Luuk. 1:1-4 Jo monet ovat ryhtyneet työhön ja laatineet kertomuksia niistä asioista, jotka meidän keskuudessamme ovat toteutuneet, sen mukaan kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta alkaen olivat silminnäkijöitä ja joista tuli sanan palvelijoita. Niin olen nyt minäkin, otettuani alusta asti kaikesta tarkan selon, päättänyt kirjoittaa yhtenäisen esityksen sinua varten, kunnioitettu Teofilos, jotta tietäisit, kuinka luotettavaa sinulle annettu opetus on. (Luuk. 1:1-4) Luukas ilmoittaa toimivansa evankeliumia kirjoittaessaan hyvän historioitsijan tavoin. Hänellä on lähteitä, jotka ovat peräisin silminnäkiöiltä, ja niitä hän käyttää hyväkseen. Eräs niistä kertomuksista, joihin Luukas viittaa ja jonka hän on tuntenut, on Markuksen evankeliumi. Luukas tuntee ja käyttää myös samoja lähteitä kuin Matteus, mutta sen lisäksi hänellä on omia erityislähteitään. Arvoisa Sisärengaslainen, Nyt aloitamme Luukkaan evankeliumin tutkimisen. Alkulukujen ymmärtämiseksi on hyvä huomata, miten monessa kohdassa tekstin taustalla ovat Vanhan testamentin kertomukset ja ennustukset. Kysymyksiä, esirukousaiheita yms voit lähettää osoitteeseen pastori@tunti.com.

Luuk. 1:5-11 Luukas aloittaa kertomuksensa Jeesuksen syntymää edeltäneistä tapahtumista, ja tässä on Johannes Kastajalla ja hänen syntymällään keskeinen osa. Johanneksen vanhemmat olivat hurskaita uskovaisia, jotka luottivat Jumalan lupauksiin ja odottivat tulevaa messiasta. Jo vanhana mutta lapsettomana pariskuntana he olivat kuin Vanhan testamentin Abraham ja Saara (1. Moos. 18:11). Jerusalamin temppelin papisto oli jaettu eri sukujen mukaan osastoihin, jotka vuorollaan palvelivat temppelissä (lue 1. Aik. 24). Suitsutusuhria uhrattiin aamuin ja illoin temppelissä sen kaik- kein pyhimmän huoneen ulkopuolella la olevalla suitsutusalttarilla (2. Moos. 30:1-10). Herodeksen, Juudean kuninkaan, aikana eli pappi Sakarias, joka kuului Abian pappisosastoon. Hänen vaimonsa Elisabet oli hänkin Aaronin jälkeläisiä. He olivat kumpikin Jumalan silmissä hurskaita ja elivät nuhteettomasti kaikkien Herran käskyjen ja säädösten mukaan. Mutta lapsia heillä ei ollut, sillä Elisabet oli hedelmätön, ja he molemmat olivat jo iäkkäitä. Eräänä päivänä Sakarias oli osastonsa vuorolla toimittamassa papin tehtäviä Jumalan edessä. Palvelustoimia tavan mukaan arvottaessa tuli hänen tehtäväkseen mennä Herran temppeliin toimittamaan suitsutusuhri. Kansanjoukko oli suitsuttamisen aikana ulkopuolel- la ja rukoili. Silloin Sakariaal- le ilmestyi Herran enkeli suit- sutusalttarin oikealla puolella. (Luuk. 1:5-11)

