Hyvä Sisärengaslainen Galatalaiskirjeen toisessa luvussa perustelee julistamansa vapaan armon oikeutusta. Kysymyksiä, esirukousaiheita yms voit lähettää osoitteeseen Neljätoista vuotta myöhemmin menin uudelleen Jerusalemiin Barnabaksen kanssa ja otin mukaan myös Tituksen. Menin sinne kokemani ilmestyksen johdosta. Tein siellä selkoa evankeliumista, jota julistan kansojen keskuudessa; puhuin yksityisesti seurakunnan arvohenkilöille. Tahdoin varmistautua siitä, ettei kaikki vaivannäköni menisi hukkaan. (Gal. 2:1-2) Paavalin vierailusta Jerusalemissa kertoo myös Ap. t. 15. Matkan syyksi mainitaan kiista siitä, pitääkö pakanuudesta kristityiksi kääntyneet ympärileikata, kuten jotku juutalaiskristityt vaativat. Paavali esitti Jerusalemissa paikalla olleille apostoleille, millainen oli se evankeliumi, jota hän julisti pakanoille, saadakseen sille näiden hyväksynnän. Gal. 2:1-2

Gal. 2:3-4 Ei edes seuralaistani Titusta, joka on kreikkalainen, pakotettu ympärileikkauttamaan itseään. Tosin joukkoomme oli tullut eräitä valeveljiä urkkimaan, millaista on se vapaus, jonka me olemme Kristukselta Jeesukselta saaneet. Heidän tarkoituksenaan oli saattaa meidät lain orjuuteen. Mutta me emme hetkeksikään antaneet heille periksi, jotta evankeliumin totuus säilyisi teille puhtaana. (Gal. 2:3-4) Paavalin julistama vapaa evankeliumi sai hyväksynnän, ja sen merkkinä kreikkalaista pakanuudesta kääntynyttä Titusta ei vaadittu ympärileikkauttamaan itseään. Tosin kaikki juutalaiskristityt eivät hyväksyneet tilannetta, mistä myös Galatian ongelmat olivat seurausta. Seinämaalaus esittää apostolien kokouksen osanottajia

Gal. 2:6-8 Ne taas, joita siellä pidettiin arvossa – mitä he itse asiassa olivat, on minusta yhdentekevää, sillä Jumala ei tee eroa ihmisten välillä – nämä arvohenkilöt eivät vaatineet minulta mitään enempää. He päinvastoin näkivät, että minun tehtäväkseni oli annettu evankeliumin julistaminen ympärileikkaamattomille niin kuin Pietarin tehtäväksi sen julistaminen ympärileikatuille. Sillä hän, joka on antanut Pietarille voiman toimia juutalaisten apostolina, on antanut minulle voiman toimia muiden kansojen keskuudessa. (Gal. 2:6-8) Paavali kirjoittaa, ettei häneltä vaadittu mitään enempää. Apostolien tekojen mukaan (Ap. t. 15:28- 29) Paavali sai kuitenkin Jerusalemista vietäväksi pakanakristityille kirjeen, jossa heitä kehotettiin välttämään epäjumalille uhrattua lihaa, verta, lihaa, josta verta ei ole laskettu pois sekä haureutta. Nämä säädökset eivät kuitenkaan olleet pelastuksen ehtoja vaan juutalais- ja pakanakristittyjen välisen yhteyden kannalta tärkeitä asioita. Niinpä ne eivät kaventaneet Paavalin julistamaa vapaata armoa, josta hän ei ollut valmis luopumaan piiruakaan. Haureus, jota kehotetaan välttämään, tarkoittanee tässä yhteydessä sellaisia aviosuhteita, jotka juutalaisten laki kielsi, mutta jotka pakanoiden keskuudessa olivat hyväksyttyjä.

Gal. 2:9-10 Kun Jaakob, Keefas ja Johannes, joita pidettiin seurakunnan pylväinä, käsittivät, minkä tehtävän Jumala oli minulle armossaan antanut, he ojensivat minulle ja Barnabakselle kätensä yhteistyön merkiksi: meidän oli määrä mennä vieraiden kansojen, heidän taas juutalaisten keskuuteen. Heidän köyhiään meidän vain tuli muistaa, ja niin minä olen ahkerasti tehnytkin. (Gal. 2:9-10) Apostolien keskuudessa vallitsi työnjako: Paavali oli pakanoitten apostoli, muuta apostolit juutalaisten. Tosin ensimmäinen nimeltä mainittu pakanakristitty oli Pietarin työn tulosta (Ap. t. 10), ja Paavali taas aloitti uudella paikkakunnalla työnsä synagogasta, juutalaisten parista. Evankeliumin julistamisen ohella Paavalin työssä oli keskeistä kolehdinkerääminen Jerusalemin köyhille (1. Kor. 16:1-3; 2. Kor. 8-9; Room. 15:25-28). Paitsi että kolehti auttoi konkreettisesti köyhiä, oli se samalla näkyvä merkki kirkon ykseydestä, kun pakanakristityt auttoivat juutalaiskristittyjä.

