IKÄÄNTYMINEN JA KUULO Panu Kuoppala Ylilääkäri Seinäjoen keskussairaala Korva-, nenä- ja kurkkutaudit Kuulo heikkenee iän myötä vähitellen, joten sen merkkejä voi olla vaikea tunnistaa. Kuullun äänen voimakkuus voi pysyä melko pitkään samana, mutta tutut äänet muuttuvat erilaisiksi: ihmisten puheesta ei välttämättä saa selvää ja voimakkaiden äänien sietokyky voi laskea. Tällöin ei välttämättä itse tule ajatelleeksi, että oma kuulo on heikentynyt. Ikähuonokuuloisuus ei näy ulospäin eikä tuota kipua, joten se saattaa tuntua vähäpätöiseltä vaivalta monien muiden sairauksien rinnalla. Kuulemisella on kuitenkin keskeinen rooli sosiaalisessa kanssakäymisessä, joten sen merkitystä ei tule vähätellä.

IKÄKUULO, ÄÄNIMAAILMA Normaali kuulo voi olla jopa 0 dB tasolla. Kuulokäyrän ollessa n. 30 dB alapuolella alkaa esiintyä huomattavia vaikeuksia erilaisissa kuunteluolosuhteissa. Ihminen tunnistaa korviensa välittämää ääntä monin eri tavoin. Äänestä erotetaan hyödylliset äänet ja ihminen tulkitsee niitä muistikuvan ja opitun tiedon mukaan. Ihmisen kuuloalue on n. 20-20000 Hz. Puheesta selvän saamisen kannalta ihmiselle tärkeät taajuudet ovat 300 – 6000 Hz. Oheisessa kuvassa on esitetty tyypillinen kuulontutkimuksen tuloksena syntyvä ns. audiogrammi. Punainen käyrä ilmaisee kuulokynnyksen eri taajuuksilla (äänenkorkeuksilla). Tulos tulee tulkita siten, että punaisen käyrän yläpuolella olevia ääniä kyseinen henkilö ei enää kuule ilman kuulolaitetta. Tässä tapauksessa korkeiden taajuuksien kuuluvuus on selvästi heikentynyt (kuten tyypillisesti tapahtuu iän myötä). Selvyyden vuoksi kuvaan on lisätty erilaiset arkipäivän äänet ja niiden sijainti äänimaailmassamme.

IKÄKUULO 40 prosenttia iäkkäistä (yli 75 v) kuopiolaisista kärsii arkielämää haittaavasta näkö- tai kuulohaitasta tai molemmista. Huonosti näkevän tai kuulevan elämänpiiri kapenee ja mieli madaltuu, jos apu aistihaittoihin jää saamatta. Kuulokojeen jonottaminen ja käytön opettelu turhauttaa. Ilman läheisten ja hoitohenkilökunnan tukea koje jää helposti pöytälaatikkoon Väitöstutkimuksessa selvitettiin toiminnallisen näkö- ja kuulohaitan sekä yhdistetyn kuulo-näköhaitan esiintyvyyttä yli 75-vuotiailla, kyseisten aistihaittojen vaikutusta toimintakykyyn ja palvelutarpeeseen sekä näköhaitan hoitamattomuutta selittäviä tekijöitä. Lisäksi tutkimus selvitti kuulokojeiden käyttöä ja käyttämättömyyden syitä. 13 prosentilla tutkituista todettiin toiminnallinen näköhaitta, 20 prosentilla toiminnallinen kuulohaitta ja seitsemällä prosentilla molemmat. Kuulokojetta käytti säännöllisesti vain puolet niistä, joille sellainen oli määrätty. Joka neljäs kuulokojeen saaneista ei käyttänyt kojetta lainkaan. Tutkittavat perustelivat haluttomuutta kojeen käyttöön useimmiten sillä, ettei sille ollut tarvetta tai siitä ei ollut hyötyä. Kuulokoje jäi käyttämättä myös, koska käyttöä pidettiin liian vaikeana. (Tarja Lupsakon väitöskirja)