Luuk. 1:12-17 Enkelin nähdessään Sakarias säikähti ja joutui pelon valtaan. Mutta enkeli puhui hänelle: ”Älä pelkää, Sakarias. Rukouksesi on kuultu, vaimosi Elisabet synnyttää sinulle pojan ja sinä annat hänelle nimeksi Johannes. Ilo ja riemu täyttävät sinut, ja monet iloitsevat hänen syntymästään. Hän on oleva suuri Jumalan mies. Viiniä ja väkijuomaa hän ei juo. Jo äitinsä kohdusta asti hän on täynnä Pyhää Henkeä. Hän kääntää Israelin kansasta monet jälleen Herran, heidän Jumalansa, puoleen. Hän kulkee Herran edelläkävijänä Elian hengessä ja voimassa, hän kääntää isien sydämet lasten puoleen ja ohjaa tottelemattomat ajattelemaan hurskaiden tavoin, näin valmistaakseen kansan Herran tuloa varten.” (Luuk. 1:12-17) Enkeli-ilmestykset eivät olleet kovinkaan yleisiä, joten ei ihme, että Sakarias pelästyi. Jumalan suuren pelastussuunnitelman polttopisteessä, Jumalan Pojan ihmiseksitulemisen yhteydessä, enkelit kuitenkin vierailivat usein ihmisten keskellä tuomassa taivaallista sanomaa Sakariaan ja Elisabetin poika on Jumalan erityisesti valitsema profeetta. Samoin kuin vaikkapa profeetta Jeremia, hän on jo äitinsä kohdussa Jumalan valitsema (Jer. 1:5). Viinistä ja väkijuomista pidättäytyminen kuului erityisellä tavalla Jumalalle vihkiytyneille, ns. nasiireille (4. Moos. 6:1-21. Mm. VT:n Simson oli nasiiri; Tuom. 13:2-7). Enkeli viittaa myös Vanhan testamentin ennustukseen siitä, miten profeetta Elia tulee takaisin ennen Herran päivää valmistamaan kansaa Herralle (Mal. 3:22-24). Johanneksessa tämäm ennustus toteutuu.

Luuk. 1:18-25 Sakarias kysyi enkeliltä: ”Mistä voin tietää, että niin käy? Minähän olen jo vanha, ja vaimonikin on iäkäs.” Enkeli vastasi: ”Minä olen Gabriel, yksi niistä, jotka seisovat Jumalan edessä. Minut on lähetetty puhumaan sinulle ja tuomaan tätä iloista sanomaa. Mutta sinun suusi mykistyy nyt, etkä kykene puhumaan ennen kuin sinä päivänä, jona tämä tapahtuu, koska et uskonut sanojani, jotka aikanaan käyvät toteen.” (Luuk. 1:18-20) Samoin kuin Abrahamin vaimo Saara aikoinaan (1. Mkoos. 18:12), myös Sakarias epäili Jumalan lupausta siitä, että yli-ikäinen vielä voisi saada jälkeläisen. Jumala ei kuitenkaan lupaa turhia. Sitä paitsi hyvän sanoman tuojakaan ei olut kuka tahansa, vaan yksi enkeliruhtinaista. Nyt oltiin tekemisissä niin suurten Jumalna tekojen kanssa, että niistä ilmoittamaankaan ei riittänyt tavallinen rivienkeli. Kansa odotti Sakariasta, ja kaikki kummeksuivat sitä, että hän viipyi temppelissä niin pitkään. Kun hän sitten tuli ulos, hän ei kyennyt puhumaan heille, ja siitä he ymmärsivät, että hän oli nähnyt temppelissä näyn. Hän vain viittoili heille ja jäi mykäksi. Palveluspäivien päätyttyä Sakarias meni kotiinsa, ja jonkin ajan kuluttua hänen vaimonsa Elisabet tuli raskaaksi. Viisi kuukautta Elisabet pysytteli poissa näkyviltä. Hän ajatteli: ”Tämän on Herra minulle tehnyt. Hän on katsonut minun puoleeni ja päästää minut ihmisten halveksunnasta.” (Luuk. 1:21-25) Vasta palveluspäiviensä loputtua Sakarias meni kotiinsa, ja pian Jumalan lupaus toteutui ja Elisabet tuli raskaaksi. Elisabet koki varmasti hengenheimolaisuutta Vanhan testamentin Raakeliin, Jaakobin vaimoon, joka koki halveksuntaa lapsettomuutensa tähden, ja lopulta Jumala kuuli Raakelin rukoukset ja hän synnytti Joosefin (1. Moos. 30:22-24). Samoin Elisabetin tilanteessa on läheistä yhtäläisyyttä Elkanan vaimoon Hannaan, joka hänkin oli lapseton ja rukoili Jumalan apua. Jumala kuuli rukoukset ja Hanna synnytti Samuelin, josta tuli suuri Jumalan mies ja profeetta (1. Sam. 1).