Gal. 2:11-14 Kun Keefas sitten tuli Antiokiaan, nousin vastustamaan häntä julkisesti, koska hän oli menetellyt väärin. Aikaisemmin hän oli ottanut osaa yhteisiin aterioihin pakanuudesta kääntyneiden kanssa. Mutta kun sinne oli tullut Jaakobin luota muutamia miehiä, hän jäi pois ja eristäytyi kääntyneistä, koska pelkäsi niitä, jotka vaativat ympärileikkausta. Samalla tavoin alkoivat teeskennellä myös muut juutalaiset, ja jopa Barnabas seurasi heidän esimerkkiään. Mutta kun minä näin heidän poikkeavan evankeliumin totuuden tieltä, sanoin Keefakselle kaikkien kuullen: "Jos sinä juutalaisena voit luopua juutalaisten tavoista ja elää pakanoiden lailla, miksi pakotat pakanoita elämään niin kuin juutalaiset?" (Gal. 2:11-14) Antiokia oli kaupunki, jossa syntyi ensimmäinen pakanakristittyjen seurakunta. Kaupungissa asui myös juutalaiskristittyjä, joten siellä kärjistyi yhteyden ongelma. Yhteyden näkyvimpänä merkkinä oli ateriayhteys. Paavali kertoo nyt Pietarin ensin osallistuneen yhteisille aterioille pakanakristittyjen kanssa, mutta sitten vetäytyneen pois, koska jotkut Jerusalemista tulleet eivät hyväksyneet yhteyttä ympärileikkaamattomien kanssa. Paavali ei kuitenkaan antnut periksi siitä vapaudesta, jonka evankeliumi antaa, ja niinpä hän inhimillisesti katsoen aivan yksin seisoi totuuden puolella – meidän pakanakristittyjen onneksi!

Gal. 2:15-19 Me olemme syntyperältämme juutalaisia, emme syntisiä pakanoita. Kun kuitenkin tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä lain vaatimia tekoja vaan uskomalla Jeesukseen Kristukseen, olemme mekin uskoneet Jeesukseen Kristukseen, jotta tulisimme vanhurskaiksi häneen uskomalla emmekä tekemällä lain vaatimia tekoja. Eihän kukaan ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä mitä laki vaatii. (Gal. 2:15-16) Paavali on ymmärtänyt, että pelastustie on sama sekä juutalaisille että pakanoille: usko Jeesukseen. Lain noudattamisen tiellä ei pääse perille asti, ja siksi Paavali itsekin on hylännyt lain tie ja omistanut Jumalan armon, joka on Jeesuksessa. Filippiläiskirjeessä Paavali kertoo tästä seikkaperäisesti (Fil. 3:3-9). Mutta jos meidätkin, jotka tahdomme tulla vanhurskaiksi Kristuksessa, havaitaan syntisiksi, onko Kristus siis synnin palveluksessa? Ei toki! Vasta jos alan uudelleen rakentaa sitä minkä olen hajottanut, osoitan olevani lainrikkoja. Lain vaikutuksesta minä kuolin, mutta kuolin vapaaksi laista elääkseni Jumalalle. Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. (Gal. 2:17-19) Lakihenkiset ehkä väittävät, että pelkän armon varaan rakentaminen johtaa synnin suosimiseen, ja niin Kristuskin palvelisi syntiä. Näin ei kuitenkaan ole. Uskossa Jeesukseen ollaan yhdessä Jeesuksen kanssa kuoltu pois synnistä ja pois lain vaatimuksista. Toki uskovakin on yhä edelleen syntinen, muta hän ei enää palvele eikä saa palvella syntiä. Roomalaiskirjeessä Paavali pohtii tätä asiaa syvällisesti (Room 6)

Gal. 2:20-21 Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani. Minä en tee tyhjäksi Jumalan armoa; jos näet vanhurskaus saadaan lakia noudattamalla, silloin Kristus on kuollut turhaan. (Gal. 2:20-21) Kristityn elämä on mysteeri. Uskova ihminen on niin yhdistetty Jeesukseen, että Jeesus elää hänessä ja hän Jeesuksessa. Jeesus myöskin vaikuttaa hänessä. Edellinen käännös sanoi: ”minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa”, mikä voi tarkoittaa uuden käännöksen mukaista ”uskoen Jumalan poikaan” tai sitä, että Jeesus, joka elää minussa, myös uskoo minussa. Minun uskoni on Jeesuksen täydellistä uskoa, minulle lahjaksi annettua. Pähkäiltävää: • Miksi on niin vaikea elää yksin armosta? Opetus:Ville Auvinen