SÄTEILYN LUONNE 1924 Louis de Broglie esitti seuraavaa: Jos sm-säteilyllä on hiukkasluonne, on myös hiukkassäteilyllä aaltoluonne. Luonto rakastaa symmetriaa. Aaltohiukkasdualismi tarkoittaa siis, että kaikella säteilyllä on sekä hiukkas- että aaltoluonne.
De Broglien lait Säteilyn aalto- ja hiukkasominaisuuksia yhdistää kaksi lakia. Säteilyn liikemäärä p=h/λ Säteilyn energia E=hf P ja E kuvaavat hiukkasluonnetta ja λ ja f kuvaavat aaltoluonnetta.
VALON AALTOMALLI Valo on sm-aaltoliikettä, jolla on tietty etenemissuunta, aallonpituus ja taajuus. Interferenssi ja polarisaatio ovat aallon ominaisuuksia.
VALON HIUKKASMALLI Valo koostuu pienistä hiukkasista, joilla on tietty energia E=hf ja liikemäärä p=h/ λ. Hiukkasluonteella voidaan selittää valosähköilmiö, Comptonin sironta ja röntgensäteilyn minimiaallonpituus.
ELEKTRONISUIHKUN HIUKKASMALLI Elektronit ovat pieniä hiukkasia, jotka noudattavat mekaniikan lakeja. Niillä on massa, energia, liikemäärä, ja varaus. Ne ovat erillisiä ja paikallisia. Niillä on tietty rata. Ne voivat törmätä.
ELEKTRONISUIHKUN AALTOMALLI Suihkua esittää de Broglien aineaalto, jolle pätee λ=h/p ja f=E/h. Elektronisuihkun kaksoisrakokokeessa saadaan valoa vastaava interferenssi-kuvio. 1927 , Davison/Germer : Elektronit diffraktoituvat metallihilassa.
SÄTEILYN DUAALINEN MALLI Hiukkanen ja aalto ovat konkreettisiin mielikuviin perustuvia malleja. Duaalinen malli huomioi säteilyn hiukkas- ja aaltoluonteen. Hiukkaset havaitaan vain, kun ne osuvat esim. varjostimelle. Hiukkasen ratoja ei voida tunnistaa.
Säteilyn aalto-ominaisuudet tulevat esille, vasta kun samanlaisia hiukkashavaintoja kertyy riittävästi. Aalto muuttuu abstraktiksi aaltofunktioksi, joka säätelee hiukkashavaintojen todennäköisyyttä. Aallolla ei enää ole fysikaalisia ominaisuuksia.