039 (vanhentunut): Vuonna 1969 voimaan tullut ensimmäinen muutos, joka kumosi SFS B.II.53 standardin mukaiset pintamerkit. SFS-ISO 1302 (vanhentunut): Vuonna 1993 ilmestynyt standardi, jossa pintamerkit muuten samanlaisia kuin standardissa SFS 2039, mutta lisänä Ra ja muita pieniä eroavaisuuksia. SFS-EN ISO 1302: Vuonna 2002 ilmestynyt nykyinen merkintätapa. Sisältää merkittäviä muutoksia aikaisempiin standardeihin verrattuna.

7 Kierteet ja kierteitetyt kappaleet

7 Kierteet ja kierteitetyt kappaleet SFS-EN ISO 6410-1:1996 Osa 1 sisältää menetelmät kierteiden ja kierteitettyjen kappaleiden esittämiseen teknisissä piirustuksissa. Tyypillisesti kierteet ja kierteitetyt kappaleet esitetään yksinkertaistettuna (ks. kuva) kaikissa teknisissä piirustuksissa. Sivuprojektioissa ja leikkauksissa kierteiden harjat (ulkokierteen ulkohalkaisija ja sisäkierteen sisähalkaisija) esitetään ehyellä leveällä viivalla 01.2 (SFS-ISO 128-24:2009) ja pohjat (ulkokierteen sisähalkaisija ja sisäkierteen ulkohalkaisija) ehyellä kapealla viivalla 01.1 (SFS-ISO 128-24:2009). Kierteen nimeke muodostuu seuraavista merkinnöistä: - kierretyyppiä kuvaava lyhenne (standardisoitu tunnus, esim. M,G,Tr, jne.) - nimellishalkaisija tai –koko ja tarvittaessa - nousu, millimetreissä - jako, millimetreissä - kierteen kätisyys näiden lisäksi on vielä lisämerkinnät, kuten - kansainvälisen standardin mukainen toleranssiluokka - kosketuspituus (S=lyhyt, L=pitkä, N=normaali) - kierteen monipäisyys

7 Kierteet ja kierteitetyt kappaleet SFS-EN ISO 6410-3:1996 Osa 3 käsittelee kierteitettyjen kappaleiden yksinkertaistettua esittämistä kierreholkkeja lukuun ottamatta. Pienihalkaisijaisten kierteiden yksinkertaistaminen standardin SFS-EN ISO 6410-3 mukaisesti.

7 Kierteet ja kierteitetyt kappaleet SFS-ISO 15786:2008 Määrittelee säännöt piirustuksissa olevien reikien, upotusten, sisäkierteiden ja viisteiden yksinkertaistetulle esittämiselle, mitoittamiselle sekä toleroinnille. Kuvien selitykset vasemmalta oikealle: - Täydellinen esitystapa ja mitoitustapa - Täydellinen esitystapa ja yksinkertaistettu mitoitus - Yksinkertaistettu esitystapa ja yksinkertaistettu mitoitus

7 Kierteet ja kierteitetyt kappaleet SFS 4499:1980 Metrinen ISO –trapetsikierre SFS-ISO 2903:1994 Toleranssit metriselle ISO- trapetsikierteelle SFS-ISO 7:1988 Putkikierteet SFS-ISO 5408:1988 Lieriömäiset kierteet Eräitä muita standardoituja kierteitä.

8 Lämpökäsitellyt metalliset osat

8 Lämpökäsitellyt metalliset osat ISO 15787:2001 Määrittää säännöt lämpökäsiteltyjen osien esittämiseen ja merkitsemiseen teknisissä piirustuksissa. Kuva 1. Karkaistu osa kovuusvaatimuksella sekä mittauspisteen merkinnällä.

9 Hitsausmerkinnät ja juotokset

9 Hitsausmerkinnät ja juotokset SFS-EN 22553:1994 Sisältää hitsausliitoksien ja juotoksien merkinnät ja ohjeet niiden käyttämiseen piirustuksissa.

9 Hitsausmerkinnät ja juotokset Taulukko 1. Ote standardin SFS-EN 22553:1994 perusmerkkitaulukosta. Standardi SFS-EN 22553:1994 mukaisia perusmerkkejä on yhteensä 20 kappaletta, joista neljä on esitetty kalvon taulukossa 1. Näiden lisäksi on perusmerkeistä yhdistelemällä saatuja symmetrisiä hitsimerkintöjä yhteensä viisi kappaletta, esimerkkinä X- ja K-hitsi (taulukko 2, kappale 9). Standardissa esitetään myös lisämerkinnät, joita on yhteensä kuusi kappaletta, esimerkkinä tasa-, kupu- ja kouruhitsi (taulukko 3, kappale 9).

9 Hitsausmerkinnät ja juotokset Ote standardin SFS-EN 22553:1994 taulukosta 3. Lisämerkinnät. Ote standardin SFS-EN 22553:1994 taulukosta 2. Symmetriset hitsimerkinnät.