Sisällissota 1918 – käytiinkö Suomessa monta sotaa yhtä aikaa? Professori Seppo Hentilä Keravan opisto 11.10.2011 klo 18-19.30 Sisällissota 1918 – käytiinkö Suomessa monta sotaa yhtä aikaa?

Vuoden 1918 sisällissodan kipeä muisto Suomalaisen ’menneisyydenhallinnan’ ehdottomasti polttavin kysymys Tärkeimmät kysymykset: Miten vuoden 1918 sisällissotaa ja erityisesti siinä tapahtuneita julmuuksia on eri aikoina tutkittu ja tulkittu ja mistä tulkintojen muutokset ovat johtuneet? Sisällissodan jättämät haavat eivät umpeutuneet vaan jakoivat suomalaista yhteiskuntaa vuosikymmeniä Miksi vuosi 1918 on palannut yhä uudelleen historiakeskustelun polttopisteeseen? (Varsinaisiin sotatapahtumiin ei tässä luennossa paneuduta)

Valkoisten voittajien näkökulma vuoden 1918 jälkeen Punaisten petos, nousu laillista esivaltaa vastaan Jaloksi ja hyväksi luultu ’yhteinen kansa’ olikin osoittautunut rikolliseksi Fennomaanien myyttinen käsitys ’yhtenäisestä kalevalaisesta kansasta’ oli romahtanut Suunnitelmat äänioikeuden rajoittamiseksi, lujan hallitusvallan kaipuu, monarkismi Rangaistusten oltava kovia

Tämä selittää osin vuoden 1918 valkoista terroria Jopa liberaaleina tunnetut kirjailijat Ilmari Kianto, Eino Leino ja Juhani Aho kääntyivät jyrkästi punaisia vastaan tyyliin ’punaisten naarastiikereiden sikiöt on tuhottava’ 1918 sota oli yksiselitteisesti vapaussota, joka turvasi lopullisesti Suomen itsenäisyyden Punaiset nousivat bolshevikkien tuella kapinaan laillista hallitusta vastaan

Valkoisten näkökulmasta työväenliikkeen motiivit olivat olleet alusta lähtien maanpetokselliset ja rikolliset Tämä teki myös valkoisten kostotoimet (jopa terrorin) oikeutetuksi, eivätkä teloittajat joutuneet missään vaiheessa tekemisistään vastuuseen Kansallisen eheyttämisen projekti: punainen osapuoli on saatava yhteiseen kansalliseen ruotuun vaikka väkisin (lapuanliike!) Suomen horjuminen 1930-luvun alussa oikeistodiktatuurin partaalla (reaktiota sisäistä ja ulkoista kommunismin uhkaa vastaan)

Valkoisen Suomen ns. ensimmäisessä tasavallassa 1918-1944 valkoinen totuus sisällissodasta oli vallitseva ja ainoa oikea – ns. vapaussotakirjallisuus Punainen osapuoli kykeni kuitenkin vaalimaan omaa totuuttaan työväenliikkeen piirissä; vuoden 1918 muistot olivat vahvasti esillä niin sosialidemokraattien kuin kommunistienkin juhlatilaisuuksissa, jälkimmäiset myös maanpaossa Neuvosto-Venäjällä ja Pohjois-Amerikassa Erityisen vahvoja tunteita herättivät luonnollisesti kertomukset vastapuolen harjoittamasta terrorista ”Papiston kertomus” – seurakunnissa laadittu luettelo vapaussodan uhreista ”Terroritilasto” – sosialidemokraattisten järjestöjen kertomus valkoisen terrorin uhreista

Vapaussodan muistomerkit ja valkoisten haudat olivat jokseenkin joka pitäjässä seurakunnan kirkkomaalla; kaatuneiden nimet koulujen juhlasalien seinillä Punaisille ei voitu valkoisessa Suomessa muistomerkkejä perustaa; hautapaikat olivat lähinnä vain elossa olevien muistissa Ensimmäisen kerran punaisia alettiin siunata kirkkomaalle ns. välirauhan 1940-41 aikana Vaikeutena oli se, millä nimellä punaisia uhreja oikein kutsuttaisiin Tilanne muuttui vasta vuoden 1944 välirauhansopimuksen jälkeen, mutta ei sekään nimitysongelmaa ratkaissut

Helsingin Santahaminaan 1949 pystytetyn Uuno Inkisen veistämän muistopatsaan teksti: "Luokkasodassa kansanvallan puolesta taistelleiden valkoisen voittajan koston uhriksi joutuneiden teloitettujen ja nälkään näännytettyjen muistoksi pystytti Entiset punakaartilaiset ry toisten myötämielisten työläisten avulla tämän patsaan v. 1949." Oikeanpuoleisen sivun teksti: "Tuhansien punakaartilaisten henki haastaa tässä kalmistossa meille valkoisten harjoittamasta julmuudesta ja verivirroista, se kehottaa meitä valppaasti varjelemaan ja pelkäämättä taistelemaan kansanvallan puolesta." Huomattavimmat punaisten muistomerkit pystytettiin vasta 1970- ja 1980-luvulla; Lahti (Fellmanin pelto 1978), Tammisaari 1988

