Rehevöityminen  Rehevöityminen tarkoittaa perustuotannon kasvua, joka johtuu lisääntyneestä ravinteiden saatavuudesta. Ravinteita leviää vesiin muun muassa jätevesien, pelloilta valuvien lannoitteiden ja ilmasta tulevan laskeuman mukana.  Rehevöitymistä säätelevä minimiravinne yleensä aina typpi (N) tai fosfori (P)  Myös valon määrä ja lämpötila merkittävässä asemassa

SinilevääRunsas rantakasvillisuus

Rehevöityminen  Rehevöitymisen edetessä orgaanista ainesta varastoituu järven pohjalle  Järven ulkopuolelta altaaseen tuleva aines kiihdyttää pohjalietteen hapenkulutusta -> tuotannon ja hajotuksen suhde muuttuu  Rehevöityneessä järvessä hajotustoiminta ei useinkaan pysty seuraamaan tuotantoa (paljon hajotettavaa eloperäistä materiaalia, hapettomissa olosuhteissa hajotustoiminta vähäistä)  Rehevöityminen on yleensä taajama- ja viljelyalueiden järvien ongelma

Ulkoinen kuormitus  Vesistön ulkopuolelta tulevat ravinteet ovat yleensä rehevöitymisen pääsyy  Ulkoiset kuormittajat voidaan jakaa seuraavasti: - valuma-alueen luonnonhuuhtouma - sadeveden mukana tuleva kuormitus - jokien tuoma ainevirtaama - pistekuormitus - hajakuormitus

Sisäinen kuormitus  sisäinen kuormitus jopa yhtä merkittävä rehevöittäjä kuin ulkoinen kuormitus  sisäisen fosforikuormituksen alkusyy yleensä liiallinen ulkoinen kuormitus -> tuotanto lisääntyy -> hajotustoiminta ↑ -> alusveden happi ↓ -> sedimenttiin sitoutunut fosfaatti irtoaa raudasta ja vapautuu vesikerrokseen  ilmenee usein syvissä järvissä, joissa selvä kerrostuneisuus (huom! myös matalat, rehevöityneet järvet)

Pistekuormitus- vs. hajakuormituslähteet  massa- ja paperiteollisuus  muu teollisuus  yhdyskunnat  kalankasvatus  turkistarhaus  haja-asutus  peltoviljely  karjatalous  metsätalous  turvetuotanto

Rehevöityminen

Rehevöitymisen oireet ja ongelmat  verkkojen ja rantakivien likaantuminen  arvokalojen väheneminen  särkikalojen lisääntyminen  kalojen nopeutunut kuoleminen verkossa  kalojen makuvirheet  veden ajoittainen paha haju ja maku  ajoittaiset sinileväesiintymät  pohjasedimentin löystyminen, tummuminen, haju  kaasukuplien (metaani) nousu sedimentistä  rantakasvillisuuden muutokset  ravintoverkkomuutokset (yksilömäärä kasvaa, lajimäärä vähenee) vähenee)

Rehevöityneen järven alusvedessä tapahtuvia muutoksia  happipitoisuus laskee (alle 3 mg/l)  nitraattityppi vähenee (alle 100 µg/l)  ammoniumtypen lisääntyminen (yli 100 µg/l)  rautapitoisuuden lisääntyminen (yli 500 µg/l)  fosforipitoisuuden lisääntyminen (yli 30 µg/l)

Rehevöitymisen ehkäisy ja hoito 1. Ulkoisen kuormituksen vähentäminen - jätevesien käsittely - hajakuormituksen vähentäminen (erityisesti maanviljely) 2. Sisäisen kuormituksen vähentäminen - hapellisten olosuhteiden turvaaminen myös alusvedessä 3. Ravintoketjujen ja –verkkojen kunnostaminen - tuottajien, hajottajien ja kuluttajien väliset oikeat määräsuhteet - särkikalojen vähentäminen - petokalojen lisääminen

Happamoituminen  fossiilisia polttoaineita, kivihiiltä ja öljyä käyttävä energiantuotanto, teollisuus ja liikenne ovat suurimmat rikki- ja typpioksidipäästöjen aiheuttajat  happamoitumisessa luonnon kyky vastustaa hapanta laskeumaa heikkenee  happamoitumisherkkyyteen vaikuttavat happaman laskeuman suuruus ja maaperän tai vesistön luontainen puskurikyky

Happamoituminen

Happamoitumisen vaikutuksia vesistöissä  vesieliöt ovat sopeutuneet sietämään kohtalaisia happamuuden vaihteluita  vaikutukset vesieliöihin eivät aina johdu suoranaisesti veden happamuudesta vaan siitä, että maaperästä huuhtoutuu eliöille myrkyllisiä alumiini- ja raskasmetalli-ioneja  humusjärvien eliöstö kestää lisääntynyttä happokuormaa paremmin kuin kirkasvetisten järvien eliöstö

Happamoitumisen vaikutukset vesieliöihin  veden pH:n laskiessa eliöt katoavat happamoitumis- herkkyytensä mukaisessa järjestyksessä  happamoitumiselle kaikkein herkimpiä ovat ravut, kotilot ja simpukat, kaloista särki- ja lohikalat  Erityisen haitallista hapan vesi on kalojen lisääntymiselle

Happamoitumisen torjunta  parhaiten happamoitumista voidaan torjua rajoittamalla happamoittavia päästöjä  jo happamoituneita järviä voidaan kalkita, jolloin kalkki neutraloi järven happamuutta  Ruotsissa on yli 6000 järveä kalkittu ja osaa kalkitaan jo uudelleen, koska kalkin teho ei ole kovin pitkäaikainen  Suomessa on koemielessä kalkittu noin 200 järveä. Kalkki voidaan levittää jäälle ja antaa sen vajota pohjaan keväällä. Toinen tapa on asettaa kalkkikiviä jokien ja purojen yläjuoksulle, jolloin vesi huuhtoo emäksistä kalkkia järviin