Verenpaine ja hengitys Hyttinen Sari, Järvinen Jenna, Karttunen Susanna ja Lehtonotko Mira, TR11S
Verenpaine Verenpaine on normaali, kun se on alle 130/85 mmHg (millimetriä elohopeaa). Verenpainetaso on tyydyttävä välillä 130–139/85–89 ja koholla, kun paine on 140/90 tai enemmän. Isompi luku on systolinen eli yläpaine, joka ilmoittaa valtimon sisällä olevan paineen sydämen supistuksen aikana. Pienempi luku on diastolinen eli alapaine. Se ilmoittaa paineen sydämen lepovaiheen aikana.
MITTAAMINEN Mittausta edeltävän puolen tunnin aikana vältetään raskasta liikuntaa, tupakointia ja kofeiinipitoisten juomien nauttimista (kahvi, tee, kolajuomat). Mittaus tehdään tavallisesti istuessa. Mittauskäsi voi levätä pöydällä. Varmistetaan, että olkavarren ympärille kiedottava mittarin kumiosa (mansetti) on niin suuri, että se ympäröi olkavarren. Kun mittarin kumiosa (mansetti) on kiedottu olkavarren ympärille, istutaan rauhassa 5 minuuttia. Verenpaine mitataan kaksi kertaa, ja lopullinen tulos on mittausten keskiarvo.
Hypotonia – matala verenpaine TERMIT Hypertonia – korkea verenpaine Hypotonia – matala verenpaine
Mittausvälineitä
HENGITYS ELI RESPIRAATIO - Tarkkailu Hengitystä voidaan tarkkailla katselemalla ja kuuntelemalla, esim. seuraamalla rintakehän ja pallean liikkeitä. Hengitystä voidaan kuunnella painamalla korva lähelle potilaan suuta tai laittamalla poski potilaan suun lähelle. Keuhkojen kuuntelu stetoskoopilla (hengitysäänet, rahinat yms.) Pulssioksimetrin avulla.
Hengitystapa Normaali hengitystapa on vatsa-palleahengitys nenän kautta sisään ja suun kautta ulos.
Hengitystaajuus Hengitystaajuutta tarkastelemalla saadaan arvio hengenahdistuksen voimakkuudesta. Hengitystaajuutta tulee tarkastella potilaan saapuessa tutkimushuoneeseen, riisuuntuessa, puhuessa, istuessa ja maatessa. Normaali hengitystaajuus on 12-16 kertaa minuutissa.
Hengitysrytmi Säännöllinen, epäsäännöllinen? Hypoventilaatio – alihengittäminen esim. uniapnea. Hyperventilaatio – ylihengittäminen Liikahengityksellä tarkoitetaan tilannetta, jossa henkilö hengittää enemmän kuin elimistön tarvitseman kaasujen vaihdon vuoksi olisi tarpeen.