L i i k u n t a

Tästä on kyse! Meillä ei ollut Playstationia, Nintendoa tai X-boxia, ei ainuttakaan TV-peliä, ei 99 TV-kanavaa, ei surround- soundia, ei kännyköitä, kotitietokoneita tai Internetin chattikanavia. Meillä oli kavereita, me olimme ulkona heidän kanssaan. Me putoilimme puista, saimme haavoja, katkoimme käsiä, jalkoja ja hampaita, mutta ei ketään haastettu oikeuteen niiden onnettomuuksien johdosta. Ne olivat vahinkoja, eikä niistä syytetty ketään muita kuin meitä itseämme. Muistatko ne vahingot? Me tappelimme, saimme mustelmia ja opimme pärjäämään niitten kanssa. Me leikimme kepeillä ja tennispalloilla, söimme multaa ja ruohoa. Kaikista varoituksista huolimatta montaakaan silmää ei puhjennut eikä meissä kasvanut ruohoa lopun elämää. Me pyöräilimme ja kävimme toistemme luona, koputimme ovelle, kävelimme suoraan sisään ja osallistuimme keskusteluun. Jotkut oppilaista koulussa eivät olleet yhtä hoksaavaisia kuin muut, ne jäivät jälkeen ja jätettiin luokalle. Toivottavasti tämän näkevät kaikki ne joilla on ollut onni viettää lapsuutensa ennen kuin lainsäätäjät ja muut viranomaiset alkoivat säädellä elämäämme meidän omaksi parhaaksemme. Meillä oli elämisen laatua! Noin kolmekymppisten ja sitä vanhempien ihmisten pitäisi itse asiassa olla kuolleet. Nykypäivän lainlaatijoiden ja byrokraattien mielestä meidän 60- ja 70-luvuilla syntyneiden ei olisi pitänyt edes selvitä hengissä. Meidän pinnasängyt oli maalattu lyijyä sisältävällä maalilla. Meillä ei ollut lapsille turvallisia lääkepulloja, ovia eikä kaappeja ja pyöräillessä meillä ei kenelläkään ollut kypärää. Joimme vettä puutarhaletkusta, emme pullosta. Panimme leivän päälle voita ja joimme limsaa jossa oli sokeria, mutta kukaan meistä ei ollut liian lihava, koska olimme aina ulkona touhuamassa. Jaoimme limsamme kavereiden kanssa ja joimme samasta pullosta, eikä kukaan siitä kuollut. Vietimme tunteja rakentamalla laatikkoautoja vanhoista romuista ja ajoimme sitten täyttä vauhtia alas mäkeä ja vasta silloin huomasimme, että olimme unohtaneet jarrut. Muutaman ojaanajon jälkeen opimme ratkaisemaan ongelman. Lähdimme aamulla aikaisin ulos ja tulimme kotiin vasta illalla kun katuvalot oli sytytetty. Meitä ei saanut kiinni koko päivänä - ei ollut kännyköitä.

•maailma muuttunut ”istuvammaksi” •ylipaino lisääntynyt, lihasvoima ja kunto heikentyneet •liikunnallinen passiivisuus altistaa monille riskitekijöille: liikalihavuus, päihteet, masennus, syrjäytyminen, diabetes •liikkumaton lapsi ei liiku aikuisenakaan

Fyysisen aktiivisuuden perussuositus • kaikkien 7–18-vuotiaiden tulee liikkua vähintään 1–2 tuntia päivässä monipuolisesti ja ikään sopivalla tavalla. • yli kahden tunnin pituisia istumisjaksoja tulee välttää. • ruutuaikaa viihdemedian ääressä saa olla korkeintaan kaksi tuntia päivässä.

Liikkuvasta ja terveestä koululaisesta liikkuva ja terve aikuinen •liikunta kouluiässä ennustaa liikuntaa aikuisena •liikunta kouluiässä edistää terveyttä kouluiässä •terveys kouluiässä ennustaa terveyttä aikuisiällä •terveys kouluiässä vaikuttaa liikunta- aktiivisuuteen aikuisena •liikunta aikuisena vaikuttaa terveyteen aikuisena

Nuorten liikunnan edistämiseksi vaikuttavimpia ovat olleet ne liikuntahankkeet, joissa koulut ovat tehneet yhteistyötä vanhempien tai kunnan toimijoiden kanssa liikunnan edistämiseksi ja joissa on vaikutettu moneen tekijään samanaikaisesti.

Kysymyksiä •vanhempien vaikutusmahdollisuudet  viihdemedian äärestä liikkujaksi? •koulun rooli? •mikä on kaupungin rooli? •järjestöt? •oppilaitokset?