Aallokko Vuorovesi Virtauskset Rantaprosessit Aallokko Vuorovesi Virtauskset

Aallokko Aalto, yleisemmin aallokko, on vedessä tapahtuva aaltoliike. Yksittäinen aalto koostuu harjasta ja laaksosta . Kahden peräkkäisen harjan vaakasuora väli on aallon pituus. Aallonharjan ja laakson kohtisuora väli on aallon korkeus eli amplitudi. Merien aallot voivat syntyä, kun tuuli, maanjäristys, jokin esine (kuten vene tai laiva) tai taivaankappaleen vetovoima vaikuttaa veteen. Veden liike aalloissa: Vesihiukkaset liikkuvat aalloissa ympyräradoilla, eivätkä etene aallon mukana, vaikka näin voisikin olettaa. Aallonharjassa vesi liikkuu aallon kulkusuuntaan ja aallonpohjassa taas vastakkaiseen suuntaan. Vesihiukkaset liikkuvat ympyräradoilla koko vedessä, eivätkä vain pinnalla. Ympyrärata pienenee sen mukaan, mitä syvemmälle vesi on. Jos veden syvyys on yksi yhdeksäsosa aallonpituudesta, hiukkasen ympyräradan säde on suunnilleen puolet pinnalla olevan hiukkasen säteestä.

Yleisesti: Niin sanotut aallonmerkit eli kareet ovat veden liikkeiden pohjahiekkaan muovaamia aaltomaisia kuvioita, jotka voivat säilyä hiekan kivettyessäkin. Aallon osuessa jyrkkään rantaan tai kariin se heijastuu heijastuskulmassa takaisin merelle. Aallon refraktio tapahtuu veden madaltuessa rantaa lähestyttäessä. Rantaviiva on usein mutkainen ja refraktio saa aikaan ilmiön, jossa aallot tulevat rannan joka kohdassa kohtisuoraan rantaan. Aallon lähestyessä rantaa sen vauhti hidastuu. Takana tuleva aalto kulkee tällöin hitaamman ohi ja kääntyy rantaan suorassa kulmassa. Aallon merkkejä rantavedessä.

Vaikutukset Aallokon vaikutuksesta ja vuorovesivaihtelun seurauksena tapahtuu rannikoiden kulumista, mikä jättää jälkeensä jyrkkiä törmärannikkoja. Toisaalta aallokon irrottamaa ainesta kerrostuu uudelleen rannikoilla vedenalaisiksi särkiksi ja rantaterasseiksi. Suomessa erityisesti suurten järvenselkien rannoilla aallokon ja jääpeitteen yhteisvaikutuksena rannoille syntyy niiden suuntaisia kivi- ja maapalteita valleiksi.

Virtaukset Virtaava vesi on eroosiovoima. Sen toimintaa, samoin kuin jään, tuulen ja aallokon eroosiota aiheuttavaa toimintaa, kuvaa KKK-sääntö: kulutus, kuljetus ja kasaus. Sitä aluetta, jolta tietty joki kerää sadevetensä purojen ja sivuhaarojensa avulla, kutsutaan kyseisen joen valuma-alueeksi. Ympäristön korkeimmat kohdat toimivat tällaisten valuma-alueiden rajoina eli vedenjakajina. Siihen, millainen voima virtaavalla vedellä eroosiotekijänä on, vaikuttavat kallio- ja maaperän laatu, alueen korkeuserot, veden virtausnopeus sekä joen vesimäärä, jota mitataan virtaamana tietyn poikkileikkauksen läpi.

https://www.youtube.com/watch?v=kLg5t6xhFP4Rantaprosessit.pptx