Miksi vuoden 1918 tilinteko viipyi 1960-luvulle? Jatkosodan jälkeen jopa kommunistit olivat yllättävän maltillisia hyvitysvaatimuksissaan Vuoden 1918 punaisten muiston vaaliminen elpyi myös perhepiirissä vitkaan Akateeminen historiankirjoitus pysytteli koko 1950-luvun tiukasti vapaussotatulkinnassa Vaikea yhtälö viime sotien jälkeen: vuoden 1918 punaiset – bolshevikit – aseveljeys Saksan kanssa – Neuvostoliitolle hävitty sota – YYA-olotila

Juhani Paasivirta: Suomi vuonna 1918 (1958) – ensimmäinen punaisia ymmärtävä akateeminen tutkimus – kollegoiden tuomio ehdoton Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla 1959-1962, erit. II osa Jaakko Paavolaisen trilogia: Punainen terrori 1966, Valkoinen terrori 1967, Vankileirit 1971 Kiihkoton tutkimus sisällissodan uhrien ’lukumäärä-ongelmasta’ – perustuu noin 70 000 valtiorikosoikeuden aktin läpikäyntiin 1960-luvun lopulla punaisten uhrien muiston vaalimisesta legitiimi asia: hautojen kunnostaminen, jopa uudelleen siunaaminen, muistomerkit

KANSALAISSOTA (väliaikaiseksi jäänyt konsensus 1970-luvun alussa) ’VAKAUMUKSENSA PUOLESTA KAATUNEET’ (punaisia uhreja tarkoittava kompromissitermi) Hentiläkin luuli koko 1970- ja 1980-luvun, että vuoden 1918 trauma olisi ’lopullisesti’ käsitelty tai muuttunut ’normaaliksi historiaksi’, jolla ei olisi enää tarvetta kummitella

Miksi keskustelu vuoden 1918 traumoista virisi uudelleen 1990-luvun alussa? Kuinka Neuvostoliiton hajoaminen vaikutti? Kaikki pidäkkeet poistuivat, ennen kaikkea ulkopoliittisen linjan uskottavuuden vaatima sisäinen konsensus Suomen itsenäisyyden 75. juhlavuosi 1992 Vapaussotatulkinnan uusi tuleminen – Ohto Manninen, Martti Häikiö Eino Jutikkala: sodan lopputuloksen näkökulmasta sota oli vapaussota Pertti Haapala: käytiinkö Suomessa 1918 monta sotaa yhtä aikaa?

KANSALAISSOTA - Seppo Väisänen KAPINA - Jari Ehrnrooth Historiallisen Aikakauskirjan teemanumero 2/1993 KANSALAISSOTA - Seppo Väisänen KAPINA - Jari Ehrnrooth LUOKKASOTA - Pertti Haapala SISÄLLISSOTA - Heikki Ylikangas VALLANKUMOUS - Risto Alapuro VAPAUSSOTA - Ohto Manninen

Heikki Ylikangas: Tie Tampereelle (1993) Herätti ennennäkemättömän laajan ja kiivaan keskustelun Valkoisten voittajien syyllisyys, sitä ei koskaan käsitelty Ylikankaan mielestä järkyttävin havainto oli se, että moni alkoi tilaisuuden tullen tappaa pelkästä tappamisen ilosta Lähtivätkö pohjalaiset ’väärään sotaan’ --- siis vapaussotaan ryssiä Suomesta pois ajamaan? Valkoisten tekemät ’etniset’ puhdistukset – Bosnia! Aseettomien sotavankien ampumiset, Länkipohja! Venäläisiin kohdistunut silmitön murhanhimo esim. Tampereella ja Viipurissa

Sodan uhrien lukumääräongelman tarkka selvittäminen Heikki Ylikangas sai pääministeri Lipposen pitämään joulukuussa 1996 aihetta käsittelevän puheen Valtion rahoittama ”SOTASURMAT 1914-1922” miljoonaprojekti, valmistui 2004 Kaikki vuosina 1914-22 sodissa ja niiden seurauksena surmansa saaneet suomalaiset ja ulkomaalaiset – maailmansota (jääkärit ja suomalaiset, jotka taistelivat Venäjän armeijassa), sisällissota 1918, heimosodat, Viron vapaussota, jne.

Sotasurmat 1914-1922 Kuolintapa Punaiset Valkoiset Muut Yhteensä Kaatunut 5 199 3 414 790 9 403 Teloitettu, ammuttu, murhattu 7 370 1 424 926 9 720 Kuollut vankileireillä 11 652 4 1 790 13 446 Kuollut vankileireiltä vapauduttuaan 607 - 6 613 Kadonnut 1 767 46 380 2 193 Muut kuolintavat 443 291 531 1 265 Kaikki yhteensä 27 038 5 179 4 423 36 640

Onko vuoden 1918 sisällissodan muisto suomalaisille vielä trauma, ja kenelle se sitä mahdollisesti on? Neljännen sukupolven sääntö: suhtautuminen ei enää tarkoita henkilökohtaista puolen ottamista (punainen tai valkoinen) vaan väkivaltaisuuksia kauhistellaan niiden julmuuden takia (rikoksina ihmisyyttä vastaan) Sirkka Ahonen: Historiaton sukupolvi, 1998. - Haastattelututkimus, joka luotaili 15-16-vuotiaiden ysiluokkalaisten historiakäsityksiä eri paikkakunnilla Suhtautumisesta vuoden 1918 väkivaltaisuuksiin on tulossa yhä enemmän koko kansan yhteinen murhenäytelmä – vrt . Yhdysvaltain sisällissota 1860-luvulla