Suomen keskiaika: Hallinto ja talous Talous perustui maanviljelykseen. Työmenetelmät olivat ns. työvaltaisia, eli tuotannon määrä ja väestönmäärä korreloivat voimakkaasti. Elinkeinot vaihtelivat kuitenkin suuresti alueittain Hallitsijat ja kirkko kantoivat veroa. Kirkon kymmenykset olivat Suomessa ensimmäinen julkinen vero, ja tuli käyttöön 1200-luvulla. Rannikoilla viljavero, sisämaassa turkiksina. Osa verosta paikalliselle seurakunnalle, osa oli ns. piispanveroa, joka kannettiin Turkuun Esim. kirkkoherra saattoi saada vuodessa jopa 180 tynnyriä ruista. Piispa omisti Varsinais-Suomen ja Satakunnan seudulla parhaimmillaan jopa 200 maatilaa. Aateliset tienasivat maavuokrista sekä talonpoikien tekemistä päivätöistä Myös kirkkojen rakentaminen oli suuri taloudellinen urakka, niitä tehtiin Suomeen kaikkiaan n. 80

Maallinen valta: Piispa Bero lahjoitti kuninkaalle ”suomalaisten veron” v. 1250 aikoihin. Tästä alkoi kruunun verotus Suomessa Keskuslinnojen rakentaminen (Turku, Häme, Savonlinna, Viipuri, jne.) lujitti maallista hallintoa Varhaisimpia verotusyksiköitä savu (kotitalous?). Veroja kerättiin 20 savun verokunnilta (karjaa, rahaa, viljaa) Rahaverosta 1/3 – ¾ meni Tukholmaan, maataloustuotteina kerätyt verot jäivät Suomeen. Suurin osa veroista jäi kuitenkin ilmeisesti keruupaikkakunnan käyttöön Verojen lisäksi talonpoikaa rasittivat virkamiesten kestitykset ja kyyditsemiset sekä linnaleiri (sotaväen majoittaminen)

Säätyjen asema: Aateli: Verovapaus 1270/1280 – l. => Aatelisarvo periytyväksi 1560 lähtien Keskiajan lopulla suomessa n. 250 rälssisukua (verovapaata aatelia)

Porvaristo: Suomessa n. 1000 porvariperhettä Suurin osa kaupungeista perustettiin porvarien johdolla Raatihuone koostui kauppiaista, joista suurin osa oli ulkomaalaisia

Papisto: Verovapaus Selibaatti-säädökset => tarvitsi täydennystä muista säädyistä Verotusoikeus

Talonpojat: 98% väestöstä asui maaseudulla Suomalainen talonpoika vapaampi kuin baltialainen tai Keski-eurooppalainen EI maaorjuutta Maksoivat veroa, pääasiassa hyödykkeinä

Kauppa ja merenkulku: Kaupungeissa paljon ulkomaisia porvareita, jotka pyörittivät kauppaa. Tämä johtui Hansa-liiton voimistumisesta. Siksi Suomen kaupungit kehittyivät kaupan tarpeiden kasvaessa. => 1300 – luvulla Turku, Naantali, Uusikaupunki, Viipuri, Porvoo Kansainvälisesti verraten kaupunkeja Suomessa tosi vähän. 1500 – luvulla Turku n. 2000-3000 as., Viipuri n. 2000. Yhteensä kaupungeissa vain n. 6000 – 7000 asukasta, loput n. 150 000 - 200 000 maaseudulla

Kauppa ja merenkulku: Suomesta vietiin turkiksia, suolakalaa ja voita yms. rasvoja Tuotiin viiniä, kankaita, metalliesineitä, mausteita Useat kaupungit kävivät kauppa tietyn kumppanikaupungin kanssa. Turku  Danzig Viipuri  Tallinna Rauma  Stralsund Ulkomaankaupan arvo kohosi 1500 – luvun puolivälissä n. 170 000 markkaan, mikä oli n. 1,7 kertaa Suomesta kerätyt verot. Suurimmat erät Voi, vuodat, turkikset, hevoset, kala, hylkeenrasva yms. rasvat * Sisämaa osallistui ulkomaankauppaan paljon vähemmän kuin rannikkoseudut

Rahayksiköt: 1 Markka = 8 äyriä (24 aurtuaa) (192 penninkiä) 1 aurtua = 8 penninkiä Myöhemmin (1500 – luvulla) aurtuat ja ulkomaiset rahat jäi pois Rahauudistus 1500 – luvulla: 1 Taaleri = 32 äyriä (768 penninkiä!) 1 Äyri 24 penninkiä