Ortodoksinen kirkko

Ortodoksisen seurakunnan liturgiaan osallistuminen Kirkossa miehet ja naiset seisoivat eripuolilla kirkkoa ja kaikki olivat jättäneet takkinsa naulakkoihin Menin seisomaan sinne missä muutkin naiset seisoivat Ihmiset kävelivät kirkon edessä olevan alttarin luokse, jossa oli ikonikuva ja monet pussasivat ja kumarsivat kuvalle ja sytyttivät kynttilän ja laittoivat sen kynttilöille tarkoitettuun pöytään Alussa pappi tuli suitsukkeen kanssa kirkon eteen ja ihmiset menivät ympyrään kirkon keskelle, selkä ringin sisäänpäin. Pappi kiersi ihmiset suitsukkeen kanssa samalla jotain puhuen Koko tilaisuuden ajan ihmiset kumartelivat ja tekivät ristin merkkiä rinnalleen Tilaisuuden loppupuolella pappi kantoi kirkon keskelle pöydän, jossa oli vaalean leivän palasia ja kannu jossa oli jotain juomaa. Kaksi pappia meni seisomaan kirkon eteen, toisella oli kädessään kannu ja toisella kankaan palanen Ihmiset menivät jonoon ja menivät ensin ottamaan edestä papeilta juotavan, jonka pappi antoi lusikalla. Sitten ihmiset menivät ottamaan pöydältä leivän palasen ja juomaa kannusta. Kun ihmiset olivat ottaneet leivän, kaikki halasivat toisiaan ja antoivat kolme poskisuukkoa toisilleen, ensin toiselle poskelle, sitten toiselle ja taas toiselle Tilaisuudessa oli hyvin rento ja ystävällinen ilmapiiri Kirkko oli hyvin koristeellinen ja värikkäitä ikoni maalauksia ja teoksia oli joka puolella kirkkoa

Ortodoksikirkon liikkeen synty ja historiaa Ortodoksisen kirkon historia alkaa apostolien ajoista Jeesus Kristus ja hänen apostolinsa perustivat ortodoksisen kirkon Ortodoksinen kirkko syntyi 1000-luvulla kirkon jakautuessa idän ortodoksiseen ja lännen katoliseen kirkkoon Ortodoksinen kirkko ei ole yhtenäinen kirkko, vaan erillisten kirkollisuuksien yhteenliittymä Venäjän kirkon sisällä syntyi 1600-luvulla uudistusliike. Venäjän kirkko menetti itsenäisen päätösvaltansa Pietari Suuren kirkon uudistuksessa ja siitä tuli hallitsemisen väline Kirkko alistettiin valtion valvontaan. Sen jälkeen ortodoksisen kirkon tehtäviin kuului järjestyksen ylläpito ja opposition vaientaminen, eli se toimi eräänlaisena valtiollisena poliisina Valtio ja kirkko olivat useimpien venäläisten mielestä sama asia. Ortodoksisen kirkon suhteet valtioon ovat siten olleet historiallisista syistä monimutkaiset Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen kirkko on ollut vaikeassa asemassa. Se on torjunut valtiovallan tarjoaman aseman valtiokirkkona

Kirkon leviäminen ja tulo Suomeen Ortodoksinen kirkko levisi Bysantin valtakunnan alueelta lähetystyön myötä pääasiassa itään 1000-luvulla kirkon vaikutus ulottui jo Unkariin, Puolaan, Baltiaan, Ukrainaan, Valko-Venäjälle ja Venäjälle Konstantinopolin kukistuttua vuonna 1453 Venäjästä muodostuikin ortodoksisen kirkon kannalta merkittävä keskus Venäjältä ortodoksisuus levisi 1700- ja 1800-lukujen aikana Kiinaan, Koreaan, Japaniin ja Alaskaan Ortodoksisuus on levinnyt Suomeen idästä Bysantin valtakunnasta, Kiovan, Venäjän ja Novgorodin kautta Karjalaan ja sieltä koko Suomeen Ortodoksinen kirkko saapui Suomeen jo 1100-luvulla Pähkinäsaaren rauhassa 1323 Suomi jaettiin Novgorodin ja Ruotsin kesken ja tämä vakiinnutti maan jakoa katolilaisuuden ja ortodoksisuuden kesken 1300-luvulla Suomeen ensimmäisiä ortodoksisia luostareita Suomen ortodoksinen hiippakunta perustettiin 1892

Jäsenmäärä maailmalla ja Suomessa Ortodoksiseen kirkkoon kuuluu 220 miljoonaa kannattajaa 13 % maailman kristityistä on ortodokseja Suurin osa maailman ortodoksisista kirkoista sijaitsee Venäjällä, Balkanin niemimaalla ja Lähi-idässä Suomessa jäseniä on n. 61 343