MISTÄ HUOMAAN? Toisen puheesta on vaikea saada selvää. Radion ja television äänenvoimakkuutta on lisättävä. Ovikellon ja puhelimen hälytysäänet eivät kuulu. Asioimistilanteet vaikeutuvat, kun virkailijan puheesta ei saa selvää. Keskusteluun osallistuminen hankaloituu. Sosiaalisia tilanteita alkaa karttaa huonon kuulon vuoksi. Korva soi tai on lummehruksissa (lukkoisen oloinen). Merkkejä kuulon heikentymisestä voivat olla: Toisen puheesta on vaikea saada selvää. Radion ja television äänenvoimakkuutta on lisättävä. Ovikellon ja puhelimen hälytysäänet eivät kuulu. Asioimistilanteet vaikeutuvat, kun virkailijan puheesta ei saa selvää. Keskusteluun osallistuminen hankaloituu. Sosiaalisia tilanteita alkaa karttaa huonon kuulon vuoksi. Korva soi tai on lukkoisen oloinen.

IKÄHUONOKUULOISUUS ruokavalio, ravitsemus, aineenvaihdunta, kolesterolitaso, verenpaine, tupakointi, verisuonten kalkkeutuminen, melu, stressi, perintötekijät, ympäristömyrkyt Molemminpuoleinen korkeille äänille painottuva Ikähuonokuuloisuuden kehittymiseen vaikuttavat monet tekijät kuten: ruokavalio, ravitsemus, aineenvaihdunta, kolesterolitaso, verenpaine, tupakointi, verisuonten kalkkeutuminen, melu, stressi, perintötekijät, ympäristömyrkyt

MUITA SYITÄ Menieren tauti Otoskleroosi Meluvamma Sisäkorvaa vahingoittavat lääkkeet Krooninen korvatulehdus Äkillinen kuulonmenetys Kuulohermokasvain …ja lukuisia muita syitä Menieren tauti on sisäkorvan sairaus, jolle on tyypillistä ajoittainen humina sairaassa korvassa, huonokuuloisuus ja huimaus. Tautia kutsutaankin usein kolmen H:n sairaudeksi. Vaikka tauti on ollut tunnettu jo runsaan sadan vuoden verran ja sitä on uutterasti tutkittu, vieläkään ei taudin perussyytä varmuudella tunneta. Taudin syntymekanismina on nesteturvotuksen kehittyminen sisäkorvaan, mutta tarkkaa selitystä sille, miksi nesteturvotus kehittyy, ei ole vielä onnistuttu selvittämään. Taustalla on todennäköisesti monen tekijän yhteisvaikutus. Perinnöllisten tekijöiden tiedetään olevan mukana ainakin pienellä osalla potilaista; myös sairastettujen virustulehdusten osuutta on vahvasti epäilty. Korvan rakenteellisilla tekijöillä ja allergioilla on niinikään arveltu olevan vaikutusta, mutta sitova näyttö puuttuu toistaiseksi. Tauti on aluksi toispuoleinen mutta osalla potilaista se kehittyy molemminpuoleiseksi. Otoskleroositaudissa välikorvassa sijaitsevat kuuloluut luutuvat kiinni toisiinsa jolloin kuulo heikkenee. Tauti voi olla molemminpuoleinen. Kuuloa voidaan parantaa leikkauksella, ei kuitenkaan kaikissa tapauksissa. Tämänhetkisillä ikäihmisillä on hyvin usein työn aiheuttama sisäkorvavaurio. Se muistuttaa ikähuonokuuloisuutta sillä se on yleensä molemmin puoleinen ja painottuu korkeille äänille. Työkoneet ja tehtaat ovat olleet hyvin meluisia eikä kuulonsuojausta ruvettu käyttämään ennen 70-lukua. Joukossamme on edelleen niitä joiden kuulo on mennyt sodassa. Vieläkään kaikki eivät ymmärrä kuulonsuojauksen tärkeyttä. Tietyt antibiootit ja muut lääkkeet saattavat myös vahingoittaa sisäkorvaa. Näiden käyttö on nykyään vähäistä ja riski otetaan aina huomioon hoitdon aloitusta harkittaessa. Krooninen välikorvatulehdus oli vielä hyvin yleinen sairaus aina 70-luvulle asti. Seinäjoen keskussairaalassa leikattiin ihmisiä tämän vaivan takia jopa 200 vuodessa. Nykyään määrä on noin 25. Tehokkaat hoidot ja yleinen terveydentilan ja ympäristötekijöiden parantuminen ovat tämän suotuisan kehityksen takana. Äkillinen kuulonmenetys on toispuoleinen tuntemattomasta syystä johtuva tila. Joskus harvoin se voi tulla myöhemmin myös toiseen korvaan. Kuulonmenetys voi olla täydellinen tai osittainen ja se voi myös parantua. Hyvänlaatuinen kuulohermokasvain voi painaa hermoa ja aiheuttaa toispuoleisen kuulonlaskun. Mikäli se kasvaa isoksi se hoidetaan leikkaamalla.

