Punaisen Ristin periaatteet 50 vuotta Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun liikkeen perusperiaatteiden historiaa

Perusperiaatteiden synty ja historia Liikkeen alkuaikoina yhteistä ajatusmaailmaa ylläpidettiin pääasiassa yhteisten päämäärien avulla. Tietyt moraaliin liittyvät käsitteet muodostuivat nopeasti liikkeen keskeisiksi tunnusmerkeiksi ilman minkäänlaisia kirjallisia sopimuksia. Tämä esitys kertoo periaatteiden muotoutumisesta vuodesta 1875 tähän päivään. Kuva: Jani Rutanen

Perusperiaatteiden synty 1875 Sveitsiläinen juristi Gustave Moynier ehdotti, että Punainen Risti noudattaisi toiminnassaan neljää periaatetta: Ennakointi = varautuminen ennalta 2. Yhteisvastuu = kansallisten yhdistysten keskinäiset yhteydet ja apu 3. Keskittäminen = vain yksi kansallinen yhdistys kussakin maassa 4. Vastavuoroisuus = eri osapuolten haavoittuneiden auttaminen kansallisuudesta riippumatta Vuonna 1875 Punaisen Ristin kansainvälisen komitean perustajajäsen ja presidentti Gustave Moynier kirjoitti, että Punaisen Ristin tulisi noudattaa työssään neljää periaatetta: 1. Ennakointi tarkoittaa, että valmisteluja pitää tehdä etukäteen rauhan aikana, jotta apua voidaan antaa sodan syttyessä. 2. Yhteisvastuun periaatteen mukaan kansallisten yhdistysten tulee solmia keskinäisiä yhteyksiä toistensa auttamiseksi. 3. Keskittäminen sisältää ajatuksen vain yhdestä kansallisesta yhdistyksestä kunkin maan sisällä. Sen toiminta ulottuu koko maahan. 4. Vastavuoroisuus tarkoittaa, että apua annetaan kaikille haavoittuneille ja sairaille kansallisuudesta riippumatta.

Perusperiaatteiden synty 1921 Punaisen Ristin kansainvälisen komitean ICRC:n sääntöihin liitettiin neljä perusperiaatetta: 1. Tasapuolisuus Poliittinen, uskonnollinen ja taloudellinen riippumattomuus 3. Liikkeen yleismaailmallisuus 4. Jäsenten tasa-arvo Vuonna 1921 kansainvälisen komitean sääntöjä muutettiin ja niihin lisättiin neljä perusperiaatetta: tasapuolisuus, poliittinen, uskonnollinen ja taloudellinen riippumattomuus, liikkeen yleismaailmallisuus ja jäsenten tasa-arvo.

Perusperiaatteiden synty 1946 Liigan hallitus vahvisti neljä periaatetta vuodelta 1921 Niitä täydensivät 13 muuta periaatetta ja 6 soveltamisohjetta Nämä periaatteet tunnetaan Oxfordin periaatteina Vuonna 1946 Liigan (nykyisin liitto) hallitus (nykyisin yleiskokous) hyväksyi julkilausuman, joka vahvisti vuoden 1921 neljä periaatetta. Niitä täydensivät 13 muuta periaatetta ja kuusi soveltamisohjetta. Nämä periaatteet tunnetaan ”Oxfordin periaatteina”, koska hallituksen istunto pidettiin Oxfordissa (Yhdistynyt kuningaskunta). Vuonna 1952 Punaisen Ristin 18. kansainvälinen konferenssi vahvisti uudelleen Oxfordin periaatteet.

Perusperiaatteiden synty 1955 Humanitaariseen oikeuteen erikoistunut sveitsiläinen juristi Jean Pictet määritteli ja analysoi kaikki liikkeen toimintaa ohjaavat arvot. Hän kirjasi 17 periaatetta kahteen ryhmään: Perusperiaatteet, jotka ilmaisevat liikkeen olemassaolon syyn, innostavat toimimaan ja vaikuttavat kaikkeen toimintaan Järjestöperiaatteet, jotka kuvaavat liikkeen rakennetta ja toimintaa Oxfordin periaatteet analysoitiin järjestelmällisesti vasta vuonna 1955, jolloin komitean humanitaarisen oikeuden asiantuntija ja varapresidentti Jean Pictet määritteli ja analysoi kirjassaan Red Cross Principles kaikki liikkeen toimintaa ohjaavat arvot. Hän luetteli 17 periaatetta, jotka oli jaettu kahteen luokkaan: perusperiaatteisiin, jotka ilmaisevat liikkeen olemassaolon syyn, innostavat toimimaan ja vaikuttavat kaikkeen toimintaan sekä järjestöperiaatteisiin, jotka kuvaavat liikkeen rakennetta ja sitä, miten se toimii.