Luuk. 1:26-33 Kun Elisabet oli kuudennella kuukaudellaan, Jumala lähetti enkeli Gabrielin Nasaretin kaupunkiin Galileaan neitsyen luo, jonka nimi oli Maria. Maria oli kihlattu Daavidin sukuun kuuluvalle Joosefille. Enkeli tuli sisään hänen luokseen ja sanoi: ”Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut! Herra kanssasi!” (Luuk. 1:26-28) Garbrielin viestinviejäntehtävät jatkuvat. Jeruslamin temppelin jälkeen hän ilmestyy Galilealaisessa Nasaretin kaupungissa nuorelle tytölle Marialle. On tärkeä huomio, että Marian sulhanen Joosef oli Daavidin sukua. Näin Jeesus oli Daavidin sukua kasvatusisänsäkin puolelta, mahdollisesti myös Maria oli Davidin sukua. Nämä sanat saivat Marian hämmennyksiin, ja hän ihmetteli, mitä sellainen tervehdys mahtoi merkitä. Mutta enkeli jatkoi: ”Älä pelkää, Maria, Jumala on suonut sinulle armonsa. Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus. Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen. Hän hallitsee Jaakobin sukua ikuisesti, hänen kuninkuudellaan ei ole loppua.” (Luuk. 1:29-33) Gabriel ilmoittaa Marialle nimen, joka tulevalle pojalle on annettava. Juutalaisten keskuudessa nimellä oli suuri merkitys. Nimi ’Jeesus’ tarkoittaa ’Jumala pelastaa’. Ite asiassa nimi ’Jeesus’ on kreikkalainen muoto Vanhan testamentin nimestä ’Joosua’. Gabrielin ennustus Jeesuksesta liittyy profeetta Natanin ennustukseen Daavidille. Profeetan kautta Jumala lupasi kuninkaalle, että hänen jälkeläisensä tulisi halitsemaan kuninkaana ikuisesti (2. Sam. 7:11-16). Ikuisen kuninkuuden lupauksen taustalla on myös Jaakobin antama siunaus pojalleen Juudalle (1. Moos. 49:8-12).

Luuk.1:34-38 Maria kysyi enkeliltä: ”Miten se on mahdollista? Minähän olen koskematon.” Enkeli vastasi: ”Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi. Ja tiedä tämä: Myös sukulaisesi Elisabet kantaa poikalasta, vaikka on jo vanha. Hän on jo kuudennella kuukau- Elisabetin raskaus oli Jumalan ihme, koska inhimillisesti katsottuna hän oli liian vanha tulemaan raskaaksi. Marian raskaus on vielä suurempi ihme, koska inhimillisesti katsottuna on mahdotonta, että neitsyt voisi tulla raskaaksi. Gabriel kuitenkin ilmoittaa Pyhän Hengen saattaneen Marian raskaaksi – Jumala on tehnyt ihmeen. Samalla neitsyen raskaaksi tulemisessa toteutuu profeetta Jesajan ennustus (Jes. 7:14). Merkkinä Marialle siitä, että Jumalalle kaikki on mahdollista, on Elisabetin raskaus. Opetus: Ville Auvinen della – hän, jota on pidetty hedelmättömänä! Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.” Silloin Maria sanoi: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.” Niin enkeli lähti hänen luotaan. (Luuk. 1:34-38)