Korvan soiminen eli tinnitus Voi olla mitä tahansa ääntä: huminaa, ininää, kolinaa jne Yleensä kohdistuu kuulovamman taajuusalueelle Pahenee yleensä kuulovamman edetessä Korvien soimisella (tinnitus) tarkoitetaan mitä tahansa kuulohavaintoa, joka ei aiheudu ulkoisesta äänestä. Tinnitus on yleistä, ja noin 10 %:lla väestöstä se on jatkuvaa. Syynä on yleensä sisäkorvan vaurioituminen, joka johtuu melusta, joko pitkäaikaisesta altistuksesta kovalle äänelle tai yhdestä rajusta altistuksesta, esimerkiksi räjähdyksestä tai korvan seutuun osuneesta iskusta. Myös iän myötä kehittyvään kuulon huononemiseen voi liittyä tinnitus. Samoin jotkin lääkkeet voivat aiheuttaa korvien soimista. Tilapäisesti tinnitusta voivat pahentaa henkinen ja ruumiillinen rasitus, väsymys, tupakointi tai alkoholin käyttö. Tinnituksen häiritsevyys on hyvin yksilöllistä. Jotkut eivät huomaa korvien vinkumista juuri lainkaan, joillekin jatkuva vinkuminen saattaa aiheuttaa keskittymisen ja nukahtamisen vaikeuksia ja muistin häiriöitä.

ONGELMAT Kuulokoje on kuulovammaisen käyttöön tarkoitettu ääntä vahvistava laite. Ääni tulee kojeeseen mikrofonin kautta muuttuen samalla sähköksi. Sähkösignaalia voimistetaan vahvistimessa, jonka jälkeen kuuloke muuntaa sähkön takaisin kuultavaksi ääneksi. Vahvistuksen määrä sekä vahvistettava äänialue valitaan kuulovamman perusteella. Energiansa kuulokoje saa paristosta. Tehokas seulontakeino kuulon suhteen on yksinkertaisesti kysyä, onko kuulon kanssa ongelmia. Jos asiakas saadaan ohjattua perusterveydenhuollosta kuulokeskuskonsultaatioon, ollaan jo voiton puolella. Kuulokojeeseen totuttelu vaatii kuukausien sitkeää harjoittelua. Läheisten tai esimerkiksi vanhainkodin henkilökunnan on syytä myös opetella kojeen käsittely voidakseen kannustaa ja auttaa. Kaikki eivät silti harjoittelemallakaan opi käyttämään kuulokojetta. Tällöin olisi nykyistä aktiivisemmin tarjottava sen tilalle muita apuvälineitä.

