O IKEUS ( LÄHTEET ) KONTEKSTISSA Jaakko Husa Lyhyt johdatus teemaan ”miksi pitää ymmärtää myös vierasta oikeutta?”

Suomen oikeus Voimassa oleva oikeus: ◦ Kotoperäinen oikeus, ◦ Kansainvälinen oikeus  yleinen, ihmisoikeudet (erityisesti EIOS) EU-oikeus Siirrännäiset ja lainat ◦ Tuore esim. plea bargaining Transnationaalinen oikeus (esim. uusi lex mercatoria)  Puhtaasti kotimaista oikeutta ei ole (vrt. rotu, kieli)  Eurooppalainen oikeus kotimaista oikeutta (etusijaoppi EU- oikeudessa, EU-oikeuden voimaantulo, EIOS + EIT–etusija)  Vuorovaikutteisuus ja monisäikeisyys  oikeuskulttuurisesti erilaisten ainesten sekoittuminen, limittyminen ja niveltyminen toisiinsa

Oikeus? Arkinäkemys vs. professionaalinen näkemys (myös teoreetikoiden näkemys) Keskeistä: tietty tuottamistapa, normatiivisuus, lähdesidonnaisuus Oikeuslähteiden keskeinen rooli ◦ Mihin oikeus perustuu, mikä tuottaa normatiivisuuden  tieto-ongelma: mistä pätevää tietoa? Oikeuslähdeoppi (+ tapa argumentoida ja tapa ajatella oikeutta/oikeudesta)

Oikeuslähde(oppi) Juristin perustyökalu, oikeustieteen (lainopin) kivijalka Normatiivinen vs. empiirinen ◦ Tosiasiassa monikollista: lähteitä aina useita Eri lähteistä löydettyjä kannanottoja arvioidaan, verrataan keskenään sekä tulkitaan: oppi vastaa miten! Kokonaisnäkemys aineistoista, jotka muodostavat päteviä oikeudellisia perusteita ratkaisutoiminnalle Etusijajärjestys (esim. derogaatiosäännöstö) ◦ Esimerkkejä:  Pohjoismaat  Manner-Eurooppa  Common law

Pohjoismaisuus Maltillinen hierarkkisuus Kolmijako: vahvasti velvoittavat, heikosti velvoittavat, sallitut (tark. seuraava slide) ◦ Päättelytavat: faktoista normeihin (esim. nk. sosiaalinen siviilioikeus) & normeista faktoihin Tyypillistä: ◦ Kansanedustuselimen keskeinen asema ◦ Esitöiden erittäin suuri merkitys ◦ Julkisoikeus/yksityisoikeus jako tunnetaan ◦ Tuomioistuinkäytännön praktinen merkitys huomattava ◦ Juristin perusmalli: oppinut käytännön henkilö ◦ Lainsäädännössä paljon argumentatiivisesti avoimia ja arvostuksenvaraisia käsitteitä sisältäviä normiformulaatioita ◦ Ei laajoja kodifikaatioita  ei loogisuuden ihannetta, kansanomaisuus

Pohjoismainen oikeuslähdeoppi Vahvasti velvoittavat ◦ laki ◦ maan tapa Heikosti velvoittavat ◦ KKO/KHO ◦ lainvalmistelutyöt Sallitut ◦ oikeuskirjallisuus ◦ reaaliset argumentit ◦ vertailevat yms. Oppi murroksessa ◦ EIOS (ratifiointi 990), Suomi EU:n jäseneksi 1995, nk. pehmeä sääntely, oikeusperiaatteet, moraaliperusteiset argumentit (ihmis- ja perusoikeuksien etusijaisuus), transnationaalisuus  tosiasiassa oppi on murentunut tai oikeammin muuntunut

Manner-Eurooppa Lakitekstin herruus (ei tekstiä ulommas) ◦ Sitoo vs. ei sido (välimuodot puuttuvat) Oikeuden vahva hierarkkisuus Julkisoikeus/yksityisoikeus tiukka jako Oikeustieteen rooli (ns. oppinut oikeus) ◦ Päättely: normeista faktoihin Laajat kodifikaatiot (Code civil, BGB) ◦ Kirjoitettujen lakien käsitteellinen tarkkuus, systemaattisuuden ihanne, (kvasi)loogisuus ◦ Suositaan tarkan tunnusmerkistön sisältäviä ”sääntömäisiä” (jos-niin) säännöksiä Esitöillä mitätön rooli Juristin perusmalli: virkamiestuomari Lainsäätäjä ja tuomioistuimet ”kilpasilla”?

Common law Tuomareiden suuri (hlökohtainen) arvovalta Selkeän hierarkian puute Ei selvää jakoa julkisoikeus/yksityisoikeus Oikeustieteen vähäinen rooli Prejudikaattien suuri merkitys ◦ Ennakkotapausten sitovuus (stare decisis): samat faktat sama ratkaisu (päättely: faktoista normeihin) Kirjoitettujen oikeussääntöjen yksityiskohtaisuus (tulkinnassa literal rule): lainsäätäjä ja tuomioistuimet kilpasilla Esitöillä pieni rooli Juristin perusmalli: asianajaja (myös ”sankarituomari”)

1) Entä sitten? Fakta 1: Oikeudellisen ratkaisun (tuomio, hallintopäätös) pitää perustua oikeuslähteisiin. Ratkaisu täytyy perustella oikeuslähteistä johdettavissa olevilla argumenteilla. Fakta 2: Nykyaikaisten oikeuslähteiden oikeuskulttuuriset taustat (EU+ENIOS) ovat monenlaisia  oikeuslähteiden ymmärtäminen vaatii monenlaisten (vähintään eurooppalaisten) oikeuskulttuurien ymmärtämistä

2) Entä sitten? Oman oikeuden ymmärtäminen vaatii myös vieraan oikeuden ymmärtämistä! Oma oikeus ei koskaan oikeuskulttuurisesti vain omaa! Oma oikeus jatkuvassa vuorovaikutuksessa ”vieraan kanssa” Impivaaralaisuus on aina ollut pelkkä haave; nykyaikaiselle juristille se on myös vaarallista!