Joulun runoja © Jorma Piippo

Musta joulu Maa oli valkoinen viime viikolla, lunta oli mukavasti, sopivasti. Tuntui hyvältä, kun tuli lumi, ei ollut synkkää, oli valkoista. Jouluna on valkoista, täytyy olla, täytyy ja täytyy, mutta ei, ei ole vaan enää, lunta. Lämmintä tuli, vettä tuli, lumi lähti johonkin, maa tuli esiin, tuli musta joulu. Voi sentään, musta joulu taas, oli viime vuonna, edellisenä. Ilmastonmuutos, sitä se nyt on, lämmintä seitsemän astetta, joulu tulossa ja kesäkelit. Palestiinassa ei ollut lunta. Jeesus syntyi Palestiinaan. Paimenet eivät hiihtäneet, kävelivät, musta joulu silloin, se todellinen, ensimmäinen, se joulujen joulu, jouluyö. Ei mustasta kannata välittää, joulu tulee meille nytkin. Lumen puute ei estä, ei saa. Ei estänyt silloinkaan, mikään ei voinut estää. Joulun lapsi tulee, olkoon vaikka mustaa. Joulu tulee mustaan, lapsi näkyy mustassa, näkyy kaikille, jouluna, jos, vain haluamme katsella.

Odotin valkeaa Ensimmäinen adventti, valkoinen lumi, pensaat lumessa, kuusi lumessa, takapiha lumessa, lumienkeli tuli eilen, tuli, kun taivaalle katselin. Valkoisessa lumessa jäljet, naapurin takapihassa. Salaisuus tuo, miksi nuo, miksi jäljet tulleet? Tallatessa ovat tulleet, yleensä tulee, kun tallataan, takapihalla on tallattu. Turhaan ei ole tallattu, ei, kun on johtoja, takapiha täynnä johtoja. Antaa johtojen olla, sopii olla vaan, takapihalla. Antaa olla, voi itku, antaa ja antaa, valoa antaa, sinistä, punasta, keltaista, kaikkia sateenkaaren väriä. Sirkus tuli takapihalle, adventtinako sen piti tulla? Odotin valoa valkeaa, odotin joulun lasta, joulunlapsi on valkea. Otanko leikkurit, katkaisenko? Älä katkaise, anna olla, tulen etupihalle.

Joulu on taas Joulu on taas, tullut kerran, tullut jo monta kertaa. Tuli eka kerran kauan sitten, kaksi vuosituhatta siitä jo on. Silloin, kauan sitten kedolla, paimenille yöllä, enkeli ilmestyi. Pelästyneille nuotiolla kertoi, älkää pelätkö, minä ilmoitan, ilmoitan teille suuren ilon. Ei ilmoittanut mitään juhlasta, ei joulujuhlasta kertonut. Kertoi lapsesta syntyneestä, kertoi tulevasta Vapahtajasta, on vapahtava koko maailman. On Kuningasten Kuningas, mutta ei tästä maailmasta. Joulu on taas, joulun lapsi, onko lapsi taas, kun on joulu. Onko lapsi unohtunut, jäänyt, eivätkö paimenet enää tule, tule kertomaan lapsesta, jouluna. Onko meillä kiire, johonkin? Paimenet eivät ehdi, eivät jaksa, pysyä mukana, perässä. Ovat menneet talliin pieneen, tähden johtamana löytäneet, lapsen, joulun lapsen seimessä. Haluaisivat kertoa meille, tulkaa ihmeessä katsomaan. Katsomaan, ette muuten usko, eivät kaikki usko, vaikka näkisivät. Joulu on taas, kun se on, joulun lapsi on taas, paimenten kanssa tallissa. Kenen kanssa me olemme? Olemmeko joulun kanssa, kun, joulu on kanssamme taas.

Mistä tiedän joulun? Mistä tiedän joulun, mistä voisin etsiä, joulua, jos, löydän – mistä tiedän? Tiedänpä hyvinkin joulun, kukapa ei voisi tietää? Kukapa voisi paeta, päästää pakoon joulua. Joulu on joka paikassa, se on kaikkialla – ennen, ennen tapahtumia tallissa, tallissa, Betlehemissä. Kesken joulukiireiden, pimeimpänä aikana, tuonne talliin majoittuivat, ei ollut tilaa majatalossa. Onko kotonamme tilaa, onko sydämessämme tilaa, onko tilaa, muukalaiselle? Olisi tullut aikaisemmin, tulisi myöhemmin. Ei jouluna ole aikaa passata, kesällä olisi ollut, talvella tulisi olemaan. Onko joulu kiirettä, onko joulu – ei ole aikaa, onko joulu – en ehdi, onko joulu – en tiedä? Tallista kuuluu kummia, tietäjät tiesivät. Olisivat tulleet kertomaan, mistä sen tietää.

Hyvää joulua ! Onnea uudelle vuodelle!