1800-LUVUN LOPPU – 1900-LUVUN ALKU REALISMI 1800-LUVUN LOPPU – 1900-LUVUN ALKU

AATTEELLINEN PERUSTA AUGUST COMTE: SOSIOLOGIA; POSITIVISMI yhteiskunnassa vallitsevat luonnonlakien kaltaiset lait tieteen tehtävänä kuvata, kuinka ilmiöt tapahtuvat (eikä pohtia, miksi esiintyvät) tiedeteorialle leimallista järjen palvonta ja kehitysoptimismi

KARL MARX ja FRIEDRICH ENGEL: SOSIALISMI Kommunistinen manifesti: ”Vaviskoot vallassa olevat luokat kommunistisen vallankumouksen edessä. Proletaareilla ei ole muuta menetettävää kuin kahleensa. Mutta voitettavana heillä on koko maailma. Kaikkien maiden proletaarit, liittykää yhteen.”

HIPPOLYTE TAINE: YMPÄRISTÖTEORIA Ihmisen henkinen maailma perustuu ulkomaailmasta tulleisiin vaikutteisiin ja niistä aiheutuviin hermostollisiin reaktioihin. Niin kuin mehiläinen tuottaa vahaa ja hunajaa, niin ihminen tuottaa filosofiaa ja runoutta. Kulttuurin kehitys johtuu rodusta, ajankohdasta ja ympäristöstä.

CHARLES DARWIN: KEHITYSOPPI -teos (1859) Lajien synty luonnollisen valinnan kautta -teos (1859)

YHTEISKUNNALLINEN TAUSTA VOIMAKAS TEOLLISTUMINEN KAUPUNGISTUMINEN TALOUDELLIJNEN ERIARVOISUUS: PORVARIT VS. TYÖLÄISET  YHTEISKUNNALLISIA ONGELMIA EI PÄÄSTY PAKOON ROMANTIIKAN MAAILMOIHIN; ROMANTIIKAN TEHOKEINOT RAPPEUTUIVAT

KIRJALLISUUDEN TEHTÄVÄ kuvata yhteiskuntaa ja sen lainalaisuuksia objektiivisesti, todesti ja valokuvamaisen tarkasti; paljastaa ihmisen elämään vaikuttavat ulkoiset tekijät (syyn ja seurauksen laki) Kirjailija oli ympäristöään havainnollisesti kuvaava reportteri; Kirjallisuus oli maantiellä kannettava peili (ransk. Stendhal).

AIHEITA köyhyys – ylenpalttinen rikkaus elämä suurkaupungeissa tavallisen ihmisen elämä (myös rikollisen, prostituoidun) vallankäyttö; tapakulttuurin, maun, perheen ja avioliiton muutokset, esim. naisen asema avioliitossa = elämä eettisenä ja moraalisena kysymyksenä; kovaosaiset yhteiskunnan uhreja

KIRJALLISUUTTA ROMAANI hallitsevaksi lajiksi - mahdollisti erilaisten aatteiden, mielipiteiden ja äänten kohtaamisen Kerronta kehittyi: etäinen, objektiivinen mutta kaikkitietävä kertoja (ulkoisen kerronnan ja henkilön ajatusten yhdistäminen); puhekielen käyttö; kollektiivikuvaus Gustave Flaubert: Rouva Bovary Honore de Balzac: Inhimillinen komedia Charles Dickens: Oliver Twist, David Copperfield Fjodor Dostojevski: Rikos ja rangaistus, Idiootti Leo Tolstoi: Anna Karenina

DRAAMA yhteiskunnallisen keskustelun herättäjänä: kyseenalaisti perinteiset moraaliset, yhteiskunnalliset ja esteettiset arvot Henrik Ibsen: Nukkekoti August Strindberg: Isä, Neiti Julie Nikolai Gogol: Reviisori Anton Tsehov: Lokki, Vanja-eno, Kolme sisarusta