Satuteoria Tärkeät kirjat Sadun määritelmä Satulajit Sadun rakenne Satuesimerkkejä

Tärkeimmät kirjat Bruno Bettelheim: Satujen lumous, merkitys ja arvo, suom. 1984, alk. 1976 Hilkka Ylönen: Loihditut linnut. Satujen merkitys lapselle, 2000 Sarmavuori, Katri: Opi ja ohjaa lukemista, 2011, s. 199—227

Sadun määritelmä Satu on mielikuvitukseen, kansan uskomuksiin ja myytteihin perustuva, ”aika- ja paikkasuhteista, samoin kuin arkitodellisuuden rajoista piittaamaton opettava tai huvittava kertomus” (Kuivasmäki & Heiskanen-Mäkelä 1990, 83). ”Satu on kertomataidetta, jossa on useita episodeja ja jossa on normaalitajunnan ylittäviä kokemuksia.” Siinä on ainakin yksi todellisuudessa mahdoton asia, esim. ihmisen ja eläimen keskustelu. Siinä voi olla taikasanojen käyttöä. Ovi avautuu taikasanan avulla. (Ylönen 2000, 9.)

Sadun lajit Antti Aarne (kansansaduille) I) eläinsadut II) varsinaiset sadut 1) ihmesadut, 2) novellisadut, 3) legendat ja 4) sadut tyhmästä paholaisesta III) pilasadut

Sadun rakenne Alussa ongelma — mahdottomalta tuntuva tehtävä tai odottamaton tapahtuma — sadun sankari lähtee etsimään seikkailuja ja joutuu vaarallisiin tilanteisiin — Hänellä on auttajia (yliluonnollisia olentoja tai tavallisia ihmisiä) * Kerronnan edetessä päähenkilö oppii omista ja toisten kokemuksista Sadussa on kriisi, jonka jälkeen ongelmat ratkeavat. Pahuudesta voidaan rangaista. Kriisin jälkeen sankarin tai sankarittaren elämässä tapahtuu muutos. Hyvyydestä palkitaan usein vasta lopussa. (Ylönen 2000, 12-13.)

Punahilkka varoitussatu suden (miehen, tuntemattoman vastaantulijan, petkuttajan) viekkautta ja houkutuksia kohtaan Perrault’n Punahilkassa 1697 nuori maalaistyttö menettää viattomuutensa herrasmiehelle, joka kohtelee häntä huonosti. Grimm: isoäiti rakastaa Punahilkkaa ja on ommellut hilkan hänelle symboliksi rakkaudestaan. Äiti tietää isoäidin olevan sairas ja lähettää lapsen auttamaan häntä

Tuhkimo kengän kadottaminen sisaruskateuden tuskista ja nöyryytysten kohteeksi joutumisesta kirjoitettu muistiin Kiinassa 9. vuosisadalla jKr. Kerrottuna se on vielä huomattavasti vanhempi Pienikokoinen jalka on koettu hyveellisyyden, hienostuneisuuden ja kauneuden tunnusmerkiksi. (Bettelheim 1984.)

Hannu ja Kerttu opastaa ”lasta luopumaan kypsymättömästä riippuvuudesta vanhempiinsa ja saavuttamaan seuraavan kehitystason ja arvostamaan myös ikäistensä tukea” (Bettelheim 1984, 202). Hannulla ja Kertulla ei ole keskenään sisaruskateutta, he vetävät kaikessa yhtä köyttä. Koti voi olla niin köyhä, että lapsille ei riitä ruokaa. Lapset ovat neuvokkaita, ja lopussa he tekevät perheestä rikkaan. Paha äitipuoli on kuollut, ja he saavat elää isän kanssa onnellisina.

Prinsessa Ruusunen Kasvutarina: tytöstä naiseksi Kohdattava puberteetti (satuttaa) Tarvitsee aikaa selviytyäkseen Prinssi pelastaa puberteetista, joka on saanut valtavat mittasuhteet (sata vuotta)

Kummihaltiattaret lupaavat kauneutta, viisautta, suloisuutta ym. Kutsumaton vanha haltiatar ennustaa pahaa: prinsessa haavoittaa kätensä värttinään ja kuolee Nuorin haltiatar: haavoittaa kätensä mutta ei kuole, vaipuu uneen, Kunnes kuninkaanpoika herättää hänet

Lumikki Kuningatar ompelee ikkunan ääressä ja haaveilee lapsesta Saa tyttären, joka on valkoinen kuin lumi, punainen kuin veri ja mustatukkainen kuin ebenpuu Tyttö saa nimekseen Lumikki Kuningatar kuolee Äitipuoli kadehtii

Moderni satu muunnetaan eläinhahmoon, vaihdetaan sukupuolta, kerrotaan arkisesti (esim. Prinsessa Ryysynen; Prinssi Pelokas) Mauri Kunnas — Punahilkassa autot, susi on kaahari playboy, Punahilkalla moottoripyörä, isoäidillä vanha auto, äidillä rekka; pälkähästä pakenemalla

Sadun kirjoittamisen ohjeita Sarmavuori, K.: Opi ja ohjaa kirjoittamista. 2010. BTJ Kustannus.