Tekstin moniäänisyys http://blogs.helsinki.fi/tieteellinenkirjoittaminen/ Anna Hermiö 3.2.2015

Tieteellisen tekstin kolme ääntä Alalle yhteinen ääni (tiedeyhteisö) Toisten tutkijoiden ääni (lähteet) Kirjoittajan oma ääni

Tieteellisen tekstin ominaispiirteet (Kniivilä ym. 2007) metateksti argumentaatio referointi

Viittausten tehtäviä aikaisempien tutkimusten esittely ja oman tutkimuksen asemointi suhteessa niihin argumentatiiviset tehtävät liittoutuminen koulukuntiin ja erottautuminen niistä lukijan palveleminen kohteliaisuus ja tunnustus Tieteellinen kirjoittaminen on vuoropuhelua aikaisemman tutkimuksen ja kirjoittajan oman ajattelun kanssa. Käytetyt lähteet voivat olla muun muassa kommentoinnin kohteita, taustatiedon lähteitä tai vertailukohtia. Lähdeviitteiden idea on antaa lukijalle tieto siitä, mistä alkuperäinen ajatus löytyy, ja ohjata katsomaan tarkka tieto lähdeluettelosta.

Kokenut tutkija ja kirjoittaja löytää lähteistä olennaiset tiedot osaa käyttää tietoja luontevana osana omaa argumentointiaan pystyy keskusteluttamaan eri lähteitä keskenään.

Pääperiaatteita Erota aina oma ja vieras toisistaan. Liitä lainaukset osaksi omaa ajatteluasi. Lainaa oikein. Mieti, mikä on tarkoituksenmukaisin viittaustapa.

Toisen tutkijan ääni Suora lainaus (sitaatti) Epäsuora kerronta

Epäsuora kerronta eli referointi Referaatti (tiivistys) Parafraasi (toisin sanoin kertominen)

Referointitapoja (tekstin lainaamistapoja): Tekstiä voi lainata omin sanoin niin, että teksti lyhenee (= tiivistävä referointi). Kirjoittaja siis tiivistää käyttämästään lähteestä oman tutkimuksensa kannalta keskeiset ydinasiat ja sanoo ne omin sanoin. Tekstiä voi lainata omin sanoin ilman tiivistämistarkoitusta (= parafraasi). Tekstiä voi lainata sellaisenaan (= suora sitaatti). Kirjoittaja voi osoittaa suhtautumisensa lähteeseensä viittaamalla referoitavan puhe- tai ajattelutoimintoihin eri ilmauksin. Edelliseen esimerkin verbin esittää kohdalle voi vaihtaa minkä tahansa seuraavista sanoista, mutta asennoituminen referoitavaan tekstiin muuttuu: ehdottaa, väittää, jatkaa, kirjoittaa, arvioi, uskoo, epäilee, aloittaa, lopettaa. Valitsemalla sopivan ilmaisun kirjoittaja osoittaa, että tekstin eteneminen on hänen hallinnassaan ja menossa hänen haluamaansa suuntaan.

SUORA SITAATTI PARAFRAASI ”Lukutaito ei ole pelkästään kykyä seurata kirjoittajan ajatuksenjuoksua”, kirjoittavat Luostarinen ja Väliverronen (1991, 7). PARAFRAASI Luostarinen ja Väliverronen (1999, 7) esittävät, että lukutaitoon tarvitaan muutakin kuin kykyä seurata kirjoittajan ajatuksia.

Lähdekeskeinen viittaaminen Asiantuntijapainotteinen viittaaminen Asiakeskeinen viittaaminen Sisältöpainotteinen viittaaminen

LÄHDEKESKEINEN VIITTAUS Törrönen (2002, 38−40) tarkastelee kertojan ja yleisön välistä luottamussopimusta. ASIAKESKEINEN VIITTAUS Kertojan ja yleisön välillä vallitsee luottamussopimus (Törrönen 2002, 38−40).

Suora sitaatti Käytä harkiten ja ainoastaan, jos asia on alkuperäisteoksessa sanottu harvinaisen ytimekkäästi jos haluat kritisoida tai eritellä sitaatissa esitettyjä ajatuksia. Sitaatin on oltava lyhyt ja sanatarkka. Alle kolmen rivin sitaatti laitetaan lainausmerkkeihin, sitä pitempi sisennetään omaksi kappaleekseen.

Huomioitavaa sitaattien käytössä lainattavan tekstin tyyli sitaattien määrä alkuperäisen tekstin konteksti lyhentäminen tarkentaminen

”Helsingin yliopiston perustehtävänä on pyrkimys totuuteen ”Helsingin yliopiston perustehtävänä on pyrkimys totuuteen. Tähän liittyy se, että tutkimukseen ja opetukseen liittyvät eettiset kysymykset otetaan vakavasti. Kaikenlainen vilppi on vastoin yliopiston olemusta. Yliopistolain mukaan yliopistojen tulee järjestää toimintansa siten, että tutkimuksessa, taiteellisessa toiminnassa, koulutuksessa ja opetuksessa varmistetaan korkea kansainvälinen taso eettisiä periaatteita ja hyvää tieteellistä käytäntöä noudattaen (YOL 2.2 §).” (Rehtorin päätös 172/2011)

