Pro Immalanjärvi ry:n tiedotustilaisuus 7.5.2013 Yrjö Haverinen Mitä mittaustulokset ja vesinäytteet kertovat Immalanjärven tilasta ja uhista? Pro Immalanjärvi ry:n tiedotustilaisuus 7.5.2013 Yrjö Haverinen

Yleistietoa Immalanjärvestä Immalanjärvi on edelleen Imatran kaupungin tärkeä raaka-ja varavesilähde, vaikkakin järven pintavettä on korvattu Salpausselän pohjavedellä. Järvi ympäristöineen on merkittävä ulkoilu-ja virkistysalue uimarantoineen. Järvessä on hyvä ja lajirikas kalasto, jota moni hyödyntää puhtaana ja terveellisenä lähiruokana. Immalanjärvi on ainutlaatuinen tutkimuskohde Vuoksen vesistöalueella, sillä järvestä on mittavaa tutkimustietoa neljännesvuosisadan ajalta. Immalanjärven erottaa Saimaasta 1. Salpausselkä ja järvi koostuu yhdestä suuresta selkäalueesta ja kahdesta lahdesta; Varpaanlahdesta ja Laitilanlahdesta. Immalanjärven pinta-ala on noin 20 neliökilometria ja valuma-alueen pinta-ala noin 71 neliökilometria. Valuma-alueesta on metsää ja suota vajaat 40 neliökilometriä. Järven keskisyvyys on 8 m ja vesitilavuudeksi on arvioitu 154 milj. kuutiota. Vesi viipyy järvessä keskimäärin 4,4 vuotta. Järvessä on runsaasti pohjavesilähteitä, joiden osuus koko järven virtaamasta on laskettu olevan peräti 42%. Näitä voimme kiittää siitä, että järvikeitaamme on vielä näinkin siedettävässä kunnossa.   Vielä 1970-luvulla Immalanjärvi luokiteltiin karuksi ja kirkasvetiseksi, jossa näkösyvyys parhaimmillaan oli 8-10 m. Järvivesi luokitellaan sekä käytettävyydeltään että ekologiselta tilaltaan edelleen hyväksi/erinomaiseksi, mutta näkösyvyys on ravinne-ja kiintoainevalumien myötä lähes puolittunut tasolle 3-6 m. Immalanjärveä rehevöittät fosfori- ja typpipäästöt, joita tulee kaukokulkeutumina, lähialueiden teollisuudesta ja liikenteestä, metsä-ja maatalous-alueilta, golf-kentältä sekä valuma-alueen asutus-ja ojitusvesistä.

Tarkastelun rajaus Mittaustulosten osalta tarkastelu on rajattu veden näkösyvyyteen(eli läpinäkyvyyteen) sekä tätä selittäviin veden väriin , sameuteen ja ravinnepitoisuuteen.

Immalanjärven veden laatu käyttökelpoisuusluokituksen mukaan 2000-2003 Immalanjärven veden laatu käyttökelpoisuusluokituksen mukaan 2000-2003. Lähde: (3.A). Immalanjärven sijainti Kaakkois-Suomessa Imatralla 1. salpausselän kupeessa. Huom! Immalanjärven vesi luokiteltu laadultaan erinomaiseksi lukuun ottamatta Laitilanlahtea(laatu hyvä) ja sen pohjukkaa(hyvää huonompi).

Immalanjärven kuormituksesta Immalanjärven pääkuormittajia ovat fosfori ja humus, jotka merkittävimmin uhkaavat veden laadun säilymistä erinomaisena tai edes hyvänä. Vuoden 1981 tilannekatsauksessa (4) Immalanjärven ympäristön valuma-alueilta tuli merkittävin kuormitus(humus, fosfori) Laitilanlahteen Suurisuon- ja Korvenojan tuomina. Golf-kenttää ei vielä tuolloin ollut.

Veden näkösyvyys eli läpinäkyvyys Näkösyvyys on yksi mitatuimmista suureista. Sen vaihtelu riippuu mm. veden humuksen(väri), savipartikkeleiden (sameus)ja levien määrästä(ravinteet). Niukkaravinteisissa vesissä näkösyvyys voi olla jopa yli 10 metriä ja sameissa sekä voimakkaasti humuksen värjäämissä vesissä selvästi alle metrin, esim. Immalanjärven Laitilanlahden pohjukka. Käyttökelpoisuusluokituksen mukaan erinomaisen veden näkösyvyys on yli 2,5 metriä kuten suurimmassa osassa Immalanjärveä, ja hyvään luokkaan kuuluvan veden 1-2,5 metriä.

