Utaretulehdukseen vaikuttavat tekijät karjatasolla Ell Heli Simojoki Helsingin yliopisto Kliinisen tuotantoeläinlääketieteen laitos

Utaretulehdukseen vaikuttavat tekijät karjatasolla YMPÄRISTÖ VASTUSTUSKYKY TARTUNTAPAINE Eli karjatason vastustuskyky on se tärkein HOITOKÄYTÄNNÖT RUOKINTA Ell Heli Simojoki

Ympäristötekijöiden vaikutus 1 Tartuntapaine, bakteereita runsaasti ympäristössä Kostea, likainen ympäristö altistaa! Runsaasti bakteeria erittäviä neljänneksiä lypsyssä Erityiset ”elatusaineet” Sahanpuru, oljet, jatkuvasti käytetty laidun Vesi (mm. Klebsiella) Paiseet, hiertymät,metriitit yms märkäeritteet Ongelmapaikkoja: poikimakarsinan hygienia, huonosti puhdistetut parret, lantaiset käytävät Monessa tutkimuksessa todettu puhtaan ja kuivan ympäristön (parsi ja kulkualueet) hyvä vaikutus. Ell Heli Simojoki

Tutkimuksissa havaittua…. Kliinisen mastiitin riski vähentynyt karjassa: ummessaolokaudella parsien puhdistus ja kuivitus päivittäin, desinfiointi ajoittain, parsipatjat, käytävien skraappaus päivittäin (Green et al. 2007 GB) Betonialustalla enemmän kliinistä mastiittia kuin jos kumimatot, olkipatja tai puu (Valde et al. 1997 Norja) Mastiittia vähentää: poikimapaikan hygienia, laidunnus myös öisin, sairaskarsinat erossa poikimakarsinoista (Barkema et al 1999 Hollanti) Ell Heli Simojoki

Ympäristötekijöiden vaikutus 2 Vastustuskyky alenee Huono vesi Stressaava tuotantoympäristö, epäsopivat parret, käytävät, kytkimet, ahtaus, huono ilmanvaihto => psyykkinen ja fyysinen stressi Parsinavetassa enemmän mastiittia kuin pihatossa, tankkimaidon soluissa ei eroja (Valde ym 97 Norja, Hultgren 2002 Ruotsi) Ell Heli Simojoki

Ruokinta Hoitokäytännöt Vaikutus vastustuskykyyn Kliinisen mastiitin riski vähentynyt: sopiva kuntoluokka umpeenpanovaiheessa (Green et al. 2007 GB) Vaikutukset tartuntapaineeseen lypsy! yleinen hygienia, sairaiden eläinten eristys vedinvaurioiden ehkäisy (sorkat, parrenerottimet) Vaikutukset vastustuskykyyn psyykkinen stressi muutokset liian lähellä poikimista Ruokinnasta ja lypsystä puhutaan paremmin muualla. Etenkin lypsy tietenkin mahdottoman tärkeä. Ell Heli Simojoki

Hoito: tutkimuksissa havaittua… Kliinisen mastiitin riski vähentynyt: käytetään kärpästorjuntaa, selektiivinen umpeenpanohoito, ummessaolevat ryhmitelty eroon lypsävistä (Green et al. 2007 GB) Alemmat tankkimaidon solut ja bakteerit karjoissa, joissa irrottimet, hiekka kuivikkeena, vedinkasto eikä sprayta (Jayarao et al 2004 USA) Korkeaan solulukuun (ka 265 000) vaikuttivat : ilmahörpyt lypsyllä, umpilehmät likaisia ja jos lypsäjä teki muutakin kuin lypsi (ruokki vasikoita) (Chassagne et al 2005 Ranska) Ensikoiden siirto lähempänä kuin 2 vk ennen poikimista lisäsi kliinistä mastiittia etenkin parsinavetassa (Kalmus et al 2008, Viro) Ell Heli Simojoki

Tartuntapaine alhaiseksi (eristä, hoida tai teurasta tarvittaessa) Karjan utaretulehdustilanne Tulehdusmaitoa erittävät neljännekset riski (krooniset S.aureukset umpeen, Str. Agalactiae, KNS?) Ostoeläimet Tuliaisena uudet bakteerikannat karjaan Karjan muu terveystilanne A.pyogenes (paiseet, metriitit, pyometrat) Stafylokokit (haavat, hiertymät, ihovauriot, vedinvammat) Tutkimuksissa havaittua: utaretulehdukselle altistaa kun ummessaolevat, hiehot ja lypsävät koko ajan yhdessä (Barkema et al 1999,Hollanti) Ell Heli Simojoki

Ensikkomastittiongelma Suomessa usein S.aureus tai KNS Bakteeri voi pesiä utareessa jo monta kuukautta ennen ensimmäistä poikimista Tunnutettavat hiehot riittävän aikaisin sopeutumaan muuhun karjaan Kysymyksiä ongelman kartoitukseen: Missä vaiheessa hiehot sairastuvat, ennen vai jälkeen poikimisen? Hiehojen kasvuympäristö, poikimaympäristö Tunnutuskausi Lypsy; tyhjeneekö utare, verenkiertohäiriöitä, tyhjälypsyä? Siirtoaika: Sopivaa vaihetta ei tiedetä , arvelisin noin 1 kk ennen poikimista, jolloin immuunipuolustus ehtii sopeutumaan uusiin pöpöihin ja on taas terässä, kun poikimisaika tulee. Koko kasvuaikaa ei kuitenkaan ole hyvä olla lypsävien seurassa. Jos karjassa vanhemmilla lehmillä on stafylokokkiongelma, kannattaa hiehojen erillään pitoa ehkä pitkittää. Ell Heli Simojoki

Lukemista Hultgren, J., 2002. Foot/leg and Udder Health in Relation to Housing Changes in Swedish Dairy Herds. Prev. Vet. Med. 53, 167-189. Jayarao, B.M. et al, 2004. Guidelines for Monitoring Bulk Tank Milk Somatic Cell and Bacterial Counts. J. Dairy Sci. 87, 3561-3573. Kalmus, P. et al , 2006. Occurrence of Clinical Mastitis in Primiparous Estonian Dairy Cows in Different Housing Conditions. Acta Vet. Scand. 48, 21. Valde, J.P. et al ,1997. Comparison of Ketosis, Clinical Mastitis, Somatic Cell Count, and Reproductive Performance between Free Stall and Tie Stall Barns in Norwegian Dairy Herds with Automatic Feeding. Acta Vet. Scand. 38, 181-192. Barkema, H.W. et al 1999. Management Practices Associated with the Incidence Rate of Clinical Mastitis. J. Dairy Sci. 82, 1643-1654. Chassagne, M. et al , 2005. Expert Assessment Study of Milking and Hygiene Practices Characterizing very Low Somatic Cell Score Herds in France. J. Dairy Sci. 88, 1909-1916. Green, M.J. et al , 2007. Cow, Farm, and Management Factors during the Dry Period that Determine the Rate of Clinical Mastitis After Calving. J. Dairy Sci. 90, 3764-3776. Kiinnostuneille artikkeleita