(LEPTOSPERMUM SCOPARIUM) MANUKA HUNAJA (LEPTOSPERMUM SCOPARIUM)

MANUKA HUNAJA Manuka pensas kasvaa luonnonvaraisena Uudessa Seelannissa. Mehiläiset keräävät manuka pensaan kukista mettä. Hunaja syntyy medestä kun mehiläisten entsyymit sekoittuvat siihen. Manuka hunajaa on käytetty Maorien kansanlääkinnässä ainakin 500 vuotta ja hunajalla on vähintään 4000 vuoden käyttöhistoria lääkinnällisiin tarpeisiin. Käyttöä on tutkittu 60-luvulta lähtien.

MANUKA HUNAJA Aktiivinen manuka hunaja on äärimmäisen tehokas tulehdusten ja haavojen hoidossa sen antibakteerisen aktiviteetin vuoksi. Aktiivisuudella tarkoitetaan manuka hunajan antibakteerisia ominaisuuksia. Manuka hunajalla on saatu erittäin hyviä tuloksia MRSA bakteerin torjumisessa ja se on tehokas apu vatsaongelmiin, iho-ongelmiin, erilaisiin infektioihin ja flunssaan. Manuka hunajaa voidaan myös käyttää ennaltaehkäisevästi vastustuskyvyn parantamiseen. Manuka hunajan antibakteerisia ominaisuuksia testataan ja aktiivisuus mitataan laboratoriotesteillä (hunajan antibakteerisella aktiviteetillä voi olla satakertaisia eroja verrattuna toisiinsa.) Hunaja testataan sertifioiduissa laboratorioissa Waikaton yliopistossa kehitetyn metodin mukaisesti.

HUNAJALLA JA HUNAJALLA ON EROA

Kaikessa hunajassa on antibakteerisia ominaisuuksia sen alhaisen ph:n, korkean sokeripitoisuuden sekä sisältämänsä vetyperoksidin ansiosta. Manukalla on kuitenkin oma luontainen antibakteerinen (ei-peroksidinen, non-peroxide aktivity, NPA) ominaisuus jossa tutkijat uskovat sen todellisen parantavan voiman piilevän. Tämä ominaisuus on myös nimetty “Unique Manuka Factor” (UMF)

SYNERGIA Vielä ei ole täysin ymmärretty mistä manukan ei-peroksidinen aktiviteetti (NPA) koostuu ja mistä sen parantava voima on peräisin. Manuka hunajan on ajateltu olevan erityisen tehokas siinä olevassa kemikaalin takia joka muodostaa methylglyoxalia (MGO) jolla on antibakteerisia ominaisuuksia. MGO ei kuitenkaan itsessään kerro manukan aktiivisuudesta ja tehokkuudesta vaan kyse on pikemminkin komponenttien synergiasta.

NPA ja UMF®+ Waikaton yliopiston professori ja tutkija Peter Molan keksi tavan mitata manukan lääkinnällistä ei-peroksidista (NPA) tehoa. Tälle annettiin nimeksi UMF (“Unique Manuka Faktor”). Manuka hunajan antibakteerisia ominaisuuksia testataan ja aktiivisuus mitataan laboratoriotesteillä (hunajan antibakteerisella aktiviteetillä voi olla satakertaisia eroja verrattuna toisiinsa.). UMF+ tai NPA numero saadaan testaamalla jokaisen erän antibakteerinen aktiviteetti laboratoriossa jossa tehokkuutta verrataan lääkinnällisen antiseptiseen aineeseen (fenoli). Toisin sanoen manuka hunaja joka on merkitty esim. UMF+15 on antiseptiseltä tehokkuudeltaan samanvertainen kuin 15% fenoliliuos. UMF®-rekisteriä ylläpitää puolueeton AMHA ( Active Manukahoney Association), joka antaa tutkimusten perusteella hunajalle antibakteerista tehokkuutta kuvaavan UMF®-numeron.

Miten Manuka hunjaja merkitään? Manuka hunaja jolla sanotaan olevan lääkinnällisiä ominaisuuksia on aina oltava teholtaan 10+ (verrattavissa 10% fenoli liuokseen) Hunajapurkissa lukee silloin UMF+, NPA tai Aktiivinen Myös manukaa joka on “ei aktiivista” (<10) löytyy markkinoilta.

MGO MGO (Methylglyoxal) on yksi niistä kemiallisista yhdisteistä joka löytyy hunajasta ja jota usein markkinoidaan UMF leimalla jolloin kuluttajaa johdetaan harhaan. MGO on kuitenkin vain osa niistä tekijöistä josta UMF koostuu.  Manuka hunajan antibakteerinen aktiviteetti tulee methylglyoxalin ja ei antibakteeristen yhdisteiden synergiasta. Tästä synergiasta koostuu noin puolet hunajan NPA aktiviteetistä. Manuka hunajassa on jokin tekijä (jolla ei itsessään ole antibakteerista aktiviteettia) joka synergiassa MGOn kanssa toimii paljon tehokkaammin kuin MGO itsessään.

MANUKA HUNAJA KOTIKÄYTÖSSÄ Manukaa voidaan ottaa ennaltaehkäisevästi ja yleisesti hyvinvointia parantamaan noin teelusikallisen päivässä. Flunssan aikana 1 teelusikallinen 3-4 kertaa päivässä on hyvä määrä. Manuka hunaja on ruoka eikä se aiheuta oireita vaikka söisi isoja määriä. Älä sekoita manuka hunajaa kuumaan nesteeseen tai ruokaan.

