Vuosi 1918 Kansallisesta murhenäytelmästä suvun ja kotiseudun historiaksi 22.1.2008 Anne Heimo Kulttuurien tutkimuksen laitos, folkloristiikka anheimo@utu.fi.

Esitys aiheesta: "Vuosi 1918 Kansallisesta murhenäytelmästä suvun ja kotiseudun historiaksi 22.1.2008 Anne Heimo Kulttuurien tutkimuksen laitos, folkloristiikka anheimo@utu.fi."— Esityksen transkriptio:

1 Vuosi Kansallisesta murhenäytelmästä suvun ja kotiseudun historiaksi Anne Heimo Kulttuurien tutkimuksen laitos, folkloristiikka

2 Menneisyyden muuttuminen historiaksi
Vain osa menneisyydestä valikoituu ja muodostuu historiaksi. Historiaksi muuttuminen edellyttää, että tapahtuma tai ilmiö on muistamisen arvoinen tai selitystä kaipaava. Se, mikä on historiallisesti merkittävää yhdelle, ei välttämättä ole sitä toiselle. Riippumatta siitä missä muodossa historia esiintyy, menneisyyden esittämisessä on aina kyse tulkinnasta, argumentoinnista, manipulaatiosta ja retoriikasta. (Kalela, Jorma Historiantutkimus ja historia. Tampere: Gaudeamus.)

3 Sisällissodan tilastotietoja
Suomen sotasurmat projektin rekisterin mukaan koko maassa kuoli yhteensä: Punaisia Valkoisia 5 179 Muita 4 423 Yhteensä n (n. 1 % silloisesta väestöstä) ( Ks. myös: Outinen, Sami 2004: Kuntatilasto vuoden 1918 uhreista. – Westerlund, Lars (toim.), Sotaoloissa vuosina surmansa saaneet. Tilastoraportti. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 10/2004. ( Paavolainen, Jaakko Poliittiset väkivaltaisuudet Suomessa 1918 I. Punainen terrori. Helsinki: Tammi. Paavolainen, Jaakko Poliittiset väkivaltaisuudet Suomessa 1918 II. Valkoinen terrori. Helsinki: Tammi.

4 Lietolaiset kuolleet 1918 Tiedot vaihtelevat:
Suomen sotasurmat -hankkeen rekisterin mukaan: kirjoillaolokunnan mukaan 85, asuinkunnan mukaan 65 ja kuolinkunnan mukaan 3. Kuntatilaston mukaan: kirjoillaolokunnan mukaan surmansa saaneita 77, joista punaisia 70, valkoisia 1 ja muita 6 kaatuneita 11, teloitettuja 9, vankileirillä kuolleita 40 ja muusta syystä kuolleita 17 Paavolaisen mukaan Liedossa teloitettu: 14 punaista (9 miestä, 5 naista) ja 3 valkoista

5 Vuoden 1918 historian tulkinnat
I vaihe 1920-luvulta 1960-luvulle II vaihe 1960-luvulta 1990-luvulle III vaihe 1990-luvulta lähtien (jatkuu) Vaiheet esiintyvät osittain rinnakkain. (Tikka, Marko Kenttäoikeudet. Välittömät rankaisutoimet Suomen sisällissodassa Helsinki: SKS.)

6 I vaihe 1920-luvulta 1960-luvulle
Voimakas sitoutuminen voittajiin (vapaussotakirjallisuus) tai häviäjiin (luokkasotakirjallisuus) Aikalaiskuvauksia, muistelmia voittajien nationalistinen vapaussotakäsitys hallitsi julkista tulkintaa Väkivallanteot selitettiin vastustajan tekemiksi (”kapinallisten johtajat”, ”valkoinen hirmuvalta” yms. epämääräisten ryhmien )

7 1960-luvun murroksen taustoja
Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla (II osa 1960) aloittama julkinen keskustelu Eri arkistot ryhtyivät keräämään vuosien muistitietoa Kansan arkisto Työväen arkisto Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkisto  ”pakottivat” akateemisen tutkimuksen mukaan

