Ympäristön myrkyttyminen
Orgaaniset ympäristömyrkyt Orgaanisilla ympäristömyrkyillä tarkoitetaan hiiliyhdisteitä, jotka ovat vahingollisia eläimille ja kasveille. Orgaaniset ympäristömyrkyt eivät hajoa luonnossa helposti ja ovat siten pitkäikäisiä. Ympäristömyrkyt ovat rasvaliukoisia. Ne sitoutuvat eliöiden rasvakudoksiin ja rikastuvat edelleen ravintoketjussa ylemmille tasoille edettäessä. Orgaanisia ympäristömyrkkyjä on lukuisia erilaisia ja niiden vaikutukset organismeihin myös vaihtelevat paljon. Aineet voivat myös joko heikentää tai vahvistaa toistensa vaikutuksia.
Raskasmetallit Raskasmetalleja on kallioperässä, maaperässä, kasveissa ja eläimissä luonnostaan mineraaleina, veteen liuenneina ioneina, suoloina tai kaasuina. Raskasmetallit ovat alkuaineita, eivätkä ne ikinä häviä luonnon kiertokulusta, muuttavat vain ainoastaan muotoaan. Raskasmetalleista ympäristön kannalta ongelmallisimpia ovat elohopea, lyijy ja kadmium. Jotkut niistä ovat kuitenkin eläville organismeille välttämättömiä hivenravinteina. Tällaisia ovat esimerkiksi kupari, sinkki ja rauta. Niitä pääsee ilmakehään ja vesistöön ihmisen toiminnan seurauksena pääasiassa kolmesta lähteestä: fossiilisten polttoaineiden poltosta, muiden kuin rautametallien tuotannosta sekä jätteiden poltosta.
Ionisoiva säteily Monia ionisoivan säteilyn lähteitä: avaruudesta tulee kosmista säteilyä ja maaperässä on luonnostaan radioaktiivisuutta. Ionisoiva säteily on suurienergiaista säteilyä. Vahingoittavat solujen kalvorakenteita, DNA:ta ja muita molekyyleja. UV-säteily
Fossiiliset polttoaineet & kasvihuonekaasut Noin kolme neljäsosaa ihmisen aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä viimeisten 20 vuoden aikana johtuu fossiilisten polttoaineiden käytöstä. Tärkeimmät fossiiliset polttoaineet ovat öljy, kivihiili, maakaasu ja turve. Jos ilmaston lämpeneminen halutaan pitää aisoissa, fossiilisten polttoaineiden jäljellä olevat varannot pitäisi kuitenkin jättää lähes kokonaisuudessaan maan poveen. Poltettaessa syntyy polttoaineesta riippuen erilaisia savukaasuja, joista yleisin on hiilidioksidi, joka on kasvihuonekaasu. Palaessa vapautuu myös rikkidioksidia, typen oksideja ja lukuisia pienhiukkasia. Rikin ja typen oksidit aiheuttavat vesissä ja maaperässä happamoitumista.
Lähteet Oppikirja
Tekijät Krista Lyytikäinen Daria Semkina Jan Rytilahti Senja Ovaskainen Emilia Häkkinen