Katson kauas pois, silmäni saavuttavat jotain, merellä, lintu, mistä lie tulee. Meri on suurenmoinen! Pieni tuulen henkäys huojuttaa kasveja, pilvetön taivas sinertää meren yllä, maisema loistaa kauniisti.
Jykevä laiva ulapalla, suuria aaltoja lähettää viestiksi rannalle itsestään peittäen pienen laiturin. Vanha ja ränsistynyt laituri odottaa laivaansa. Monta laivaa ohi lipuu yksikään ei laiturille jää.
Meri on tyyni. Näen kauas horisonttiin. Ajattelen, voisinpa kävellä vetten päällä. Pääsisinpä luoksesi, heti täältä. Mietin sinua öin ja päivin, kunpa sinäkin minua.
Hän suuntaa katseensa kaukaisuuteen haaveilee tulevaisuudesta haaveilee vapaudesta jonka meri antaisi. Ääni toistuu ”meri erottaa, meri yhdistää” hän havahtuu todellisuuteen; ja huomaa: meri on päiväkirja täynnä salaisuuksia.
Nostimme pyörän merestä. Se oli märkä vedestä. Siinä oli paljon ruostetta. Päätimme tehdä taidetta.
Illan hämärtyessä. On meri tyyni ja hiljainen. Pari kulkijaa pysähtyneenä, ihailee meren tyyneyttä. Loiske, liplatus, auringon kimallus laineista loistaa. Vaahtopäät leikitellen; tyynestä myrskyää.
Katselemme merta, se on lähes tyyni, vain pieniä aaltoja lipuu sen pinnalla, rannalla kasvaa kaisloja.
Uljas prinssi ratsullaan prinsessaansa pelastaa. Taipaleita edetty kaunis ratsu hirnahtaa. Kohta perille saavutaan. Poika ratsastaa kohti merta sinistä matka ei lopu hevonen ei liikahda poika jatkaa leikkiä.
Kuusen siimekseen, puupenkille aurinko sädehtii. Kuuluu iloinen nauru ja puhe, kuin musiikkia korville.
Lokkien laulu, iloinen nauru, kaikuu läpi tyynen veen. Silloin suuri Jatulin tarha rakentui rannalle.
Heinikossa meren rannalla, poika haaveilee kiven juurella. Miettii yksinään, meri yhdistää.