Suomen kielen ominaispiirteet

Äänteet nk:lla esim. kenkä, Helsinki tai Suomen kielessä yhtä äännettä merkitään lähes aina yhdellä kirjaimella. Yksi poikkeus: ŋ eli äng-äänne, jota merkitään joko nk:lla esim. kenkä, Helsinki tai ng:llä esim. kengät, Helsingissä

Vokaalit runsaasti vokaaleja A E I O U Ä Ö Y Vokaaleilla on kaksi kestoastetta. lyhyt ja pitkä Sanan merkitys muuttuu vokaalin keston mukaan, esim. tule tulee tuulee tapaamme tapamme

Jos kaksi eri vokaalia kuuluu samaan tavuun, ne muodostavat diftongin: KOI-RA ÄI-TI LAI-VA Diftongeja on yhteensä 18. Diftongin alkuäänteenä voi olla mikä tahansa vokaali, mutta loppuäänteenä ei voi olla a tai ä.

Vokaalit jaetaan etu-, taka- ja keskivokaaleihin sen mukaan, missä kohdin suuta ne lausutaan. etuvokaalit keskivokaalit takavokaalit (välivokaalit) Ä, Ö, Y A, O, U E, I

VOKAALISOINTU OLYMPIA Tarkoittaa sitä, että samassa yhdistämättömässä sanassa on vain joko etu- tai takavokaaleja. OLYMPIA takavokaali etuvokaali takavokaali Olympia rikkoo vokaalisoinnun, joten se on siis lainasana!

Konsonantit p, t, k, d, m, n, ŋ, l, r, s, h, v ja j Alkuperäisiin konsonantteihimme kuuluu 13 konsonanttia: p, t, k, d, m, n, ŋ, l, r, s, h, v ja j Konsonantti voi esiintyä joko yksinäiskonsonanttina (kuka) tai kaksoiskonsonanttina (kukka). Alkuperäisten suomenkielisten sanojen alussa voi olla vain yksi konsonantti. Jos sanan alussa on kaksi tai kolme konsonanttia, on kyseessä lainasana (prinssi). Suomenkielinen sana ei voi päättyä mihin tahansa konsonanttiin. Mahdollisia ovat vain konsonantit l, n, s, t, r.

ASTEVAIHTELU katto katon mato madon kauppa kaupasta lakki lakille = sanansisäiset konsonantit k, p ja t katoavat tai muuttuvat toiseksi konsonantiksi kun sanaa taivutetaan: katto katon mato madon kauppa kaupasta lakki lakille kampa kamman

Sanasto Kielemme pitkäsanaisuus johtuu sijataivutuk-sesta sekä johdosten ja yhdyssanojen runsaudesta. Suomi on synteettinen kieli, mikä tarkoittaa sitä, sana muodostuu useista merkitysyksiköistä (morfeemeista). Useimmat Euroopan kielet ovat analyyttisiä kieliä, joissa morfeemit ovat usein erillisinä sanoina. Vrt. suomi ja ruotsi.

Juoksentelisimmekohan? Skulle vi springa lite hit och dit utan något särskilt ändamål? Juoksentelisimmekohan?

Morfeemit Morfeemi on kielen pienin yksikkö, jolla on merkitys. Sanat koostuvat yhdestä tai useammasta morfeemista. Morfeemit ovat aina samassa järjestyksessä: kantasana kirja johdin johtimella sanasta tehdään toinen sana sto tunnus esim. monikon tunnus i pääte esim. sijapääte ssa liite esim. omistusliite mme

Joitakin morfeemeja voi samassa sanassa olla useita ja joku voi puuttua, mutta järjestys ei muutu: KIRJASTOSSAMMEKIN liite(partikkeli) (omistus)liite kantasana pääte johdin