Marjan tarina

Marjan tarina Marja sairastui syömishäiriöön n. 12-vuotiaana Nyt 19-vuotias Asuu pienessä kaupungissa Erikoissairaanhoidossa yliopistollisessa sairaalassa

Marjan tarina Marja kirjoitti ensimmäiset laihdutussuunnitelmat paperille jo 8-9-vuotiaana. Yläasteelle siirtyessä ystävä ilmoitti Marjan kuukautisten loppumisesta terveydenhoitajalle viikoittaiset punnitukset alkoivat myöhemmin myös liikuntakielto 3.4.2017

Marjan tarina Vuonna 2005/2006 käyntejä nuorisopsykiatrian poliklinikalla kerran viikossa tai vähän harvemmin. psykiatri punnitsi minut aina täytin hänelle ruokapäiväkirjaa jota analysoimme hän luki minulle jostain "himo-sh"-kirjoista englanniksi tekstiä ja tulosti niitä minulle...

Marjan tarina Marjan kokemus on, että yläasteajan (2006-2008) keskityttiin fyysisen puolen hoitamiseen: - Pitkän liikuntakiellon jälkeen sain kuukautiset alkamaan> hoito lopetettiin sekä terveydenhoitajalla sekä psykiatrilla. - "Hoitokertomus kirjoitettiin päätökseen", ainoastaan sen takia koska minulla oli menkat ja olin normaalipainoinen.”

Marjan tarina Muutama kuukausi hoidon päättämisen jälkeen Marja oli laihtunut entisestään ja kuukautiset loppuivat. 2007/2008 Käynnit terveydenhoitajan ja psykiatrin vastaanotoilla aloitettiin uudestaan Välillä käyntejä sairaanhoitajan, sisätautilääkärin sekä ravitsemusterapeutin vastaanotoilla Missään vaiheessa sairaat ajatukset eivät lähteneet päästä

Marjan tarina 2008, 9- luokalla Marjan vointi huononi > kesällä pari viikkoa yliopistollisen sairaalan nuoriso-osastolla. Myöhemmin lukion alkaessa 2009 tila romahti Uudelleen osastolle muutamaksi kuukaudeksi.

Marjan tarina Osastohoidon jälkeen 2010 Päiväpsykiatrisessa intensiiviyksikössä ”Se oli itse asiassa ihan mukavaa. Hoidossa pitää saada voida elää normaalia elämää. Avohoidon yksikössä pääsin öiksi kotiin, päivisin oli mukavaa tekemistä ja syöminen oli siellä helpompaa. Myös vanhemmat osallistuivat täällä palavereihin.” - maksusitoumus psykofyysiseen fysioterapiaan ”Parasta ja tehokkainta hoitoa syömishäiriööni ikinä.”

Marjan tarina Intensiivijakson jälkeen palasin miltei heti samoihin tapoihin Sosiaaliviranomaiset puuttuivat asiaan 2010 ehdottivat ensin kotikäyntejä, mutta en suostunut viimeiseksi vaihtoehdoksi jäi lähteä sitten poliisiautolla olin lastenkodissa 3 kuukautta, ja koko tämän ajan kävin psykofyysisessä fysioterapiassa. Sieltä sain voimia kestää laitoshoitoa. Sain olla töissä työkkärin kautta kahvilassa tämän lastenkotijakson ajan. Myös se auttoi jaksamaan paremmin.

Marjan tarina Jossain vaiheessa aloitin psykoterapian, jonne sain aluksi kaupungilta maksusitoumuksen ja myöhemmin sosiaaliviranomaisten kautta, koska kaupunki ei enää sitä suostunut maksamaan. Psykoterapian ja psykofyysisen fysioterapian yhdistelmä on ollut melko toimiva. Maksusitoumus psykofyysiseen fysioterapiaan päättyi syksyllä 2012. Psykoterapiaan joitain kertoja jäljellä.

Marjan tarina Voin nyt ihan hyvin, lukuun ottamatta väsymystä ja ”pienimuotoista” masennusta. Noin vuosi sitten todettiin tosin osteopenia. Olen menossa uudestaan mittaukseen tammikuussa. Kuukautiset tulevat kutakuinkin e-pillereillä, mutta en usko että ne tulisivat ilman niitä vieläkään. Liikunta on edelleen melko pakonomaista, mutta paljon vähäisempää. Pahoista pakkolenkkeilyajoista muistuttavat edelleen joka päivä lonkka- , polvi-, sääri- ja akillesjännevaivat... Toiveena olisi että itse voisi lukion jälkeen vaikka muuttaa isompaan kaupunkiin; voisi ehkä käydä vertaistukiryhmissä