Vilppi Sepittäminen Vääristely Luvaton lainaaminen (plagiointi) Anastaminen Opintovilppi (tenttivilppi, läsnäolovilppi, sääntöjen vastainen yhteistyö)

Plagiointi sanatarkka lainaus, ei lähdeviitettä sanatarkka lainaus, lähde ilmoitettu, mutta sitaattia ei hiukan muunneltu teksti, ei lähdeviitettä hiukan muunneltu teksti, lähde ilmoitettu itseplagiointi (ks. lisätietoja Älä kopsaa -blogista http://blogs.helsinki.fi/alakopsaa/opiskelijalle/)

Urkund plagiaatintunnistusjärjestelmä kaikki ylemmän korkeakoulututkinnon opinnäytteet

Sudenkuoppia Kirjoittaja ei ole perehtynyt käyttämäänsä lähteeseen. Kirjoittaja tyytyy toissijaiseen lähteeseen. Kirjoittaja ei hallitse viittaustekniikkaa. Kirjoittaja ei enää erota, mistä lähteestä tieto on peräisin. huolimattomuus

Viittaustekniikka tekstinsisäiset viitteet alaviitteet loppuviitteet

Viittaustekniikka tekijä tai tekijät julkaisuvuosi (sivut, joilta tieto on peräisin) esim. Tieteellisen artikkelin kirjoittajalla on mielikuva yleisöstä, jolle hän kirjoittaa (Kinnunen 2002, 144).

Viittaustyylejä Harvard: Lähteen kirjoittaja(t), julkaisun ilmestymisvuosi ja viitatut sivut merkitään suluissa tekstiin (Aho 2008, 25–26). Vancouver: Lähde merkitään numerolla [1] (usein yläindeksinä) tekstiin. Lähdeluettelo täydellisine julkaisu-tietoineen on numeroitu joko käytettyjen lähteiden mukaiseen järjestykseen tai tekijän mukaan aakkos-järjestykseen. Noottiaparaatti: Lähde merkitään numerolla tekstiin, lähteen tiedot sivun alalaitaan.

Viitteiden ulottuvuus Viittaus yhteen virkkeeseen Kirjoittamiseen liittyy myös paljon piilevää tietoa (Svinhufvud 2007, 104). Viittaus yhtä virkettä laajemmalle Kirjoittamiseen liittyy myös paljon piilevää tietoa. Piilevä tieto on satunnaista ja epäorganisoitua, joten sitä on hankala muotoilla ohjeiksi tai opetukseksi. (Svinhufvud 2007, 104.) Viite ei ulotu yhtä kappaletta laajemmalle.

Viittaustekniikkaa Useita lähteitä, eri tekijät (Kinnunen 2002, Metsola 2005, Ylijoki 2006) Useita lähteitä, sama tekijä (Kinnunen 2002, 2006) Useita lähteitä, sama tekijä, sama vuosi (Kinnunen 2002a, 2002b) Lähdeteosten kirjoittajilla sama sukunimi (Kinnunen M., 2002)

Viittaustekniikkaa Kaksi tekijää Tekijöitä 3−5 tekstissä: Kinnunen ja Uusitalo (2002) tekstiviitteessä: (Kinnunen ja Uusitalo 2002) tai (Kinnunen & Uusitalo 2002) Tekijöitä 3−5 ensimmäisen kerran tekstissä: kaikki nimet mainitaan myöhemmin tekstissä: Kinnunen ym. tekstiviitteessä: (Kinnunen ym. 2005) Tekijöitä kuusi tai enemmän Kinnunen ym.

Yleisesti käytettyjä lyhenteitä ks. ’tarkemmin’ vrt. ’kuitenkin’ ks. esim. vrt. esim. ks. myös ks. lisäksi vrt. myös mt. mts. mp. ibid. et al.

Viittaaminen sähköisiin lähteisiin: tekstiviitteet Tekstiviitteeseen kirjoittajan nimi ja vuosiluku normaaliin tapaan Jos kirjoittajaa ei löydy, viitteeseen (ja samoin myös tunnisteeksi lähdeluetteloon) voidaan tällöin merkitä Julkaisijaorganisaatio, -yhteisö, sivun ylläpitäjä Pelkkä tekstin/teoksen nimi

Viittaaminen sähköisiin lähteisiin: lähdeluettelomerkinnät Ensin normaalit lähdetiedot: kirjoittaja, vuosiluku, julkaisun tiedot Viitattu/Haettu/Tulostettu + pvm Lähteen verkko-osoite (mielellään pysyväistunniste, jos sellainen on saatavilla)

Useimpien tieteellisten (ja muidenkin) e-julkaisujen viitetiedoista löytyy pysyvä url-osoite, jota on syytä käyttää istuntokohtaisen selainosoitteen sijaan. Pysyväisosoitteiden standardointisysteemejä on useita, muun muassa seuraavat: URI (uniform resource identifier) URN (uniform resource number) DOI (digital object identifier)

Esimerkki Isoherranen, Kaarina 2012: Uhka vai mahdollisuus – moniammatillista yhteistyötä kehittämässä. Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitos. Väitöskirja. Viitattu 29.9.2013. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-7664-0

Lähdekriittisyys Tiedontuottajan luotettavuus Alkuperäisyys Ajankohtaisuus