Elimistön tasapaino
Elimistö pyrkii palautemekanismien avulla fysikaaliseen (mm Elimistö pyrkii palautemekanismien avulla fysikaaliseen (mm. ruumiinlämpö) ja kemialliseen (mm. pH, happipitoisuus) tasapainoon = homeostasiaan. 1. Autonominen hermosto Huolehtii tahdosta riippumattomista, nopeasti säädeltävistä elintoiminnoista (sydänlihas, sileät lihakset ja rauhaset). Toiminta hermostollista, vaikutukset muistuttavat hormoneja. Sympaattinen hermosto kiihdyttää. Parasympaattinen hermosto rauhoittaa.
2. Munuaiset ja kehon osmoottinen arvo Veren, imunesteen ja kudosnesteen osmoottinen arvo vastaa 0,9 % NaCl-liuosta. Munuaiset säätelevät kuona-aineiden poistoa sekä veden ja suolojen määrää. Aivolisäkkeen takalohkon antidiureettinen hormoni (ADH) eli vasopressiini: vähentää munuaisten tuottamaa virtsaa. Lisämunuaiskuoren aldosteroni: estää natriumin karkaamista, kasvattaa veren tilavuutta, lisää kaliumineritystä virtsaan (→ kohottaa verenpainetta).
3. Verensokerin säätely Glukoosia ohutsuolesta vereen – insuliinin (Haiman Langerhansin saarekkeiden β-soluista) vaikutuksesta verisuonten epiteelisolut siirtävät sen kudoksiin. Glukagoni (α-soluista) lisää tarvittaessa glukoosia takaisin vereen. Saarekkeiden vajaatoiminta → diabetes. Keholla vähemmän sokeria energiantuotantoon Ketoasidoosi = elimistöllä ei sokereita → poltetaan rasvoja → elimistön pH:n lasku. Aikuisiän diabetes yleistymässä.
Lue teksti aikuistyypin diabeteksestä (tyyppi II) Lue teksti aikuistyypin diabeteksestä (tyyppi II). Miten tyyppi II eroaa tyypin I diabeteksestä?
4. Ruumiinlämmön säätely Optimilämpötila noin 37oC Korkeampi: proteiinit denaturoituvat Kylmempi: reaktiot hidastuvat Lämpötilareseptorit: hypotalamuksessa, ihossa verinahassa, selkäytimessä, sisäelimissä, suurten laskimoiden lähellä.
Säätely kylmässä
Säätely kuumassa