Perusperiaatteiden synty 1965 Liikkeen nykyiset seitsemän perusperiaatetta hyväksyttiin yksimielisesti Punaisen Ristin 20. kansainvälisessä konferenssissa Samalla päätettiin, että ne luetaan juhlallisesti jokaisen konferenssin avajaisissa Tämän seikkaperäisen tutkimuksen pohjalta liikkeen nykyiset seitsemän perusperiaatetta hyväksyttiin yksimielisesti Punaisen Ristin 20. kansainvälisessä konferenssissa vuonna 1965. Samalla päätettiin, että ne luetaan juhlallisesti jokaisen konferenssin avajaisissa.

Perusperiaatteiden synty 1986 Punaisen Ristin 25. kansainvälinen konferenssi Genevessä vahvisti edelleen periaatteiden tärkeyttä liittämällä ne liikkeen sääntöjen johdantoon Samalla niiden muotoilua täsmennettiin seuraavanlaiseksi Vuonna 1986 Genevessä järjestetty Punaisen Ristin 25. kansainvälinen konferenssi vahvisti edelleen periaatteiden tärkeyttä liittämällä ne liikkeen sääntöjen johdantoon. Uudistetut säännöt korostivat kansallisten yhdistysten vastuuta kunnioittaa perusperiaatteita ja tiedottaa niistä. Valtioita puolestaan pyydettiin kaikkina aikoina kunnioittamaan sitä, että Punaisen Ristin liikkeen kaikki osat noudattavat perusperiaatteita kaikessa toiminnassaan.   Samalla niiden muotoilua täsmennettiin seuraavanlaiseksi:

Seitsemän perusperiaatetta

Inhimillisyys Punainen Risti on syntynyt halusta auttaa erotuksetta kaikkia sodassa haavoittuneita Se pyrkii kaikissa olosuhteissa sekä kansainvälisesti että kansallisesti ehkäisemään ja lievittämään inhimillistä kärsimystä Sen tarkoituksena on suojella elämää, terveyttä ja ihmisarvoa Se haluaa edistää kaikkien kansojen keskinäistä yhteisymmärrystä, ystävyyttä, yhteistyötä ja pysyvää rauhaa Inhimillisyys Inhimillisyys viittaa konkreettisiin pyrkimyksiin: ennaltaehkäisyyn, lievittämiseen, suojelemiseen ja kunnioituksen varmistamiseen.   Inhimillisyyden periaate sisältää ajatuksen siitä, ettei mikään toiminta kärsivän ihmisen auttamiseksi ole turhaa tai vähäpätöistä. On tärkeää auttaa silloin kun apua tarvitaan. Tämä ei koske pelkästään järjestöä, vaan jokaista ihmistä. Näin inhimillisyyden periaate toteutuisi jokapäiväisessä elämässä. Inhimillisyyden periaate on ensimmäinen seitsemästä periaatteesta. Periaatteet pitää kuitenkin lukea ja ymmärtää kokonaisuutena. Monet seuraavista periaatteista ovat todisteita siitä, miten selkeästi liike on määritellyt puitteensa ja keinonsa tavoitteidensa saavuttamiseksi. Kuva: ICRC