Veden näkösyvyyden mittaus Näkösyvyys tarkoittaa syvyyttä, josta veteen upotetun valkoisen levyn pystyy erottamaan. Näkösyvyyden mittaus suoritetaan Pro Immalanjärvi ry:n seurannassa halkaisijaltaan 20 cm valkoisella levyllä, jonka voi tehdä itse esim. ämpärin kannesta. Lisäksi tarvitaan esim. 8m mittanaru ja riittävä paino näkösyvyyslevyn nopeaan laskuun. Lisätietoja näkösyvyyden mittauksesta löytyy esim. www.ymparisto.fi-sivuilta: Tarkkaile kotijärveäsi 1-2 ja Huolehdi kotijärvestä. Ohessa kuva tee se itse-mittalaitteesta.

Näytteenotto- ja havainnointipisteet. Lähde (2).

Pro Immalanjärvi ry:n näkösyvyysmittaukset alkaen v.2011-

Veden väri Veteen väriä aiheuttavat siihen liuenneet aineet tai siinä esiintyvät kiintoaineet. Liuenneiden aineiden väri on luonnonvesissä tavallisesti humusaineiden aiheuttama voimakkuudeltaan vaihtelevan kellanruskea. Humusyhdisteet ovat happamia, hitaasti hajoavia orgaanisia yhdisteitä. Maanpinnan käsittely, metsä- ja suo-ojitukset lisäävät humuksen huuhtoutumista. Myös suuri rautapitoisuus voi joskus aiheuttaa veteen kellertävänruskean värin, tyypillisimmin syvällä pohjanläheisissä näytteissä. Vesien yleisessä käyttökelpoisuusluokituksessa lievästi humuspitoisen veden väri on alle 50 mg/l Pt. Immalanjärvessä veden väri on ollut 5-15 mg/lPt vuosina 1986-2011, (2), Laitilanlahden pohjukkaa lukuunottamatta, jossa väri on ollut tasolla 80-200 mg/l Pt vuosina 1989-2009, (1).

Immalanjärven veden värin kehittyminen havaintopaikoilla A-E vuosina 1986-2011. Lähde: (1)

Immalanjärven veden väri Laitilanlahden pohjukassa,F, vuosina 1989-2009. Lähde (1)

Veden sameus Veden sameus johtuu savesta, raudasta, kolloidisista yhdisteistä tai runsaasta levämäärästä. Sameuden mittaukseen käytetään yleisimmin valonsirontaan perustuvaa mittalaitetta.  Sameus ilmoitetaan FTU-yksikköinä (Formazin Turbidity Units). Käyttökelpoisuusluokituksen mukaan veden sameuden ollessa yli 1,5 FTU luokka voi alentua erinomaisesta hyväksi. Immalanjärven veden sameus on pysytellyt vuosina 1986-2011 alle 1,0 FTU lukuunottamatta Laitilanlahden pohjukkaa, jossa viimeisimmät arvot ovat olleet tasolla 6-7 FTU.

Immalanjärven havaintopaikkojen A-E sameuden vuosikeskiarvot vv Immalanjärven havaintopaikkojen A-E sameuden vuosikeskiarvot vv.1986-2011(havaintopaikoilla D ja E ei ollut tarkkailua vv. 2008,2009,2011 eikä paikalla D v.2010. Lähde: (2).

Sameus Immalanjärven Laitilanlahden pohjukassa,F, 1989-2009. Lähde: (1)

Veden ravinnepitoisuus Ravinteiden aiheuttama rehevöityminen on yksi merkittävimmistä järven ekologista tilaa muuttavista tekijöistä. Ravinneolot vaikuttavat levätuotannon ja -lajiston ohella myös vesikasvien ja päällyslevien sekä epäsuorasti pohjaeläimistön ja kalaston lajikoostumukseen ja runsauteen. Käyttökelpoisuusluokituksen mukaan järvivesi on erinomaista kun kokonaisfosforipitoisuus on alle 12 µg/l ja hyvää kun se on alle 30 µg/l. OECD:n luokituksen mukaan järvi on rehevä kun kokonaisfosforipitoisuus on yli 35 µg/l. Immalanjärven kokonaisfosforipitoisuus on ollut suuruusluokkaa 8-12 ug/l Laitilanlahden pohjukkaa lukuunottamatta, jossa se on ollut luokkaa 30-40 ug/l.