8 II vaihe 1960-luvulta 1990-luvulle
Jaakko Paavolaisen Terrori-tutkimukset I (1966) ja II (1967)  vaikuttivat ja 1980-lukujen paikallishistorioiden tilastoihin Lappalainen, Jussi Punakaartin sota I & II. Helsinki. Rasila, Viljo Kansalaissodan sosiaalinen tausta. Helsinki. Salkola, Marja-Leena Työväenkaartien synty ja kehitys punakaarteiksi ennen kansalaissotaa I & II. Helsinki. Väkivalta selitettiin yksilömotiiveista kumpuavaksi Muillakin tieteenaloilla kiinnostuttiin vuodesta 1918. Kena, Kirsti Kirkon aseman ja asenteiden muotoutuminen itsenäistyneessä Suomessa Helsinki: SKHS. Kunnas, Marja-Liisa Kansalaissodan kirjalliset rintamat eli kirjallista keskustelua vuonna Helsinki: SKS.

9 III vaihe 1990-luvulta lähtien (jatkuu)
Heikki Ylikangas Tie Tampereelle. Helsinki-Porvoo-Juva: WSOY. Mikko Uola Seinää vasten vain. Poliittisen väkivallan motiivit Suomessa Helsinki: Otava. Suojeluskunta- ja Lotta Svärd -järjestöjen historiat kirjoitetaan uusiksi 2000-luvulla Väkivalta selitetään yksilöiden, ei ryhmien (”punaisten”, ”valkoisten” tai ”sotilaiden”) tekemisiksi, jonka taustalla organisaatioita ja järjestelmällisyyttä Alapuro, Risto Suomen synty paikallisena ilmiönä Porvoo.  Paikallishistorioissa, myös paikallistasolla tuotetuissa, selvä lisäys  uutta tietoa kuolleiden määristä Ulla-Maija Peltonen Punakapinan muisto. Tutkimus työväen muistelukerronnan muotoutumisesta vuoden 1918 jälkeen. Helsinki: SKS.

10 Vuoden 1918 uhrien muistaminen
Vuoden 1918 jälkeen virallinen julkinen muistaminen koski ainoastaan valkoisia punaisia jopa estettiin julkisesti muistamista kuolleitaan Esim. kymmenen vuotta sodan jälkeen 1929 valkoisille oli pystytetty n. 330 muistomerkkiä, punaisille kymmenkunta Vasta vuoden 1945 jälkeen punaisille pystytettiin enimmässä määrin muistomerkkejä Uhrien kuvia ja muistokirjoituksia julkaistiin molemmin puolin muistokirjoissa, kalentereissa, lehdissä yms. Muistomerkkeihin lisätään nimiä edelleen Työväen museo Werstaan Punaisten muistomerkit -rekisteri ( Peltonen, Ulla-Maija Muistin paikat. Helsinki: SKS.

11 Menneisyydestä kertominen
”Ihmisten käsitykseen menneisyydestä ei niinkään vaikuta se, mitä todella on tapahtunut, vaan mitä luullaan ja uskotaan tapahtuneen. Niin sanottu virallinen historiankirjoitus ei aina pidä yhtä sen kanssa, miten tapahtumien keskellä eläneet tavalliset ihmiset ovat tapahtumisen kokeneet: kuitenkin juuri tämä kokemus huhuina, muistitietona ja perinteenä luo yhteisön yleisen mielipiteen tietyistä historiallisista tapahtumakuluista.” (Lehtipuro, Outi 1972, Hauhon Hyömäki perinneyhteisönä. Folkloristinen osatutkimus. Turku: Turun Yliopisto. s. 38.)

12 Menneisyydestä kertominen
Kertomukset perustuvat tositapahtumiin, mutta ne ovat toistettaessa saaneet tarinoille ominaisia piirteitä. Juonta on yksinkertaistettu karistamalla turhia elementtejä, kun taas kertomuksen tulkinnalle keskeisten motiivien määrää on lisätty ja korostettu. Kertomuksista löytyy sekä folklorelle ominaisia piirteitä että vaikutteita historian julkisista esityksistä. Tästä syystä kertomuksia on hedelmällisempi tarkastella muistakin lähtökohdista kuin pelkästään arvioimalla niiden luotettavuutta lähdekriittisesti.