LÄÄKETIETEELLISESSÄ KÄYTÖSSÄ Erityisesti haavanhoidossa ja MRSAn (sairaalabakteerin) torjumisessa Lääkkeellistä hunajaa saadaan gammasäteilytyksellä ja filteroimalla. Tämä ei vaikuta manuka hunajan tehokkuuteen. Syötävää manukaa EI käsitellä. Lääketieteelliseen käyttöön teholtaan vähintään +10   Manuka hunajalla ei ole lääkkeellisen tuotteen lisenssiä (sillä se on luonnollisesti esiintyvä eikä sitä näin ollen voi patentoida)

Mihin voidaan käyttää? Manuka-lääkehunajalla on antimikrobinen vaikutus (bakteerit, sienet, virukset, loiset) – Flunssat ja tulehdukset – Antibakteerinen vaikutus jopa moniin superpöpöihin joita nykyantibiootit eivät pysty nujertamaan. Tehoaa jopa antibioottiresistensseihin bakteereihin kuten MRSA. – Anti fungaalinen vaikutus (sieniä tuhoava) – Antiviraalinen vaikutus (viruksia tuhoava) – Antiseptinen ja anti-inflammatorinen vaikutus (puhdistava ja tulehduksia ehkäisevä vaikutus) – Tehokas suolisto- ja vatsatulehduksiin sekä haavaumiin (jopa Helico Pylori) – Haavojenhoidossa hyviä tuloksia: Huonosti paranevat haavat, haavat joissa bakteeri infektio ja palovammat (näihin löytyy erikseen sterilisoitua manuka haavojenhoitogeeliä, jota suositellaan haastaviin haavoihin)

Miksi manuka on ylivoimainen haavanhoidossa? Katalaasi entsyymi seerumissa ja kudoksissa hajottaa osittain monien hunajien vetyperoksidin kun manuka hunajan fytokemikaalinen komponentti säilyttää aktiivisuutensa. Glukoosi oksidaasi joka muodostaa vetyperoxidin on ainoastaan aktiivinen kun hunajaa laimennetaan ja sen happamuutta on neutralisoitu nesteellä. Manuka hunaja eroaa muista siinä määrin että fytokemikaalinen tekijä on aktiivinen myös silloin kun hunajaa ei laimenneta jolloin hunajan koko antibakteerinen teho säilyy. Manuka hunaja on tehokas myös kun haava on syvä ja tästä syystä se on ylivoimainen muihin verrattuna haavanhoidossa.  

TUTKIMUKSET

-Manuka hunaja estää bakteerien kiinnittymisen kudoksiin Wales Institute Cardifin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa saatiin viitteitä siitä että manuka-hunaja vaikuttaa solujen jakautumiseen (MRSAn kohdalla). Solut rakentavat uusia seinämiä mutta itse jakautuminen ei onnistu (kuva edellisellä sivulla) Professori Rose Cooper (University of Wales institute Cardiff) on ryhmänsä kanssa tutkinut miten Manuka hunaja toimii molekyylitasolla ja saanut kiinnostavia tuloksia jotka ehdottavat seuraavaa: -Manuka hunaja estää bakteerien kiinnittymisen kudoksiin -Kiinnityksen estäminen myös estää biofilmien muodostumista joiden avulla tulehdus olisi voinut suojella itseään antibiooteilta. Cooperin tutkimuksissa huomattiin myös että manuka hunaja voi tehdä MRSAn herkemmäksi tietyille antibiooteille. Voidaan olettaa että jo olemassa olevat antibiootit voisivat olla tehokkaampia bakteereille jotka ovat vastustuskykyisiä antibiooteille jos niitä käytetään yhdessä manuka hunajan kanssa. Lähde: Society for General Microbiology (2011, April 13). Honey can reverse antibiotic resistance, study suggests. Science daily. Retrieved September 16 fromhttp://www.sciencedaily.com/releases/2011/04/110412201713.htm Jenkins RE, Cooper RA & Burton NF, Cardiff School of Health Sciences, University of Wales Institute Cardiff

LÄHTEET Molan P.C. & Betts J.A (2004) Journal of Wound Care, vol 13, no 9. Clinical usage of honey as a wound dressing: an update Molan Peter (2008) New Zealand Beekeeper. An explanation of why the MGO level in Manuka honey does not show the antibacterial activity Molan P.C. (1992). The antibacterial activity of honey: 2. Variation in the potency of the antibacterial activity. Bee World, 73(2), 59-76. International Bee Research Association Jevis Bardy J et al (2011) Methylglyoxal-Infused honey Mimics the Anti-Staphylococcus aureus Biofilm Activity of Manuka Honey: Potential Implication in Chronic Rhinosinusitis. The Laryngoscope, 121:1104-1107 Jenkins RE, Cooper RA & Burton NF (2011) Society for General Microbiology (2011, April 13). Honey can reverse antibiotic resistance, study suggests. Science daily. Retrieved September 16 from http://www.sciencedaily.com/releases/2011/04/110412201713.htm Cardiff School of Health Sciences, University of Wales institute Cardiff