Kuulon kuntoutus Kuulon apuvälineet SEKS:sta Myös korvalääkärin vastaanoton kautta Kodin muutostyöt ja vastaavat kunnan sosiaalitoimen kautta Kuntoutustoiminta Kuulonhuoltoliiton kautta TAYS:n tinnituskurssit Potilas tulee lähetteellä kojesovitukseen                      I-käynti: Korvalääkäri tekee vastaanotolla alustavan tutkimuksen ja päättää sen jälkeen lisätutkimuksista. Kuulontutkija tekee tarkat kuulontutkimukset  ja arvioidaan, onko kuulon alenema niin merkittävä, että potilas tarvitsee kuulokojeen tai muun kuulon apuvälineen. Yksilöllisiä kuulon apuvälineitä ovat mm. korvakäytäväkoje, korvantauskoje ja taskukoje. Valintaan vaikuttavat potilaan kuulon alenema, potilaan ikä ja sormien toimintakyky. Kuulontutkija ottaa korvakappalemallin ja antaa ajan II-sovitukseen. Muita kuulon apuvälineitä on runsaasti, näistä osa myönnetään kuuloasemalta, osa sosiaalitoimen kautta ja osan joutuvat käyttäjät kustantamaan itse.   II-käynti: Kuulokojesovitus tehdään aina yksilöllisesti valmistetun korvakappaleen kanssa. Sovituksen tavoitteena on säätää kuulokoje mahdollisimman lähelle käyttäjän omia kuulemistarpeita kuten miellyttävyys ja hyvä puheenerotuskyky. Kuulokäyrän muoto ja puheenerotuskyky ovat tärkeitä apuvälineitä. Kun kojevalinta on tehty, kojeen käytön opetus sekä potilaalle että omaisille on tärkeää. Neuvoja ja opastusta on mahdollista saada tarpeen mukaan myöhemminkin. Jokaisessa sairaanhoitopiirin terveyskeskuksessa on myös koulutettu kuuloyhdyshenkilö, joka omalla paikkakunnallaan ohjaa ja opastaa kuulokojeiden käyttäjiä.

KUULOKOJETYYPIT Rakenteellisesti kuulokojeet voidaan jakaa korvantauskojeisiin, taskukojeisiin, silmälasikojeisiin ja korvakäytäväkojeisiin. Korvalehden takana pidettävä korvantauskoje on yleisin kojetyyppi. Siinä vahvistettu ääni johdetaan kojeen koukun, väliletkun ja korvakappaleen yhdistelmän avulla korvaan. Korvakappale valmistetaan yksilöllisesti korvan mallin mukaisesti. Monia korvantauskojeita on saatavana eri värisinä, erityisesti lapsia varten on olemassa useita kirkkaita värejä. Taskukuulokojeen kuuloke on erillään itse vahvistinlaitteesta johtimen päässä, kiinnitettynä yksilölliseen korvakappaleeseen. Kuulokoje on joko taskussa tai erillisessä kantopussissa.

MUUT APUVÄLINEET Apuvälineiden vaihtoehdot. Kuulokoje ei ole aina paras ratkaisu. Kuulokojeen tilalle voidaan antaa puheäänen vahvistin eli kommunikaattori, joista löytyy useampi vaihtoehtoinen laite. Kommunikaattori on hyvä vaihtoehto, jos kyseessä on huonokuntoinen/vuodepotilas, tilapäinen tarve kuulla hyvin, huono näkö ja/tai motoriikka. Kommunikaattoria tai sen kuulokkeita voidaan käyttää myös radion/TV:n kuunteluun. Kuulokojeen/kommunikaattorin lisäksi tai tilalle voidaan antaa muita apuvälineitä kuten akustinen ovikello tai puhelimen lisäkello, puhelimen optinen hälytin, radion/TV:n kuuntelun apuvälineet ym. Selvittämällä huolellisesti asiakkaan elämäntilanne, toiveet ja tarpeet, löydetään yleensä hyvä apu kuulovaikeuksiin. Ensimmäinen apuväline ei välttämättä ole kaikki, mitä asiakas tarvitsee. Tilannetta seuraamalla voidaan lisälaittein parantaa merkittävästi asiakkaan omatoimista pärjäämistä, jota myös kuntoutusohjaus tukee.   Kuulokoje, apuvälineet ja kuntoutusohjaus ovat niitä tarvitseville maksuttomia. Kuulokojeen ja apuvälineet maksaa keskussairaala, joka perii käyttäjän kotikunnasta vuosittain ns. käyttömaksun, joka määräytyy laitteen alkuperäisen hinnan ja keskimääräisen kestoiän perusteella. Kuntoutusohjaajan kotikäynneistä tai vastaanotolla käynneistä laskutetaan asiakkaan kotikuntaa.