13 Totuuden kolme ulottuvuutta
Historiallinen totuus Psykologinen totuus Narratiivinen (kerronnallinen) totuus

14 Vuoden 1918 tarinaperinne 1960-luvulle asti
pohjautuu kansainväliseen ja vuosisatoja vanhaan perinteeseen kauhutarinat Molemmat osapuolet kertoivat sodan aikana osoittaakseen kuka kuului meihin, kuka vastustajiin Tavoitteena vastustajan demonisoiminen Sodan jälkeen kauhutarinoita kerrottiin oikeuttamaan mielivaltaiset rangaistukset ja osoittamaan syylliset uskomustarinat väkivaltaisesti kuollut vainaja haluaa tulla haudatuksi siunattuun maahan tarinoita virkavallasta kohtalon laki rankaisee väärintekijää omantuntonsa kanssa kamppaileva teloittaja tulee hulluksi tai tekee itsemurhan (Peltonen, Ulla-Maija 1996.)

15 Vuoden 1918 kertomukset 1960-luvun jälkeen
Trauman purkuun ei ole enää tarvetta, nyt halutaan muistaa tärkeäksi koettu ajanjakso Kertomukset muuttuneet osaksi sukujen ja kotiseudun historiaa Uskomustarinoita ei enää kerrota Tarinoiden päähenkilönä usein oman suvun jäsen (rohkea, uhmakas…)

16 Tarinoita selviytymisestä ja menehtymisestä
Tarinat menehtymisestä kertovat Viattomien ihmisten teloituksista (pahoista) isännistä ja emännistä, jotka kieltäytyvät pelastamasta alaisiaan Epäonnistuneista paoista Tarinat selviytymisestä Uskomattomista paoista ym. lähellä piti tilanteista (hyvistä) isännistä ja emännistä, jotka pelastavat alaisiaan Uhmakkaista puolustajista

17 Kertojien käsitykset vuodesta 1918 kiteytyvät tarinoissa
Tarinoissa käsiteltyjä teemoja ovat mm.: viattomien epäoikeudenmukainen rankaisemisen syyllisten rankaisematta jääminen oikeutettu kosto "meidän" viattomuus ja "heidän" eli ulkopuolisten syyllisyys Valittu näkökulma: tappoivatko vain vai myös? Tarjoavat selityksen teloituksille ja helpottavat yhteisön toipumista tapahtumista

18 Vuosi 1918 maisemassa Paikka on toisaalta muisto, jälki, konkreettinen todiste menneestä ja toisaalta paikka toimii muistuttajana menneisyyden tapahtumista. Osa menneisyyden jäljistä syntyy itsestään, osa perustetaan varta vasten muistuttamaan menneisyyden tärkeistä tapahtumista, kuten muistomerkit ja paikannimet. Jos paikassa ei ole jälkiä se voidaan merkitä sellaiseksi  tiedämme mitä meidän oletetaan paikalla näkevän ja kokevan Kertomukset yksi tärkeä tapa tehdä paikoista merkittäviä!

19 Heimo, Anne Kansallisesta surusta kotiseudun ja suvun historiaksi. - Turun Sanomat ( ) Heimo, Anne Kuka saa tutkia historiaa? - Ennen ja nyt - Historian tietosanomat 1/2007, ( Heimo, Anne "Alkaneet suuret levottomuudet kautta maan" – Fredrik Litzénin almanakkamerkintöjä keväältä Sananjalka. Suomen Kielen Vuosikirja 49, Turku, Suomen Kielen Seura, 62–77. Heimo, Anne Lönnrotin Sammatti – punaisten ja valkoisten unelma. – Seppo Knuuttila & Ulla Piela (toim.), Menneisyys on toista maata. Kalevalaseuran vuosikirja 86. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 234–249. Heimo, Anne & Ulla-Maija Peltonen Memories and histories, public and private: after the Finnish Civil War. - Kate Hodgkin & Susannah Radstone (eds), Memory, History, Nation: Contested memories. Studies in Memory and Narrative. New Brunswick: Transaction Publishers, Heimo, Anne Vuoden 1918 muistin paikat Sammatissa.- Sananjalka. Suomen Kielen Vuosikirja 43, Turku, Suomen Kielen Seura, Heimo, Anne "Se oli simmost sukkelaa aikaa."Mikä sammattilaisia vuodessa 1918 naurattaa? Naurava työläinen, naurettava työläinen. Näkökulmia työväen huumoriin. Joni Krekola et al. (toim.), Väkivoimakas 13. Helsinki, Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, . Heimo, Anne Kansallisesta murhenäytelmästä paikallishistoriaksi - sammattilaisten muistoja vuodesta Elore 2/2000. (