Veden kokonaisfosforipitoisuus 1986-2011,(2).

Laitilanlahden pohjukan(F) kokonaisfosforipitoisuus vv. 1986-2006 Laitilanlahden pohjukan(F) kokonaisfosforipitoisuus vv.1986-2006. Lähde (1).

Suurisuonojan valuma-alueen kuivatusvedet lianneet Laitilanlahtea 1950-luvulta alkaen Immalanjärveen laskee useita ojia(yli 20), joista suurimpana ja kuormittavimpana Salo-Peltolan Mustalammesta Laitilanlahteen laskeva Suurisuonoja. Suurisuon valtaojaan laskevat vetensä Mallisillanoja, Mustaoja ja Hattukorvenoja Mustalammen kautta. Suurisuonojan valuma-alueen pinta-ala on noin 16 neliökilometriä ja Suurisuonojalla on pituutta noin 5 km. Suurisuonojan valuma-alueella on tiettävästi tehty ojituksia ainakin 1950-luvulta lähtien. Ojittamishankkeiden myötä Laitilanlahden ja erityisesti sen pohjukan vedenlaatu on silminnähden heikentynyt, jota ilmentävät myös lahdella viihtyvät särkikalat kuten lahna ja särki. Suoalueiden ojitusvedet ovat ravinnepitoisia, ruskeita humuspitoisia vesiä, jotka tummentavat Laitilanlahden veden muusta järvestä poikkeavaksi erityisesti sateiden ja sulamisvesien aikaan. Laitilanlahden pohjukasta Suurisuonojan suulta on paikoin mitattu useiden metrien humuslietekerrostumia. Humus ravinteineen pääsee leviämään patotien pohjukasta siltarumpujen läpi Laitilanlahden ulapalle likaamaan järveä laajemmalti

Laitilanlahden pohjasedimenttitutkimus v. 2000 Laitilanlahden pohjasedimenttitutkimus v.2000. Mitattu sedimenttimaksimi n.7m Suurisuonojan suualueella. Patotien Laitilanlahden puolella rumpuaukkojen välialueella mitattu humussedimenttiä yli 3m.Lähde: (5)

Pintaveden keskim.väri talvella ja näkösyvyys kesällä 1990-2004 muutamassa suomalaisessa esimerkkijärvessä, (3.B).

Saimaan vesiensuojeluyhdistys ry:n vuoden 1981 toimenpidesuosituksissa todetaan: Koska Immalanjärvi on tärkeä vedenhankintavesistö ja sen virkistyskäyttöarvo on erittäin korkea, erityissuojeluun olisi syytä ryhtyä. Kaavoitus-ja maankäyttöpolitiikalla järvestä on muodostettava erityissuojelun kohde (4). Järven ulkoista ravinnekuormitusta on pienennettävä, jotta järven pohjaan vuosikymmenien aikana kertyneet ravinteet eivät vapautuisi hallitsemattomasti hapettomissa oloissa. Jos näin pääsee tapahtumaan, järven sisäinen ravinnekierto voimistuu ja rehevöityminen kiihtyy seurausilmiöineen. Tällöin järven kunnostaminen ja palauttaminen edes nykytilaan olisi epävarma suururakka joka tulisi maksamaan moninkertaisesti verrattuna ajoissa-aloitettuun päästöjen vähentämiseen. Kiitos

Tarkastelussa käytettyjä tietolähteitä: (1) Ritari, Johanna. Immalanjärven tarkkailun yhteenveto vuodelta 2009 sekä pitkäaikaistarkastelu vuosilta 1986-2009. Saimaan vesi-ja ympäristö-tutkimus Oy, 2010. (2) Ritari, Johanna. Immalanjärven tarkkailun yhteenveto vuodelta 2011 sekä pitkäaikaistarkastelu vuosilta 1986-2011. Saimaan vesi-ja ympäristö-tutkimus Oy, 2011. Ks. www.svsy.fi/vedenlaatukatsaukset-raportteja. (3) Suomen ympäristökeskus. A. Veden laatu alueittain. B. Järvien vedenlaadun vertailu, 2010. Ks. www. ymparisto.fi. (4) Laine, Pertti. Yhteenveto vuoden 1981 aikana Immalanjärveltä tehdyistä selvityksistä sekä toimenpidesuositukset, Saimaan vesiensuojeluyhdistys ry, 1981. (5) Laine, Pertti. Laitilanlahden pohjasedimenttiselvitys vuodelta 2000. Saimaan vesiensuojeluyhdistys ry.