Tasapuolisuus Punainen Risti ei tee minkäänlaista erotusta kansallisuuden, rodun, uskonnon, yhteiskunnallisen aseman tai poliittisen mielipiteen perusteella Sen pyrkimyksenä on torjua ja lievittää kärsimyksiä ja auttaa ensisijaisesti suurimmassa hädässä olevia Tasapuolisuus Samalla kun perusperiaatteet muodostavat kokonaisuuden, jonka avulla jokainen periaate tulkitaan, ne myös luonnehtivat liikkeen tehtävää eri tavoin.   Tasapuolisuuden periaate on erityisen olennainen. Se innoitti Henry Dunantia Solferinossa, ja se on mainittu periaatteiden määrittelyn jokaisessa vaiheessa. Se on sisäänrakennettuna myös Geneven sopimuksissa. Tasapuolisuus tarkoittaa sitä, että avun tarpeessa olevia pitää auttaa ja jokaista pitää kohdella samalla tavalla oikeudenmukaisesti. Liikkeen toiminta perustuu Punaisen Ristin linjauksiin, periaatteisiin ja harkintaan eikä yksittäisen ihmisen kärsimyksiin. Tämä merkitsee sitä, että kaiken avustustoiminnan pitää perustua tosiasialliseen tarpeeseen ja avun jakamisen järjestyksen tulee vastata avuntarpeen kiireellisyyteen. Päätökset tulee tehdä pelkästään faktojen pohjalta ilman ennakkoasenteita. Puolueettomuus Puolueettomuuden periaate on välttämätön Punaisen Ristin toiminnalle ja konkreettiselle auttamistyölle. Puolueettomuus mahdollistaa esimerkiksi Punaisen Ristin edustajien vierailun poliittisten vankien luona. Se mahdollistaa myös suojamerkein varustettujen avustuskuljetusten pääsyn konfliktialueille. Se voi myös ehkäistä kansallisen yhdistyksen vapaaehtoisten joutumista hyökkäysten kohteiksi maissa, joissa on sisäisiä levottomuuksia. Kuva: Ibrahim Malla/IFRC

Puolueettomuus Säilyttääkseen kaikkien luottamuksen Punainen Risti pidättäytyy kannanotoista vihollisuuksien syntyessä Se ei milloinkaan sekaannu poliittisiin, rodullisiin, uskonnollisiin tai aatteellisiin ristiriitoihin Kuva: Joonas Brandt

Riippumattomuus Punainen Risti on riippumaton Kansallisten yhdistysten tulee säilyttää itsemääräämis-oikeutensa ja toimia Punaisen Ristin periaatteiden mukaan Ne toimivat kuitenkin maidensa lakien alaisina ja yhteistoiminnassa viranomaisten kanssa Riippumattomuus Riippumattomuus juontaa juurensa liikkeen alkuajoista. Se sisältää kolme osatekijää: riippumattomuus perusperiaatteena, kansallisen yhdistyksen rooli viranomaisten avustamisessa humanitaarisissa asioissa ja kansallisen yhdistyksen tarve pitäytyä itsenäisenä voidakseen toimia kaikkina aikoina liikkeen perusperiaatteiden mukaisesti. Kuva: ICRC

Vapaaehtoisuus Punainen Risti on vapaaehtoista ja pyyteetöntä apua antava järjestö Vapaaehtoisuus Vapaaehtoisuuden perimmäinen tarkoitus on palveluksen tuottaminen toiselle ilman, että motiivina on rahallinen korvaus. Se on välittömin inhimillisyyden osoitus.   Ykseys Ykseys on yksi vanhimmista periaatteista. Jo vuonna 1875 Gustave Moynier puhui keskittämisen periaatteesta, joka vastasi nykyistä ykseyden periaatetta. Siihen liittyy kolme kansallisen yhdistyksen tunnistamisen ehtoa: 1) kansallisen yhdistyksen tulee olla maassaan ainoa Punaisen Ristin tai Punaisen Puolikuun yhdistys, ja sillä on erityinen asema, 2) sen täytyy toteuttaa rekrytoinnissaan syrjimättömyyttä ja 3) sen tulee kattaa koko maa. Kuva: Jani Rutanen

Ykseys Kussakin maassa voi olla vain yksi Punaisen Ristin tai Punaisen Puolikuun yhdistys Sen tulee olla kaikille avoin ja sen toiminnan tulee ulottua koko maahan Kuva: Alejandro Lorenzo

Yleismaailmallisuus Punainen Risti ja Punainen Puolikuu on yleis-maailmallinen järjestö Kaikilla kansallisilla yhdistyksillä on yhteiset oikeudet ja velvollisuudet auttaa toinen toisiaan   Yleismaailmallisuus Yleismaailmallisuus on Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun kansainvälisen liikkeen toiminnan edellytys. Kansallisia yhdistyksiä on yhteensä 189 eli lähes joka maassa, mikä on elävä todiste yleismaailmallisuudesta. Joissakin maissa kansallista yhdistystä ei vielä ole tai sitä ei ole tunnustettu liikkeen täysivaltaiseksi jäseneksi, koska se ei ole täyttänyt kansallisten yhdistysten tunnustamisen ehtoja.   Kuva: Marko Kokic/ICRC