BAHA =LUUANKKUROITU KOJE Luuhun ankkuroitava kuulokoje (BAHA) on jo laajasti käytetty. Luun kautta äänienergia johtuu sisäkorvaan korvakäytävän kautta (suuret taajuudet), kuuloluiden ja sisäkorvanesteiden välityksellä (matalat taajuudet) ja sisäkorvaonteloiden painemuutosten avulla. BAHA (bone anchored hearing aid). Titaaniruuvin annetaan integroitua ohimoluuhun kolme kuukautta. Syntyy osseointegraatio elävän luun ja titaaniruuvin välillä. BAHA-laitteiden tarve on yli 70/miljoona ihmistä. Ohimoluuhun kiinnitetty titaaniankkuriruuvi ja siihen asennettu kuulokoje johtavat värähtelyn ohimoluuhun ja luujohtokuulona Cortin elimeen. Yleiset BAHAn sovittamisen syyt: (1) molempien korvien krooninen tulehdus, (2) ulkokorvan/välikorvan epämuodostumat, (3) otoskleroosi erikoistapauksissa: toinen korva kuuro ja toisessa otoskleroosi, (4) kontrolloimaton akustinen ulkoinen kierto normaalia kuulokojetta käytettäessä (esim. suuri radikaaliontelo tai korvakäytävä).

BAHAn audiologiset indikaatiot konduktiivisessa ja sekatyyppisessä kuulonalennuksessa: luujohto parempi kuin 40-45 dB HL, puheenerotuskyky yli 60 % implantoitavan korvan puolella, odotukset realistisia BAHA-laite antaa hyvän kuulotuloksen, sekä suurilla että pienillä taajuuksilla. Ongelma on kojeen vinkumisherkkyys. Komplikaationa on esitetty punoitusta titaaniruuvin ympärillä, kosteutta sekä granuloitumista. Tulehdus johtaa yleensä ruuvin irtoamiseen 2-3 %:ssa.

Sisäkorvaimplantti Sisäkorvaan asennettava kuulolaite Lapsille, opiskelijoille ja työikäisille joilla on vaikea kuulovika Leikkaus- ja kuntoutusprosessi on pitkä ja vaativa Sisäkorvaan asennettava kuulolaite Lapsille, opiskelijoille ja työikäisille joilla on vaikea kuulovika Leikkaus- ja kuntoutusprosessi on pitkä ja vaativa

HAASTEET Kojeiden tarve lisääntyy 10 % vuodessa Lisäopastuksen tarve Molemminpuoleinen sovitus Kuulontutkijapula! Sanojen erotuskyky! Kojeiden tarve lisääntyy 10 % vuodessa Ikäihmisten määrä lisääntyy nopeasti, he ovat aktiivisempia ja haluavat osallistua aktiivisemmin ja tähän tarvitaan hyvää kuuloa Lisäopastuksen tarve Kuten edellä kävi ilmi alle puolet käyttää kojettaan säännöllisesti. Panostamme tällä hetkellä entistä enemmän jatko-opastukseen jotta kojeet saadaan käyttöön, ne ovat yhteiskunnalle kallis sijoitus. Molemmin puoleista sovitusta on käytetty lähinnä työikäisille ja opiskelijoille. Uuden suosituksen mukaan myös ikäihmisille tulisi tarvittaessa sovittaa kaksi kojetta. Resurssipula estää molemminpuoliset sovitukset tällä hetkellä. Suomessa on paha kuulontutkijapula johon ei näy helpotusta lähivuosina. Tarve kasvaa ja koulutsmäärät ovat liian pieniä. Sanojen erotuskyky heikkenee ikääntyessä usein nopeammin kuin äänillä mitattu kuulo. Vaikka ääntä vahvistetaan kuinka paljon se vain säröytyy eikä kuulija saa sanoista selvää. Tähän vaikuttavat monet sisäkorva- ja etenkin aivoperäiset syyt. Tähän ongelmaan ei ole tällä hetkellä ratkaisua. Tosiasia vain on ettei kaikille saada hyvää kuuloa parhaimmillakaan apuvälineillä.

KUULEMIIN!