Suomen ortodoksikirkon historiaa Keskusseuduille rakennettiin kirkkoja ja erämaahan muodostui 1300-luvun lopulta alkaen pieniä erämaaluostareita Aktiivisemmin kristillinen usko alkoi juurtua 1400-luvun lopulla, kun Moskovan valtio kukistettuaan Novgorodin alkoi sitoa syrjäseutujakin veronmaksuun Karjalaan syntyi lisää luostareita Monissa niistä toimi useita aikansa johtavia kirkonmiehiä kuten Feodorit Kuolalainen, Filip Moskovalainen ja patriarkka Nikon Ortodoksisuus muuttui monesti puhdasoppisen luterilaisuuden paineessa luterilaisuudeksi Osa ortodokseista muutti leveämmän leivän toivossa Keski-Venäjälle, joka oli autioitunut sisällissodissa ja sikäläisen väestön muutettua arolle kasakoiksi Kun loppuosa Suomesta liitettiin 1800-luvun alussa Venäjän keisarin maihin ja Suomesta muodostettiin suuriruhtinaskunta yhdessä Laatokan Karjalan ja Kannaksen kanssa, tuli Suomeen pysyvästi ortodoksista väestöä Suomen kirkollinen hallinto järjestettiin osana Pietarin hiippakuntaa ja vuonna 1892 perustettiin itsenäinen Suomen ja Viipurin arkkipiispanistuin, josta tuli samalla ensimmäinen Suomen ortodoksinen piispanistuin

Suomen ortodoksikirkko ja kirkon hallinto Ortodoksisella kirkolla on erityinen asema suomalaisessa lainsäädännössä, koska se on yhtä aikaa osa maailmanlaajuista ortodoksista kirkkoa ja suomalainen julkisoikeudellinen yhteisö Ortodoksisen kirkon järjestysmuodosta ja hallinnosta säädetään lailla Erona evankelis-luterilaisen kirkon lainsäädäntömenettelyyn on, ettei ortodoksisella kirkolla ole yksinomaista aloiteoikeutta kirkkoa koskevaan lainsäädäntöön Kirkkokunnassa on 24 seurakuntaa ja kaksi luostaria Kirkon ylintä valtaa käyttää kirkolliskokous Kirkolliskokouksessa edustajina ovat piispat sekä kolmeksi vuodeksi kerrallaan valittavat maallikko-, pappis- ja kanttoriedustajat Kirkolliskokous kokoontuu vuosittain Kirkolliskokouksen tehtäviä ovat muun muassa lainsäädäntöä koskevien ehdotusten ja lausuntojen antaminen, kirkkojärjestyksestä päättäminen, piispojen ja kirkollishallitusten jäsenten valinta sekä keskeisimmistä kirkon talouteen liittyvistä asioista päättäminen Kirkollishallitus on kirkon toimeenpaneva hallinnollinen elin

Opilliset korostukset, ikonit ja sakramentit Keskeistä on käsitys kirkosta oikean uskon ilmaisijana Usko perustuu dogmeihin eli opinkappaleisiin Raamattua tulkitaan tradition pohjalta Neitsyt Marialla on erityinen asema ortodoksisessa kirkossa esirukoilijana Ikonien eteen sytytetyillä kynttilöillä ja niitä suutelemalla ilmaistaan kuvien kunnioittamista Vuonna 787 päätettiin, että kuvat eivät saa olla palvonnan kohteena, mutta ne voivat silti olla kunnioituksen kohteena Ikonit ovat Raamatun tekstin vastineita ja erottamaton osa ortodoksista uskoa Sakramentit ovat pyhiä toimituksia ja niitä on seitsemän Ehtoollisessa seurakunta tulee osalliseksi "leivästä joka on tullut alas taivaasta”. Leipä ja viini muuttuvat Kristuksen ruumiiksi ja vereksi papin siunatessa ne. Ripittäytyminen edeltää yleensä ehtoollista Kaste toimitetaan upottamalla lapsi kolmesti Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Se on ortodoksisen käsityksen mukaan autuuteen välttämätön. Mirhavoitelun sakramentti seuraa heti kasteen jälkeen. Mirhalla piirretään kastetun otsaan, silmiin, sieraimiin, suuhun, korviin, rintaan, käsiin ja jalkoihin ristinmerkki samalla lausuen: "Pyhän Hengen lahjan sinetti” Ripittäytymisen tärkein edellytys on sydämen katumus. Pappi voi määrätä ripittäytyjälle kasvattavia hyvitystöitä esim. rukouksia ja paaston Pappeuden sakramentti on välttämätön muiden sakramenttien hoidon kannalta. Piispa suorittaa papiksivihkimisen "kätten päälle panemisella", minkä uskotaan alkaneen apostolien ajasta ja jatkuneen katkeamattomana sarjana, pappeuden sakramenttina Avioliitto on sakramentti, koska se on Kristuksen ja kirkon välisen hengellisen liiton kuva. Selibaattia pidetään kuitenkin korkeampana elämän muotona. Sairaan voitelu annetaan jokaiselle joka sitä pyytää. Ristinmerkki voidellaan sairaan otsaan, rintaan, käsiin ja jalkoihin seitsemän kertaa

Etiikka ja elämäntapa Kirkon opin mukaan ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi Ortodoksikristityn tulee pyrkiä rakastamaan Jumalaa sekä lähimmäisiään Ortodoksikristityn tulee kohdella hyvin eläimiä ja kaikkea luontoon kuuluvaa, eikä olla mielivaltainen Oikea elämäntapa on yksinkertainen, vaatimaton ja säästeliäs Ortodoksikristitty tekee ristinmerkin lyhyen rukouksen myötä työhön ryhdyttäessä, opiskelua aloitettaessa, matkalle lähdettäessä, kirkkoon astuttaessa, hautausmaalla kuljettaessa ja kirkon tai matkamiehen ristin ohi mentäessä Paastoamisen ja pyhiinvaellusten tekemisen opetetaan kuuluvan ortodoksiseen elämäntapaan